Paikallisuutiset

Maisemanhoito tuo leivän lampurin pöytään – Lohtajalla Jokelan luomulammastilalla eletään vuoden vilkkainta aikaa

Koronan myötä kotimaisen lihan menekki on kasvanut.

Lohtajalla Jokelan luomulammastilalla lampolassa eli tallissa, missä lampaat elävät, on tähän aikaan vuodesta eri meno päällä. Lammasuuhet eli äitilampaat kulkevat ympäriinsä utareet maitoa pullottaen, patistellen omia karitsoitaan syömään. Karitsoita hyppelee siellä, täällä ja niitä kulkee pitkin puhtaita olkia pitkin ja poikin.

Voisi tietysti kuvitella, että kuka tahansa emolammas voi huoletta imettää ketä tahansa nälkäistä pienellä lampaan äänellä määkivää pienokaista. Ei todellakaan voi. Ennen kuin karitsa pääsee makoisasta maidosta nauttimaan, emolammas tarkastaa sen moneen otteeseen: Haiseeko tämä lampaan lapsi omalta, tuntuuko se omalta ja onko se varmasti minun.

Uuhiemien tekemä tarkastus kullekin karitsalle on vähintään yhtä tuikean tarkka, kuin konsanaan tuolla Uudenmaan rajaa ylittäessä tehtävä rajatarkastus.

Vaikka vimmainen vilske käy karitsoivien puolella, on pässilässä pässien keskuudessa huomattavan leppeä meno. Leppoisaa makoilua, huvinpäin tappelua ja laiskaa syömistä, siitä muodostuu pässien kevättalvinen arki. Muutaman viikon päästä tuo raukea rauha rikkoontuu, kunhan vieroitettavat pässikaritsat laitetaan isojen poikien puolelle.

Ilmastonmuutos näkyy jo maisemanhoitotyössä, nimittäin tuulet ovat vuosien myötä lisääntyneet selkeästi. Janne Jokela luomutilallinen

Tällä hetkellä siihen on vielä aikaa.

Jos on vilskettä lampailla, niin toimettomana eivät ole tähän vuoden aikaan lampuritkaan eli lampaan kasvattajat. Synnytykset, niiden valvonta ja karitsakamareihin erottamiset työllistävät lampureita. Suurin osa synnytyksistä tokikin sujuu lampailla ihan normaalisti, mutta ei kuitenkaan ihan kaikki. Toisaalta vaikka itse synnytys sujuu normaalisti, niin kuinka saadaan pikku karitsat syömään ja kuinka saada emolampaat käyttäytymään emolampaan lailla ja huolehtimaan jälkeläisistään. Osa karitsoista tarvitsee pulloruokintaa ja ihan kaikki lampaat ruokinnan ja muun huolenpidon päivittäin.

Lohtajalaisen lammastilan isännät Ville ja Janne Jokela tekevät tähän aikaan vuodesta ympäri pyöreitä työpäiviä.

– Hiukkasen myöhään jäi tänä vuonna karitsointiaika. Suunnittelimme, että pässit saisimme töihin heti syksyllä laitumilta haun jälkeen. Tavoitteenamme oli, että karitsoinnit osuisivat tammikuulle, harmittelee tilan nuorempi isäntäVille Jokela.

Yrittäjän mukaan on vaikea ennustaa etukäteen niitä haasteita, mitä esimerkiksi laitumilta haut tuovat tullessaan.

Lohtajan luomulammastilan lampaat ovat kesät töissä maisemanhoitajina.

Itse asiassa tänä päivänä yhä useammalla lammastilalla tilan tili tehdään nykyään pääosin maisemanhoidosta, ei niinkään lampaanlihasta tai villasta. Sekä lihan teurashinta, että villoista saatavat hinnat ovat olleet lampaasta erittäin huonot. Teuraslihan ja villan myynnin osalta tulos on ollut monella tuottajalla plus miinus nolla.

Maisemahoidosta ja laidunnuksesta on löydetty ratkaisu tilan tuottavuuteen ja samalla luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.

Maisemanhoidossa tila tekee sopimukset maanomistajien kanssa ja huolehtii laidunnuspaikalle aitaukset ja eläimet. Ennen maisemanhoidon aloittamista kulloiseenkin paikkaan tehdään suunnitelma, jossa kartoitetaan myös se kuinka paljon ja minkäkinlaista metsänhoidollista työtä alueella tehdään.

Laiduntamisen myötä maisemat säilyvät avoimina ja luonnon monimuotoisuus lisääntyy kasvien, hyönteisten, perhosten ja lintujen muodossa.

Lohtajalla Jokelan tilalla siirryttiin maisemanhoitoon jo vuosia sitten.

– Itse asiassa maisemanhoidon tuloksetkaan eivät synny nopeasti vaan vasta vuosien suunnitelmallisen ja johdonmukaisen työn tuloksena, kertoo Ville Jokela.

Maisemanhoitoon lampaat viedään heti keväällä kerintöjen jälkeen.

– Pohjanmaan alueella maisemanhoito on otettu hyvin haltuun. Tilamme lampaat laiduntavat isolla alueella. Laitumia on aina Kokkolan edustan ulkosaariston Tankarista Pyhäjoelle saakka. Ilmastonmuutos näkyy jo maisemanhoitotyössä, nimittäin tuulet ovat vuosien myötä lisääntyneet selkeästi. Tuulet vaikuttavat siihen kuinka viedä ja hakea lampaita saaristoon. Viime kesänä tuulet painoivat veden niin alhaalle, että osasta saarista lampaat oli pakko hakea kesken kaiken pois, sillä ne olisivat lähteneet karkuun kahlaten,, kertoo vanhempi isäntä Janne Jokela.

Kuluneena talvena jäätynyt ja noussut merivesi on rullannut aitoja irti suurelta osin. Mutta jäät ovat toisaalta olleet niin heikkoja, ettei niitä pitkin ole päässyt tekemään tarvittavia korjaustöitä tulevan kesän laidunalueille.

Vaikka suurin osa Jokelan luomulammastilan tulosta muodostuu maisemanhoitosopimuksista, tuottaa tila myös luomulampaanlihaa.

– Koronan myötä näkyy ihan selkeä piikki lampaanlihan kysynnässä, kaikki menee eikä riitäkään. Puhelimessa kysytään jatkuvasti suoramyynnistä luomulampaanlihaa. Tilallamme syntyy vuosittain parisensataa karitsaa, voisimme nostaa määrää puolella, mutta tällä hetkellä se ei ole meille oikea ratkaisu, pohdiskelee yrittäjä.

Myös villan kanssa Jokelan tila on löytänyt hyvän sopimuskumppanin. Saaristossa maisemanhoitotyössä tuuleentunut luomulampaanvilla päätyy suomalaiselle myssyfarmille myssymummojen neulottavaksi.