keskiviikko 27.5.2020 | 16:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Minna Mustosen kolumni: Sananvapaudella ja tonttuilulla on vissi ero, aina ei ole pakko sanoa mitään

To 5.3.2020 klo 06:30 | päivitetty to 07:35

Aivan mahtavan upea ratkaisu on meillä Kokkolassa keksitty kauppakeskuksen vetovoimaa lisäämään. Kesällä kauppatorilla vuosia toiminut iltatori on tuotu sisätiloihin. Houkutusta on lisätty sillä, että myyntipaikat ovat pop-up myyjille ilmaisia.

Kauppakeskuksessa kauppaa voivat yksityishenkilöt käydä niin itse valmistamillaan tuotteilla, kuin itselle ylimääräisillä tuotteilla.

Kaupan on ollut rintarinnan niin käsityöläisten tuotteita, kuin kirpputoritavaraa. Eikä myynnissä ole todellakaan mitään mitä sattuu rönttää ja rompetta, vaan erittäin siistiä kamaa.

Ihan itsestään tavarat ja tuotteet eivät myyntipaikalle päädy. Yleensä iltatorille lähtevä myyjä käy kotonaan läpi tavarat ja vaatteet, joita ei enää mahdollisesti itse käytä tai tarvitse. Lelut, pelit, luetut kirjat ja itseltä käyttämättömiksi jääneet vaatteet laitetaan pinoihin. Nämä pinot kauppias käy vielä siten läpi, että kunkin tavaran, esineen ja vaatteen kunto katsastetaan ja tarkistetaan. Joskus joku tuote vaatii tahranpoistoa, pesua tai pientä virkistystä.

Vaatteet silitetään, viikataan ja hinnoitellaan, sitten ne pakataan kuljetuslaatikoihin, jotta ne saadaan myyntipaikalle siististi tuotua. Iltatorille tullessa myyntipaikan valinta on tehtävä ja kaikki tuotteet asetellaan houkuttelevasti esille.

Käsityöläiset puolestaan ovat valmistelleet myytäviä tuotteita pitkään. Kunkin tuotteen kohdalla on suunniteltu, designattu ja valmistettu ja sitten tietysti hinnoiteltu. Eli ihan itsestään ei yksikään tuote myyntipaikalle päädy.

Jokaisella myyjällä on toiveena se, että kotiin olisi takaisin vietävänä vähemmän tuotteita kuin oli kotoa lähtiessä.

Vaikkakin yksi iltatorin suola on se, että tapaa mukavia ihmisiä ja saa puhua sekä keskustella kaikesta mahdollisesta ihan siinä kaupanteon sivussa.

Valitettavasti viime kerralla iltatorilla törmäsin tapaukseen, joka sai niskakarvani pörhistymään silkasta nolostuksesta.

– Tulin katselemaan, että mitä kaikkea en tarvi, kiekaisi heleällä äänellä eräs kokkolalainen rouvashenkilö ystävättärelleen.

Ystävätär totesi siihen siunaillen, että on se kauhiaa kun on näin kamalasti tavaraa. Onneksi ei mittään tarvi.

Nolostuin ihmisen typeryydestä sekä siitä, että miksi ja mistä kumpuaa tämä negatiivisuus. Tuossa lausahduksessa kiteytyi valitettavasti jotakin niin kokkolalaista.

Miksi on pakko sanoa? Mistä kumpuaa se tarve turautella tonttuiluja noin vain?

Ei se ole sananvapautta, vaan silkkaa typeryyttä.

Tulin kattomaan mitä kaikkea en tarvi.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »