Paikallisuutiset

Kokkolan Huutokauppakamarilla ei ole myynnissä pyykkikoneita ja polkupyöriä – Vain vanha ja aito tavara kelpaa

Pitkän linjan antiikkimiesRaul Pohjonen sanoo, että varsinkin vanha talonpoikaisantiikki pitää aina arvonsa, jos tavara on hyvässä kunnossa.

– Antiikkitavaran kauppa on aina aaltoliikettä. Mitä enemmän maailma on kaaoksessa, sitä enemmän ihmiset turvautuvat menneeseen ja haluavat tukeutua omaan kulttuuriinsa. Tämä näkyi hyvin esimerkiksi 90-luvun laman aikana. Se oli antiikkikaupalle hyvää aikaa, kokkolalainen Pohjonen tiivistää.

Hän antaa myös yleispätevän neuvon vanhan antiikkiesineen, esimerkiksi vanhan huonekalun omistajalle.

Kokeneen entisöijän neuvo on, että ”älä tee mitään, jos et tiedä mitä pitäisi tehdä.”

Raul Pohjonen on toisen polven antiikkikauppias, joka naurahtaa olleensa alalla 2-vuotiaasta saakka. Pohjonen on myös vanhojen esineiden entisöijä ja hän on myös kirjoittanut alaan liittyviä kirjoja.

Hiljattain Kokkolaan avattu huutokauppakamari on vastannut perustajiensa Raul Pohjosen, hänen poikansa jaMaria-Liisa Tuomiston odotuksiin. Esimerkiksi syyskuun teemahuutokaupassa kauppasali oli heti täynnä.

Huutokauppakamarin yhteydessä, entisessä Sandkvistin tapetti- ja maaliliikkeessä on tilat myös antiikkimyymälälle.

– Huutokauppakamari itsessään ei kannattaisi. Antiikkiliike tukee toimintaa

– Suojeltu kaunis jugendrakennus on kuin luotu tällaista toimintaa varten. Meillä on käytössämme yhteensä 370 neliön tilat, Pohjonen toteaa.

Kiinteän huutokauppakamarin ohella yhtiö pyörittää myös niin sanottuja kenttähuutokauppoja toimeksiantoina päätoimialueellaan, joka koostuu lähinnä entisestä Vaasan läänin alueesta.

– Viime kesänä näitä kenttähuutokauppoja oli yhteensä kuusi, Maria-Liisa Tuomisto sanoo.

Huutokauppakamarin idea perustuu siihen, että asiakkaat asettavat myyntiin tavaraa kamarin välitettäväksi aidossa huutokaupassa. Jos esineelle ei ole asetettu alinta hintaa, se myydään korkeimmalla huudolla. Esineelle voidaan asettaa myös hinta, jonka alle ei myydä. Huutaja maksaa myös lyöntimaksun myydyn esineen hinnan mukaan. Myyntitavalle löytyy selkeät ohjeet ja menettelytavat.

Kun lauantaina on huutokauppa niin esineisiin voi tutustua joko perjantai-iltana tai lauantaiaamuna.

– Huutokauppakamarissa on aito kauppatilanne ja tunnelma. Meillä ei nettihuutoja ole, mutta kirjallisen varauksen voi jättää, jos ei pääse itse paikalle huutokauppaan.

Kokkolan huutokauppakamarin toimintaan kuuluu myös kuolinpesien realisointia. Siihen on monta tapaa.

– Voidaan ostaa koko pesä, myydä osa tavarasta paikan päällä tai valikoida tiettyjä esineitä myyntiin huutokauppaan, Raul Pohjonen luonnehtii.

Kuolinpesien omistajat ovat myös huutokauppakamarin vakioasiakkaita, jotka osaavat ottaa yhteyttä Pohjoseen ja Tuomistoon.

Kokkolassa huutokauppakamaria ei ole ollut pitkään aikaan. Raul Pohjosen mukaan joitakin lyhytaikaisia kamareita toimi 1960-luvulla.

– Lähimmät huutokauppakamarit ovat Oulussa, Seinäjoella ja Kurikassa eli kyllä tällaiselle toiminnalle oli selvä tilaus. Kiertäviä huutokauppiaitakaan ei enää ole. Aiemminhan oli työväentalolla lähes viikoittain huutokauppa, Pohjonen toteaa.

Huutokauppakamarin virallinen nimi on Ab Gamlakarleby Auktionskammare - Kokkolan Huutokauppakamari Oy. Raul Pohjonen on tyytyväinen yrityksen perinteikkäästä nimestä.

– Meillä oli kiire rekisteröidä yritys tälle nimelle, että saimme käyttöömme Gamlakarlebyn nimen tälle. Mehän toimimme nimenomaan entisessä Gamlakarlebyssä, Pohjonen naureskelee.

Kokkolan huutokauppakamari ei ota välitettäväksi mitä tahansa tavaraa.

– Vain aito ja vanha kelpaa. Emme ota myyntiin pesukoneita tai polkupyöriä, Raul Pohjonen kiteyttää.

Yhdeksi kunniatehtäväksi huutokauppakamari on ottanut naisten käsitöiden kunnianpalautuksen.

– Antiikin keräilyssä pitää korostaa myös etiikkaa ja estetiikkaa.

– Yritämme nostaa naisten käsitöiden arvostusta ja myyntihintoja. Esimerkiksi raanut tai pitsit ovat olleet isotöisiä, mutta niitä on myyty aivan pilkkahintaan. Vastaavasti miesten käsitöistä on oltu valmiita maksamaan koviakin hintoja. Jos miesten käsitöitä olisi myyty yhtä halvalla, olisi tullut kapina, Raul Pohjonen huomauttaa.

On sanomattakin selvää, ettei Raul Pohjonen ole innostunut nettihuutokaupoista, vaikka ne ovat yleistyneet koko ajan.

– Aidon huutokaupan tunnelman voi aistia vain paikan päällä. Huutokauppa on parhaimmillaan kansanjuhlaa. Netissä ostamalla samaan tunnelmaan ei voi päästä mitenkään.

– Netissä voidaan vedättää hintoja, mutta aidossa huutokaupassa paikalla olevat asiakkaat määrittelevät tavaroille hinnat. Reilu kauppa ratkaisee.

– Huutokauppakamarilta saa parhaan informaation siitä, mikä maksaa ja mistä saa maksaa.

Raul Pohjonen sanoo, että pohjalaisissa kauppatavoissa on eroja.

– Kyllä sen on oppinut huomaamaan, että ruotsinkielisten keskuudessa on totuttu käymään kauppaa. Suomenkielisellä alueella ollaan ehkä vähän varovaisempia.

Pohjosen mukaan antiikkitavaran huutokauppa on aina aaltoliikettä.

– Trendit tulevat ja menevät. Jonkin kysytyn tuotteen uusvalmistus voi romahduttaa aitojen ja alkuperäisten hinnat. Taidelasit ovat aina kiinnostaneet, mutta sielläkin on liikkunut väärennettyä tavaraa.

– Saa nähdä kuinka kauan esimerkiksi Paavo Tynellin valaisimista maksetaan hirmuhintoja, Maria-Liisa Tuomisto aprikoi.

Pohjosen ja Tuomiston mukaan huutokauppojen asiakaskunta on kirjavaa.

– Antiikkikauppiaita ja keräilijöitä on eniten. Keräilijöitä on joka lähtöön.

– Selkeästi uusimman asiakaskunnan muodostavat lapsensa kasvattaneet keski-ikäiset.

– Toisaalta myös monet nuoret ovat alkaneet kiinnostua antiikista. Yhden uuden ryhmän muodostavat vanhoja maalaistaloja entisöivät ja kunnostavat nuoret parit, jotka etsivät antiikkiliikkeistä vanhaan rakennukseen sopivaa kalustusta ja muuta antiikkia, Raul Pohjonen luonnehtii.