keskiviikko 27.5.2020 | 15:55
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Minna Mustosen kolumni: Pisara kuolemaa päivään

Ma 16.3.2020 klo 06:30

Jo muinaiset stoalaiset olivat todenneet, että päivästä tulee hyvä päivä kun sen aloittaa ajattelemalla kuolemaa.

(Vahvistusta tälle sanonnalle, että sanojat olisivat olleet juuri stoalaisia en löytänyt.)

Joka tapauksessa saattoivatpa muinaiset stoalaiset olla oikeassa. Oletan heidän tarkoittaneen sitä, että kuolemaa ajattelemalla ymmärtäisi elämänsä rajallisuuden ja siten tulisi elää kukin elettävä päivä niin, niin kuin se olisi viimeinen. Sillä sitähän se totta vie jollekin aina on ja itsellekin jonakin päivänä. Se viimeinen elonpäivä.

En tiedä liittyykö se ikään vai mihin, mutta minulle on muotoutunut joka aamuiseksi traditioksi se, että katson ensimmäisenä lehdestä sivun, jossa sijaitsee kuolinilmoitukset, haudatut ja kuolleet.

Ilman muuta sitä sillä silmällä katsoo, että onko joukossa tuttuja. Tarkkailen löytyykö vainajista ikätovereita. Siinä tulee hetkellisesti mietittyä ihan tuntemattomistakin ihmisistä, että eliköhän kyseinen vainaja minkälaisen elämän. Risti-ilmoituksen värssystä voi jotakin päätellä. Oliko kyseessä vainajan lempiruno, vai kenties säkeistö hänelle merkityksekkäästä musiikkikappaleesta.

Eihän sitä muutoin tietysti paljoakaan voi päätellä pelkän syntymäajan ja kuolinajan perusteella. Toisaalta jollakin vainajalla saattaa olla muistajien joukossa paljon lapsia, lapsenlapsia ehkä vielä lapsenlapsen lapsiakin ja paljon sukulaisia sekä ystäviä. Sitten taas saattaa olla, että on vain yksi ihminen, joka jää pois nukkunutta muistamaan. Silloin tulee mietittyä, että mitenkähän tämä jäljelle jäänyt pärjäilee, ettei jäisi kovin yksinäiseksi.

Kaikista surullisimpia ovat ilmoitukset nuorina nukkuneista vainajista tai vaikkapa ihan vauvoista, jotka eivät edes nimeä ennättäneet omaksi saada. Erikoislaatuisena mieleen jäi eräs pieni kuolinilmoitus, siinä kerrottiin 1920-luvulla syntyneen naisen kuolleen, kaipaajien joukossa oli sukulaisten ja ystävien lisäksi täti.

Tarkkana kuin porkkana koittaa jokainen toimittaja olla kirjatessaan ylös kuolleiksi ilmoitettuja henkilöitä. Silti joskus saattaa virhe tulla. Erään kerran kirjasin erheellisesti, että kaipaamaan jäivät sukulaiset ja ystävät.

– Ehkä teillä siellä on kiire imperfektiin, meillä omaisilla ei, tuli kipakka yhteydenotto.

Ymmärrän ja ymmärsin täydellisesti. Olin ja olen edelleen pahoillani tapahtuneesta.

Tarkkailen löytyykö vainajista ikätovereita.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »