Paikallisuutiset

Räppäri Paleface näytti toholampilaisille koululaisille, kuinka sämplätään sanoja: "Kukaan ei osannut tehdä juuri tuota runoa, jonka sinä nyt teit"

RäppäriKarri "Paleface" Miettinen ja kirjailijaKaisa Happonen ovat yhdessä kirjoittaneet runokokoelman Revi se, jonka hengessä he ovat kiertäneet kouluja pitäen oppilaille runotyöpajoja.

Keskiviikkona oli Toholammin yläkoulun ja lukion vuoro.

Yksi Miettisen ja Happosen työpajoissaan käyttämä tekniikka on Black Out, jossa kirjasta viivataan yli sanoja, ja jäljelle jäävistä sanoista muodostetaan runoja. Toinen menetelmä on leikata ja liimata sanoja.

Esimerkiksi näin:

"Raitiovaunussa istui poika. Olen väsynyt. Oma elämän alku ahdistaa. Joulu poissa kotoa. Jännittävä halaus pelastaa. Voin paremmin."

Palefacen mielestä edellä mainitussa runossa on saatu muutamalla lauseella aikaan hieno tarina.

– Heti rupean miettimään kuka se poika on, joka istuu raitiovaunussa yksin ja on poissa kotoa. Sitten tapahtuu yllättävä käänne. Vaikka poika on ahdistunut, halaus pelastaa. Todella taitavasti ja kivasti aseteltu runo, Paleface kehui työpajaan osallistuneiden oppilaiden runoa.

Vapaa assosiointi on keino päästä eroon jokaiselle kirjoittajalle tutusta riesasta, tyhjän paperin kammosta.

Jotkut oppilaiden runoista olivat polveilevia.

"Tyytyväinen rattijuoppo on herännyt kuolleista. Järjestön riskinottaja. Heijastin on iso juttu Siperiassa, koska tuomari on kadun kingi. Onnettomuudessa kuolleita ei koskaan ollut. Kuolemaa, painajainen paskiaiset, ei syytettä."

Palefacen mielestä edellä mainitussa runossa on "aikamoinen avaus". Runo näyttää sattumanvaraiselta, mutta siitä löytyy myös narratiivi: Alussa puhutaan rattijuoposta ja lopussa syytteestä.

– Hauska nähdä kuinka tietoinen mieli jäsentää runoa, sanoi Paleface.

Jokainen ymmärtää runot eri tavalla, omaa kokemustaustaansa vasten. Sanat eivät milloinkaan ole yksiselitteisiä.

"Viimeinen ratkaisu unohdettu. Oma sanoma on nieltävä. On syytä olla luja. Kummallisuudet saattavat olla ihmisen osa."

Sanat ovat runoilijoiden, räppäreiden ja runoilijoiden työkaluja.

– Rohkaisen teitä kaikkia pysähtymään ja miettimään sanojen merkitystä, koska tässä ajassa sanoja käytetään eri tarkoitukseen ohjaamaan meidän ajattelua esimerkiksi markkinoinnissa ja mainonnassa. Ennen kaikkea valtaa pitävät poliitikot ovat taitavia valitsemaan sanoja. Ei ole sattumaa, että joku ministeri käyttää tiettyä sanaa, sanoi Paleface.

Työpajaan osallistuneen seitsemännen luokan oppilaanSeveri Myllymäen mielestä tunnetun räppärin kohtaaminen oli jännittävää.

– Elämässä ei tule vastaavia tilanteita hirveän usein eteen. Hän vaikutti kuitenkin normaalilta ja mukavalta, Myllymäki totesi.

Suomalaisten nuorten lukuinnon hiipumisesta on puhuttu paljon julkisuudessa. Myllymäki ja hänen kaverinsaPetrus Mäkelä ottavat kirjan käteen joka ilta.

– Minä luen iltaisin aina ennen kuin menen nukkumaan, Mäkelä sanoi.

Paleface on lukenut kirjoja lapsesta lähtien.

Lukuinnon hiipumiseen hän pitää merkittävänä syynä nykyteknologiaa.

– Toki meilläkin oli Commodore 64 ja telkkari, mutta eivät ne haastaneet lukemista samalla tavalla kuin nykyiset laitteet, hän sanoo.

Palefacen lapsuudenkodissa iltasatujen lukemisesta tuli tapa, jonka hän on siirtänyt omille lapsilleenkin.

– Jos kotona ei ole lukemisen kulttuuria, kynnys lukemisen aloittamiseen myöhemmällä iällä nousee.

Hän uskoo, että rap-tekstien tekeminen on yksi menetelmä saada nuoret lukemaan, koska teksteihin tarvitaan raaka-ainetta.

– Lukuinnon kasvattamiseen tarvitaan myös hyviä esikuvia. Tehokkainta olisi löytää esikuvia sellaisilta aloilta, joita ei perinteisesti pidetä intellektuaaleina, esimerkiksi lukeva urheilija, pohtii Paleface.

ÄidinkielenopettajaSuvi Välikangas-Kero on havainnut nuorten lukuinnostuksen hiipumisen.

– Rutiinia kirjojen lukemiseen ei enää ole, sanoo Välikangas-Kero.

Tytöt ovat jonkin verran innokkaampia lukijoita kuin pojat, mutta lukuinnostus on laskenut myös tyttöjen joukossa.

– Koulua varten luetaan ne viisi kuusi pakollista kirjaa, mutta siihen se usein jääkin. Oppilaiden välillä on toki eroa, hän sanoo.

Toholammin yläkoululla ja lukiossa järjestetyt runotyöpajat olivat osa lukemisen lisäämistä tähtäävää toimintaa, jonka osana koululla on käynyt kirjailijavieraita kuten Jyri Paretskoi.

Revi se -runotyöpaja on Toholammin kirjaston hanke.

Miettinen oli tehnyt aikaisempaan kirjaansa aukeamallisen sanomalehtirunoja.

– Minulla oli siinä vaiheessa jonkinlainen tekstiähky. Mietin, mitä asialle voisi tehdä, hän kertoo.

Kirjailijoiden tiet kohtasivat, kun Paleface oli jäsenenä Helsingin Sanomien sanomalehtirunokilpailun tuomaristossa.

Revi se -kirjan työnimenä oli aluksi Sanomalehtirunokirja.

– Me käytimme ensin Hesaria, mutta sitten tilasimme myös Demi-lehden, että saatiin valoisampaa fonttia ja valoisampia aiheita, eikä pelkkää maailmantuskaa. Uutisteksti ja otsikot ovat usein sävyltään negatiivisia.

– Halusimme pysäyttää tekstivyöryn ja miettiä mitä niiden takana on, Paleface jatkaa.

Nopeasti kävi ilmi, että äidinkielenopettajatkin kiinnostuivat kirjasta. Näin syntyi Revi Se -runotyöpaja.

– Tämä on osoittautunut luontevaksi ilmaisutavaksi sellaisillekin oppilaille, jotka eivät ole puheliaita tai hyviä kirjoittamaan. Opettajatkin ovat joskus yllättyneet, kertoo Paleface.

Runo voi olla niukkasanainen, ja silti se puhuttelee kuulijaa: "Mikä on koti. Miten upea se on. Miksi koti on koti."

Työpajan päätteeksi Paleface toivoi, että oppilaat saivat hyvät "kiksit".

– Totuus on se, että kukaan ei osannut tehdä juuri tuota runoa, jonka sinä nyt teit, Paleface sanoi.

//12.12. kello 7.06 Muokattu otsikkoa.