Paikallisuutiset

Kruunupyyläiset Jouni ja Minna Salo kyllästyivät oravanpyöräänsä, jättivät työnsä, myivät talonsa ja perustivat kahvipaahtimon: "Tavoitteenamme on tehdä todella laadukasta kahvia, mikään muu ei enää kelpaa"

Pöydällä on pieni musta kello. Sen viisarit liikkuvat tavalliseen tapaan, mutta juuri tässä kellossa on yksi erikoisuus: se kertoo, milloin on kahviaika. Ja se aika on aina.

Windy Hill Coffee Roastin yrittäjätJouni jaMinna Salo paahtavat, jauhavat ja pakkaavat kahvia päivittäin. Välillä paahtimoa pyöritetään yölläkin. Kahvi on pariskunnalle harrastus, joka pääsi hieman karkaamaan käsistä.

– Tavoitteenamme on tehdä todella laadukasta kahvia. Mikään muu ei enää kelpaa, Jouni toteaa hymyillen.

Idea syntyi kirjaimellisesti keskellä merta. Salot asuivat kuutisen vuotta sitten Salomonsaarilla, jotka sijaitsevat Tyynellä valtamerellä Australiasta hiukan koilliseen. Siellä he tutustuivat kahvin viljelyyn ja paahtamiseen.

– Teimme vapaaehtoistyötä ja suunnittelimme paikallisille opiskelijoille koulutuskäyttöön sopivaa kahvilaa. Se projekti jäi kesken, mutta me aloimme haaveilla omasta kahvilasta.

Kun Salot palasivat takaisin kotiinsa Poriin, he huomasivat nopeasti olevansa täysin kyllästyneitä arkiseen oravanpyöräänsä.

– Tuntui siltä, kuin valot olisivat sammuneet. Niinpä päätimme sanoa itsemme irti ja myydä talon, Minna muistelee.

Sitten he muuttivat lastensa perässä Kokkolaan haistelemaan aivan uusia tuulia.

Matkustellessaan Salot ovat törmänneet monenlaisiin kahviloihin. Toiset näyttävät ulkoisesti hyvältä, mutta tarjoilevat varsin huonoa kahvia. Toisaalta taas yhdeltä italialaiselta huoltoasemalta saa Salojen mukaan maailman parhaat cappuccinot.

Kokkolaan muutettuaan Salot tutustuivat tietysti myös paikalliseen kahvilatarjontaan. Haave omasta kahvilasta jäi kuitenkin pian paahtimon perustamisen jalkoihin.

– Ostin kirppikseltä halvan espressokoneen. Sen jälkeen hankimme myllyn ja aloimme jauhaa papuja, Jouni kertoo.

Pian pariskunta oli jo harjoittelemassa kahvin paahtamista Kemissä.

Kemiläiset kahvilapaahtimoyrittäjät paahtoivat papunsa kuuman ilman avulla. Paahtaminen oli Saloista niin mielenkiintoista, että he seurasivat prosessia miltei nenät kiinni paahtimen kyljessä.

– Ja koska paahtamisessa muodostuu jonkin verran savua, sain savumyrkytyksen. Hirveä pääkipu hälveni vasta parin päivän jälkeen, Minna naurahtaa.

Kotiin palattuaan Salot halusivat kokeilla samanlaista menetelmää. Jouni rakensi laitteen, mutta ei lopulta uskaltanutkaan käynnistää sitä. Niinpä pariskunta päätyi paahtamaan kahvia vanhanaikaisella menetelmällä, mutta nykyaikaisilla välineillä.

– Tilasin vähän erilaisen, vanhan brännärin tavoin toimivan paahtimen. Sen avulla saamme aromit säilymään, sillä ilmavirta ei kulje papujen läpi ratkaisevassa vaiheessa, Jouni kuvailee.

Mutta miten kahvia oikein paahdetaan?

Kaikki lähtee tietysti liikkeelle pavuista. Niiden on oltava laadukkaita, sopivan aromikkaita ja suomalaiseen makumaailmaan sopivia. Hyvän pavun voi löytää vain kokeilemalla.

– Tällä hetkellä käytämme etiopialaisia, brasilialaisia ja kolumbialaisia papuja. Aiemmin tilasin niitä 20-30 kilon erissä, mutta viimeisin tilaus oli yli 200 kiloa.

Paahtaminen perustuu papujen kuumentamiseen. Paahtimeen mitataan sopiva määrä papuja ja sen jälkeen koitetaan pysyä tarkkana.

– Jos vaimo soittaa kriittisessä vaiheessa ja saa huomion herpaantumaan, pavut saattavat palaa, Minna naurahtaa.

Aluksi pavut muuttuvat vaaleanruskeiksi, ja paahtimesta alkaa kuulua pieniä popcornimaisia poksahduksia. Silloin pavut ovat vaaleaa paahtoa. Sen jälkeen ne lähtevät tummumaan keskipaahtoiseksi. Samalla savunmuodostus lisääntyy. Kun paahtimesta alkaa kuulua ritinää, on päästy tummaan paahtoon saakka.

– Vaalea paahto vie reilut 20 minuuttia, keskipaahtoon päästään reilussa 25 minuutissa ja tumma paahto vaatii ainakin puoli tuntia. Minä lopetan paahtamisen usein keskipaahdon kohdalla, Jouni kertoo.

Kun oikea paahtoaste on saavutettu, kuumentaminen lopetetaan ja papujen annetaan tasaantua hetki.

– Sen jälkeen Jouni kaataa ne jäähdytysastiaan ja tuo minulle, Minna sanoo.

Minnan tehtäväksi jää papujen jauhaminen, sekoittaminen ja pakkaaminen. Salot myyvät sekä kokonaisia papuja että erilaisia jauhettuja kahvisekoituksia.

– Eri paahtoasteista kannattaa ottaa kaikki maut irti. Siksi keskipaahto ei ole koskaan pelkkää keskipaahtoa, vaan sekoitamme joukkoon myös vähän vaaleaa ja tummaa paahtoa, Jouni kertoo.

Erilaisten paahtoasteiden lisäksi samasta kahvipussista voi löytyä myös erimaalaisia kahvilaatuja. Näin saadaan aikaiseksi erimakuisia kahveja.

– Meillä esimerkiksi Winter Breeze ja Travellers ovat erittäin suosittuja kahveja. Gamla Karlebykin myy hyvin, ja kruunupyyläiset ostavat usein heille suunniteltua Krombi Rostia.

Salot myöntävät pitävänsä kaikista omista kahveistaan: muutenhan he eivät kehtaisi myydä niitä. Makuasioista ei voi kuitenkaan kiistellä, ja sen oman suosikkikahvin voi löytää vain maistamalla.

Jounin mielestä täydellinen kahvi on riittävän aromikas ja pehmeä. Minna taas keskittyy kokonaisuuteen.

– Jos haluan nauttia kahvista täysillä, valitsen oikein kuuman cappuccinon, jonka juon kauniista mukista kaikessa rauhassa.

Salojen mielestä kahvi on todella tärkeä osa suomalaisuutta. Kahvi kokoaa ihmiset yhteen, ja kahvikupin ääressä jaetaan niin ilot kuin surutkin.

– Olemme saaneet monet ystävämme tykkäämään kahvista, jollaista he eivät tienneet olevan olemassakaan. Muutama "teeskentelijäkin" on siinä sivussa käännytetty kahvinjuojaksi, Jouni naurahtaa.

Nykyään Kruunupyyssä asuvat Jouni ja Minna juovat itse kahvia vain muutaman kupin päivässä. Yritys pitää heidät kiireisenä.

Windy Hill Coffee Roast muuttui vastikään toiminimestä osakeyhtiöksi. Samalla koettiin kunnon asiakasryntäys.

– Meillä on pieni firma, mutta iso visio. Myymme nyt kahvia kotona ja erilaisissa tapahtumissa, mutta haaveilemme edelleen pienestä paahtimokahvilasta.

Siitä milloin ja missä kahvila avattaisiin ei ole vielä mitään tietoa. Salot eivät kuitenkaan aio enää painaa jarrua.