tiistai 7.7.2020 | 10:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Konserttiarvio: Hienoa sointia ja dramaattisia rytmejä – Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri tarjosi Kaustisen kamarimusiikkiviikolla teoksen, jonka puolivälissä keskittyminen herpaantuu

Anni Saari
La 1.2.2020 klo 14:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Konsertti. Action, passion, Illusion. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri. Kaija Saarikettu, joht. ja viulu, Lea Tuuri, viulu. Sibelius, Nørgård, Tüür, Rautavaara, Heininen. Kaustisen Kamarimusiikkiviikon konsertti Kansantaiteenkeskuksessa 31.1.

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on perinteisesti esiintynyt Kaustisen Kamarimusiikkiviikolla. Niin tänäkin vuonna, nyt johtajanaan Kamarimusiikkiviikon uusi taiteellinen johtaja Kaija Saarikettu.

Konsertin ohjelma sopi hyvin tapahtumaan, jossa usein on kuultu paljon elävien säveltäjien musiikkia. Tosin viiden eri säveltäjän teoksista ei syntynyt sellaista draaman kaarta, joka parhaimmillaan konsertissa välittyy. Mutta jokainen kuulija löysi eri tyylisten sävellysten joukosta varmasti eniten itseään miellyttävän. Samalla konsertti oli eräänlainen "best of" -esitys, sillä monet esitetyistä teoksista Kamariorkesteri on takavuosina levyttänyt.

Teokset esitettiin sävellysajankohdan mukaan vanhimmasta uusimpaan. Aloitusnumerona kuultiin Sibeliuksen Lento ja Presto, ensimmäinen sovitus jousitriosta ja toinen jousikvartetosta. Ne ovat soinnillisesti tuttua ja kaunista Sibeliusta. Saariketun liidaamana Lento toimi hienosti ja Kamariorkesterin soundi oli suorastaan hämmästyttävän yhtenäinen. Preston nopeissa kuvioissa orkesteri taas ei aivan pysynyt mukana.

Sibelius on toiminut tanskalaissäveltäjä Per Nørgårdin uralla innoittajana ja hänelle myönnettiin vuonna 2006 Wihurin Sibelius-palkintokin. Silti Nørgårdin Pastoraali tuntui konsertissa kaipaavan ympärilleen enemmän tilaa. Se on näennäisen yksinkertainen, kansanmusiikkivaikutteineen juhannuksen rauhaa henkivä teos, mutta pienet yksityiskohdat antavat viitteitä siitä, että maiseman alla on muutakin. Kamariorkesterille Nørgårdin sävelkieli on tuttua, ja se mm. levytti hänen jousiorkesteriteoksensa Juha Kankaan johdolla vuonna 1999.

Myös Erkki-Sven Tüür on Kamariorkesterille tuttu säveltäjä. Tüürin vuonna 1994 säveltämä Action-Passion-Illusion oli yksi konsertin kohokohdista. Action alkaa dramaattisesti voimakkain rytmisin elementein. Passion on syvän murheen ilmentymä, mataline jousineen niin painava, että sen tuntee melkein fyysisesti. Sieltä sävelet kohoavat toivoa kohti. Illusion palaa alun rytmiikkaan, joka svengaa vastustamattomasti. Aivan upea teos.

Saarikettu johti teoksen kapellimestarina edestä, ilman viulua, ja piti sen hyvin liikkeessä. Itse olisin kaivannut vielä terävämpiä ja sähäkämpiä rytmejä ja voimakkaampaa dynamiikkaa.

Einojuhani Rautavaaran Adagio celesten vuodelta 2000 Kamariorkesteri soitti ilman kapellimestaria, konserttimestarina soittaneen Matti Vanhamäen johdolla. Orkesterin hieno sointi pääsi syvällisessä, kauniin surumielisessä teoksessa jälleen oikeuksiinsa.

Sointi oli yksi avain myös Paavo Heinisen Michaelmas, Concerto da Camera -sävellykseen. Teos syntyi Kaija Saariketun aloitteesta, ja hän myös kantaesitti teoksen viime keväänä Mikkelissä. Saarikettu on aiemmin levyttänyt Heinisen viulusonaatteja, joten hän tuntee säveltäjän tyylin pohjia myöten.

Michaelmas on sävelletty pienelle kokoonpanolle: kahden viulusolistin lisäksi siinä soittaa vain 11 soittajaa. Tämä kokoonpano ja Heinisen kirkas sävelkieli tuntui sopivan Kansantaiteenkeskuksen akustiikkaan erityisen hyvin. Teos soi upeasti. Saariketun sekä toisena solistina toimineen Lea Tuurin osiot nousivat heijastelevasta äänikudoksesta hienosti ja äänien vuoropuhelu oli kiinnostavaa.

Heinisen musiikki on "absoluuttista musiikkia" – se ei siis kuvaa mitään muuta kuin itse musiikkia. Siinä ei ole melodialinjoja, ei toistuvia rytmikuvioita eikä sointuajattelua. Sointeja tietysti syntyy kun stemmat soittavat yhtä aikaa, eikä kyse ole sattumanvaraisesta sävelten räiskinnästä. Kyllä Michaelmasissa selvä sointiajatus on. Muusikoille teoksen soittaminen on luultavasti melkoista matematiikkaharjoittelua, kuulijalle rytmiikka on yksi sen kiintopisteistä.

Silti tällaisessa musiikissa kuulijan keskittyminen on puolessa välissä koetuksella. Kun musiikki ei tarjoa muistin tueksi juuri mitään, ei synny oivaltamisen iloa, tunteista puhumattakaan. Mutta se on yksi näkökulma nykymusiikkiin.

Voi olla että Kamariorkesteri on saanut Malin Bromanin kanssa kokemusta soittamisesta viulistin liidaamana aiempaa enemmän. Saariketun johtaminen näytti selkeältä ja tehokkaalta ja orkesteri seurasi sitä hyvin. Muutenkin Kamariorkesteri kuulostaa olevan erinomaisessa vireessä.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »