Paikallisuutiset

11-vuotias Ella Forsell rakastaa painia ja kilpailemista: "Haluan olympialaisiin tai MM-kisoihin" – Uusi painin erikoisseura Kokkolan Kipinä aloittaa toimintansa vuodenvaihteessa

11-vuotiasElla Forsell ottaa napakan otteen punaisen paininuken niskan takaa ja heittää sen ympäri kumean tömähdyksen saattelemana. Siinä on malliesimerkki painin niskalenkkiotteesta.

– Haluan olympialaisiin tai MM-kisoihin. Se on tavoitteeni, Forsell toteaa.

Esikuvakseen hän mainitsee maailmalla menestyneen painija Petra Ollin, jonka suuri kuva komeilee tuoreen painiseuran harjoitussalin seinällä. Siinä onkin tavoitetta kerrakseen.

Paini on urheilulaji, jota on harrastettu käytännössä aina. Kokkolan alueen ensimmäinen "painisaavutus" kirjattiin vuonna 1867. Silloin kälviäläinen Antti Siirilä nosti kuuluisan puukkojunkkari Antti Isotalon kapakan seinälle Kokkolan markkinoilla.

Jalkapallossa voitetaan tai hävitään joukkueena, mutta painija on aina matolla yksin. Johanna Forsell Kokkolan Kipinän hallituksen puheenjohtaja

Kälviällä varsinainen painiharjoittelu alkoi urheiluseura Kälviän Tarmon perustamisen jälkeen 1910-luvulla ja jatkui monen kymmenen vuoden tauon jälkeen maaliskuussa 2012. Paini löi silloin itsensä toden teolla läpi, mutta keväällä 2017 eteen tuli tilaongelma.

– Kaupunki ei enää jatkanut vuokrasopimustamme, koska samassa hallissa toimiva yritys halusi laajentaa liiketoimintaansa. Niinpä paini joutui väistymään, Kokkolan Kipinän hallituksen puheenjohtajaJohanna Forsell muistelee.

Pitkällisen etsinnän jälkeen uudet harjoitustilat löytyivät Jänismaalta Kokkolasta.

Kälviän Tarmon painijat ovat siis harjoitelleet Kokkolassa jo kahden ja puolen vuoden ajan. Niinpä oli varsin luontevaa irrottaa painijaosto Kälviän Tarmon alaisuudesta ja perustaa oma painin erikoisseura. Kokkolan Kipinän perustamisasiakirja allekirjoitettiin lokakuussa.

– Uuden seuran toiminta alkaa virallisesti vuoden alussa, ja ilmoittautuminen on nyt käynnissä, Forsell kertoo.

Seurassa on tällä hetkellä reilut 200 painijaa. Ikähaitari vaihtelee yksivuotiaista teini-ikäisiin.

Alle 4-vuotiaat taaperot ja hiukan vanhemmat nallepainijat temmeltävät yhdessä aikuisten kanssa. 6–7-vuotiaat nassikat painivat leikinomaisesti, ja 8–15-vuotiaat harrastepainijat kehittävät nopeutta, ketteryyttä ja voimaa painiharjoitusten ohessa. Painikoululaiset tähtäävät kilparyhmään, ja kilpapainijat harjoittelevat nimenomaan kilpailuja varten.

– Aikuisillekin on mietinnässä oma ryhmä, mutta siihen tarvittaisiin vetäjä. Arki-illat ovat jo täynnä, mutta viikonloppuisin salia voitaisiin käyttää vaikkapa aikuisten kuntopainiin.

Paini sopii Ella Forsellin mielestä kaikille. Se kehittää kehonhallintaa, kestävyyttä, voimaa ja kuntoa. Monista muista yksilölajeista poiketen paini on myös varsin sosiaalinen harrastus.

Forsell aloitti itse painin kolme ja puoli vuotta sitten kahden veljensä jalanjäljissä.

– Otin Ellan mukaan poikien painiharjoituksiin, kun en saanut lapsenvahtia. Ella hämmästeli, että miksi hänelle ei ole kerrottu tästä harrastuksesta mitään. Nyt hän painii kilparyhmässä, Johanna Forsell kertoo.

Kilpailut ovatkin Ellan mielestä painiharrastuksen paras puoli. Hän ei jäisi kilpailuista pois mistään hinnasta. Niinpä koko perhe matkustaa painikilpailujen perässä ympäri Suomea ja välillä myös ulkomaille.

– Jokainen voi lähteä tähän harrastukseen mukaan eri lähtökohdista: vanhin poikani painii harrasteryhmässä, mutta hän ei halua kilpailla, ja kahdella nuoremmalla taas on erittäin kova kilpailuvietti. Siksi paini sopii kaikille.

Mutta millainen urheilulaji paini oikeastaan on?

Pohjimmiltaan kyse on aseettomasta kaksinkamppailumuodosta, jossa käytetään lyöntien ja potkujen sijasta erilaisia otteita, sidontoja, nostoja ja heittoja. Erilaisia painimuotoja on useita, mutta Kokkolassa harjoitellaan vain kreikkalais-roomalaista painia ja vapaapainia.

Kreikkalais-roomalaisessa painissa vastustajasta saa ottaa kiinni vain lantion yläpuolelta, kun taas vapaapainissa voi käyttää myös jalkoja ja ottaa otteen vastustajan jaloista.

– Käytännössä pojat painivat seurassamme kreikkalais-roomalaista painia ja tytöt vapaapainia, mutta poikkeuksiakin on.

Sekä kilpailu- että harjoittelualustana toimii painimolski eli joustava matto. Ennen kilpailua painijat punnitaan, jotta heidät voidaan asettaa oikeaan painoluokkaan. Junioritasolla painoa ei sen kummemmin tarkkailla, mutta tulevaisuudessa oikean painoluokan merkitys kasvaa.

Ella Forsellin ikäluokan kilpailuissa yksi ottelu koostuu kahdesta kahden minuutin erästä. Ottelun voi voittaa vastustajan selätyksellä tai liikkeistä saaduilla pisteillä. Johanna Forsellin mielestä sekä voitot että tappiot kasvattavat luonnetta.

– Esimerkiksi jalkapallossa voitetaan tai hävitään joukkueena, mutta painija on aina matolla yksin.

Mustelmat ovat väistämätön osa painiharrastusta, ja usein ajatellaan, että painiminen on vaarallista. Ihmisten ennakkoluulot lajin vaarallisuudesta eivät kuitenkaan pidä Ella Forsellin mukaan lainkaan paikkaansa.

– Jos ihmiset miettivät vain heittoja, he näkevät painin vaarallisena. Mutta treeneissä harjoittelemme aina niin, että kenenkään ei satu.

Painijat opettelevat pienestä pitäen tekemään liikkeet oikein. Pienemmät ottavat mallia isommista, ja isommat neuvovat pieniä painijanalkuja mielellään.

Harjoitukset ovat paljon muutakin kuin pelkkää painia niskalenkkeineen, kravatteineen ja rullauksineen. Lämmittelyssä keskitytään kehonhallintaan kuperkeikkojen, kärrynpyörien ja siltakaatojen muodossa. Tärkeintä on pitää hauskaa ja kehittää itseään: molskilla tarvitaan ketteryyttä, reaktiokykyä ja voimaa.

– Vaikeinta on vyörytyksen puolustaminen, Ella Forsell toteaa hetken pohdinnan jälkeen ja heittää sitten muutaman kärrynpyörän.

Lähde: Kokkolan Kipinän nettisivut