perjantai 13.12.2019 | 00:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jukka Anias arvioi maanantaina huipentunutta hallituskriisiä: Kulmuni kidnappasi pääministerin

Keskipohjanmaa
Ti 3.12.2019 klo 06:30

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole tunnettu riehakkaasta puheenparrestaan. Argumentit putoilevat nieleskelyjen saattelemana hyvin täsmällisesti. Vieno puna korkeintaan koristaa poskipäitä.

Viime päivinä Halla-aholla on ollut naurussaan pitelemistä. Gallupista toiseen kannatusnumerot kaunistuvat.

Eikä tarvitse tehdä muuta kuin pitää ja päästää. Tällä menolla ei mene pitkään, kun keskustan ja demarien yhteenlaskettu kannatus on alle Halla-ahon porukoiden lukemien.

Maanantaina mannaa satoi jälleen Halla-ahon laariin.

Hieman vaikeasti meille tänne Pohjois-Hakalahteen edelleenkin avautuu keskustan keväinen päätös lähteä hallitukseen. 18 paikkaa ja 200 000 ääntä miinusmerkin saattelemana olisi luullut herättäneen unisimmatkin aitovierien isännät ja emännät.

OK, tokihan keskustalaiset saivat hallitusohjelmaan suurin piirtein kaikki mitä ymmärsivät Antti Rinteeltä pyytää. Kekrijuhlan julistaminen viralliseksi liputuspäiväksi oli varmaan ainoa asia, joka unohtui.

Eipä ole gallupkansaa vakuuttanut. Sama koskee Apollonkadun aivomyrskyssä sovittua hyökkäystä perussuomalaisia vastaan. Aivan Nakkilan kirkon vaiheilla ollaan, etteikö kannatus vielä talven aikana putoa yksinumeroiseksi.

Retoriikka ”ääripäistäkin” alkaa olla desperado-meininkiä. Miten keskustalaisuudessa määritellään ääripäät? Onko suvaitsevaisuuskin ”ääriajattelua”?

Se on jäänyt mieleen, että Keski-Pohjanmaan keskustapiirin jo eläköitynyt toiminnanjohtaja Erkki Hänninen aikoinaan määritteli haastattelussa itsensä ”äärikepulaiseksi”.

Perään luonnollisesti hännismäinen velmu hymy.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Katri Kulmuni kidnappasi pääministeri Antti Rinteen. Nöyryytti vielä demareita pakottamalla näitä itse hylkäämään puheenjohtajansa.

Rinteen hermostuksissaan antamasta, rykimisen ryydittämästä ultranopeasta puheenparresta ei saanut viime viikon kyselytunnilla tolkkua vanha Erkkikään. Eikä nuori Katri. Kukaan ei saanut.

Pisimmän poliittisen muistin omaavilla on vielä hyvin mielessä tapahtumat kesäkuussa 2003. Ei auttanut, vaikka Anneli Jäätteenmäki ”puhui niin totta kuin osasi”. Kepuimperiumin vastaisku tuli 16 ja puoli vuotta myöhemmin. Kulmunin peukalo kääntyi alaspäin.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Edelleen Jussi Halla-aho voi myhäillä tyynin mielin. Yhden ihmisen vaihtuminenko muka palauttaa luottamuksen hallituksen sisälle ja kääntää keskustan ja demarien kannatuskäyrät koilliseen? Höpsistä.

Uudet vaalit olisivat ainoa luonteva ratkaisu hallituskriisille. Sitä vastapalloa Halla-aho ja kumppanit joutuvat kuitenkin vielä odottamaan. Niin poliittisesti itsetuhoisia eivät kepu ja demarit(kaan) sentään ole.

Viime päivinä Halla-aholla on ollutnaurussaanpitelemistä.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »