Paikallisuutiset

Miten käy kioskin Kälviällä? Kylien katukuva muuttuu, kun kaupalliset palvelut kaventuvat – Kälviällä, Lohtajalla ja Ullavassa lähtijöitä on ollut tasaisesti

Miten käy Kälviän elinvoimalle ja identiteetille, jos vuosikymmeniä kylän ytimessä palvellut monitoimikioski sulkee ovensa?

Vastausta ei vielä ole, sillä 24 vuotta Lahjaana-grillikioskia pyörittänytJaana Hautala hakee liiketoiminnalleen jatkajaa. Parhaassa tapauksessa kioski ei kuolekaan.

– Kahvilan lisäksi tässä on veikkaustoimintaa ja anniskelupuolta, grilli ja Postin palvelupiste, luettelee Hautala.

Lahjaanassa on järjestetty myös karaokeiltoja. Tilausta on, sillä perinteiset pubit katosivat katukuvasta jo vuosia sitten.

Kun jouduimme olemaan kymmenisen kuukautta ilman kauppaa, koko paikka tuntui ihan kuolleelta. Satu Kalliokoski

– Ehkä Postin ja anniskeluoikeuksien kombomme ei ole paras mahdollinen, mutta pakko on yrittää, Hautala sanoo.

Lahjaana-grillikioski on palanen isompaa kuvaa: maaseudun kaupalliset palvelut kaventuvat.

Liikenneviraston eli nykyisen Väyläviraston mukaan suomalaisten kauppamatkat ovat pidentyneet. Ostoksia tehdään isoista keskuksista, vaikka päivittäistavarakauppoja löytyisi kotitaajamastakin.

– Aika paljon Kokkolaa käytetään. Työpaikat ovat monella siellä. Pikkukylien ja kivijalkojen kannalta on valitettavaa, jos kaikki keskitetään, Hautala pohtii.

Hypermarketit vetävät asiakkaita laajalta alueelta, sillä saman katon alta saa kaiken, urheilutarvikkeetkin. Se on yksi syy esimerkiksi siihen, miksi Kälviälle jo vuonna 1948 perustettu Pyörä- ja urheiluliike Maunumäki on lopettamassa toimintaansa.

Lohtajalainen yrittäjä ja Kokkolan kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaJanne Jukkola (kok.) kertoo Kokkolan liitoskuntien kaupallisten palveluiden menneen "huonompaan suuntaan".

Lohtajan kirkonkylältä on kadonnut ainakin toinen kaupoista, pizzeria ja pubi.

– Mikä vaikutus on kuntaliitoksella ja mikä kaupan myllerryksellä? En osaa vastata.

Kaikkein tärkein Lohtajan ytimestä sentään löytyy: oma kauppa.

– Sitten on apteekki, rautakauppa, niin kuin Kälviälläkin, ja vielä agrimyymälä, mikä ei ole itsestäänselvyys. Pubia ei ole, mutta suoramyynnissä (Wihtori) aloitettiin kesällä lounaskahvila. Naapurikuntaan ei enää tarvitse lähteä lounaalle, Jukkola sanoo.

Jukkolan mukaan kaupallisten palveluiden merkitys kylän identiteetille on valtava. Kaikkia asioita ei pidä hoitaa ajamalla kauas kaupunkiin ja takaisin.

– Autossa istutaan tarpeeksi muutenkin. Kun kylällä on palveluita, ihmisillä on paikkoja morjenstaa toisiaan. Yrittäjänä yritän panna kehitykselle kampoihin. Esimerkiksi polttoaineen myynti saatiin velipoikien kanssa agrimyymälän yhteyteen. Vaimoni pyörittää Jukkolanmäen navetanvinttiä, joka on iso piristysruiske. Taidenäyttelyssä oli kesäaikaan vajaat 7 000 kävijää, Jukkola sanoo.

Vaikka kampoihin pannaan, isossa kuvassa maaseudun palvelut vähenevät.

Vieläkö Lohtajalle halutaan muuttaa?

– Se on monen asian summa. Lapsiperheelle tärkeimpiä ovat koulu ja kauppa. Lisäksi taustalta voi löytyä joku juttu, esimerkiksi juuret tai merellisempi asumismuoto.

Jos kauppa loppuisi, aika hiljaista olisi. Näin ajattelee Ullavan M-Market Lukkarin myymälävastaavaSatu Kalliokoski.

– Moni perhe muuttaisi jonnekin muualle. Se olisi Ullavan loppu, hän sanoo.

Näin ei kuitenkaan ole. Kun päivittäistavarakauppa Ullavan keskustassa vajaat kymmenen vuotta sitten lopetti toimintansa, kokosivat ullavalaiset rivinsä.

M-Market Lukkari käynnistettiin osuuskuntapohjaisesti.

– Kun jouduimme olemaan kymmenisen kuukautta ilman kauppaa, koko paikka tuntui ihan kuolleelta. Kauppareissut piti suunnitella hyvissä ajoin ja varata kylmälaukku pakasteostoksia varten, sanoo Kalliokoski.

Oman kaupan merkitys ullavalaisille on vuosi vuodelta suurempi, sillä kunnalliset palvelut ovat pikku hiljaa rapisseet kohti kanta-Kokkolaa.

– Viimeisenä lähti hammaslääkärin vastaanotto, sitä ennen vanhusten asumisyksikkö ja kehitysvammaisten asumis- ja päivätoimintayksikkö. Myös aluetoimiston palveluita on vähennetty. Nykyään keskitetään keskuksiin, mutta kaikki eivät halua keskuksiin asumaan. Siksi oma kauppa on meille erityisen tärkeä – kunhan ihmiset muistaisivat, ettei sen säilyminen ole itsestäänselvyys, Kalliokoski sanoo.