Paikallisuutiset

Ekologisimmat vaatteet löytyvät omasta vaatekaapista – Kokkolan seudun opiston suunnittelijaopettaja Päivi Makkosen käsissä persoonallinen tunika syntyy vaikkapa vanhoista paidoista, katso video!

Saumuri hurisee, kun Kokkolan seudun opiston suunnittelijaopettajaPäivi Makkonen yhdistää kankaita toisiinsa. Makkosen käsissä on syntymässä mustavalkoinen tunika, jonka materiaaleina on käytetty kierrätettyjä paitoja.

– Tein kaavat yhden vanhan tunikani pohjalta, jonka mallin tiesin itselleni sopivaksi, Makkonen kertoo.

Makkonen opettaa Kokkolan seudun opistolla kädentaitojen kursseja: ompelua, kankaanpainantaa ja -värjäystä.

Opiston kursseilla tehdään usein vanhasta uutta. Viime kesänä Makkonen osallistui yhdessä kurssilaistensa kanssa Taito Keski-Pohjanmaan 50-vuotisjuhlanäyttelyyn, jonka teemana oli vaatteen uusi elämä. Näyttelyyn loihdittiin upeita luomuksia esimerkiksi kierrätetystä farkkukankaasta. Yksin niistä on nytkin esillä mallinuken päällä opiston ompeluluokassa.

Erityisesti nuoret ovat alkaneet herätä ehkä meitä vanhempia paremmin tämän kertakäyttökulttuurin ongelmiin. Päivi Makkonen Suunnittelijaopettaja, Kokkolan seudun opisto

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Maailman tekstiiliteollisuus tuottaa vuosittain saman verran päästöjä kuin maailman lento- ja laivaliikenne yhteensä. Tieto selviää kiertotalouteen erikoistuneen Ellen MacArthur -säätiön kolmen vuoden takaisesta selvityksestä.

Päästöjen suuruutta selittää erityisesti pikamuoti. Vaatteita omistetaan enemmän, ja samalla yksittäisen tuotteen käyttökerrat vähenevät.

– 2000-luvun aikana vaatteiden globaali myynti on kaksinkertaistunut, kertoo Suomen Tekstiili ja Muoti -yhdistyksen johtava vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäki.

Juuri vaatteiden nopea kierto tekee alasta yhden maailman saastuttavimmista. Ellen MacArthur -säätiön mukaan maailmassa hävitetään joka sekunti yhden kuorma-autollisen verran vaatteita. Suurin osa niistä on vähän käytettyjä. Pois heitetyt tekstiilit päätyvät usein joko poltettavaksi tai kaatopaikoille.

Suomessa pois heitettävää tekstiiliä kertyy vuodessa yli 70 miljoonaa kiloa. Se tarkoittaa 13 kiloa jokaista suomalaista kohden.

– Todellisuudessa luku on todennäköisesti vielä korkeampi, sillä viimeisin selvitys on tehty vuoden 2012 luvuista. Nykyiset arviot liikkuvat 70 ja 100 miljoonan kilon välillä, Mäki kommentoi.

Ei siis ihme, että pikamuoti on alkanut ahdistaa.

Vaatteiden ekologisuus on alkanut kiinnostaa yhä useampaa suomalaista kuluttajaa ja vaatetusalan yrittäjää. Useita kiinnostaa, mistä löytäisi ekologisimmat vaatteet. Vastaus kysymykseen voi olla yllättävä.

Kaikkein ekologisimmat vaatteet löytyvät omasta vaatekaapista. Mitä enemmän jo omistamiaan vaatteita käyttää ja kuluttaa, sen ekologisemmiksi ne muuttuvat.

Karkeasti arvioiden noin puolet vaatteen synnyttämistä päästöistä syntyvät sen valmistuksessa. Toinen puoli syntyy kotona, kun vaatetta pestään ja huolletaan. Siksi vaatteita kannattaisi pestä vain, jos ne ovat oikeasti likaisia.

– Se, että käytän omistamaani mekkoa, ei vähennä kyseisen mekon synnyttämiä päästöjä. Mutta päästöt vähenevät sillä, että jatkan mekon käyttöä sen sijaan että ostaisin uuden, Mäki selittää.

Tällä hetkellä yhdelle vaatteelle kertyy noin 160 käyttökertaa. Ellen MacArthur -säätiön mukaan vaatteen päästöt vähenisivät yli neljäkymmentä prosenttia, jos käyttökerrat kaksinkertaistaisi.

Jotta vaate kestää käytössä pitkään ja on mahdollisimman ekologinen, kannattaa vaatekaupoilla kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin. Päivi Makkonen osaa kertoa kankaista ja vaatteista yhtä ja toista.

– Vaatteita ostaessa kannattaa huomioida sen materiaali. Suosin itse luonnonmateriaaleja, sillä ne ovat miellyttäviä käyttää, Makkonen kertoo.

Materiaali vaikuttaa myös siihen, miten kangas käyttäytyy ja kuinka kauan se pysyy hyvän näköisenä. Keinokuidut kuten polyakryyli, josta valmistetaan paljon esimerkiksi neuleita, tuntuvat pehmeiltä mutta nukkaantuvat nopeasti. Keinokuidut myös hiostavat, Makkonen muistuttaa.

– Sormituntumalla oppii kyllä tunnistamaan hyvälaatuisen materiaalin.

Usein vaatteen hinta korreloi myös sen laadun kanssa, vaikka tietenkään aina näin ei ole. Makkonen ymmärtää halvan vaatteen houkutuksen.

– Kannattaa kuitenkin miettiä pidemmälle. Tuleeko lopulta halvemmaksi ostaa hieman kalliimpi ja laadukkaampi vaate, jos se kestää paljon pidempään?

Vaatteen huollolla on myös suuri merkitys. Makkonen kehottaa aina tarkistamaan vaatetta ostaessa, että se on vesipestävä. Valmistajan antamia pesuohjeita kannattaa noudattaa, mutta maltilla. Jokainen pesukerta kuluttaa kangasta. Pesuaineen laadulla ja määrällä on myös merkitystä. Vääränlainen pesuaine voi haalistaa kankaan värejä.

Vaatteet kuluvat myös käytössä. Rikkinäistä vaatetta ei kannata heti heittää menemään. Makkosella on hihassaan muutama vinkki vaatteiden korjaukseen. Vaatteen nurjalle puolelle kiinni silitettävät tukikankaat auttavat esimerkiksi housujen paikkaamisessa. Paikkaa kannattaa vielä vahvistaa ompelein.

Yleensä vaatteiden paikkaus pyritään tekemään mahdollisimman huomaamattomasti. Makkonen ehdottaa tähän pientä asennemuutosta.

– Jos vaatteeseen tulee reikä näkyvälle paikalle, voi miettiä voisiko paikasta tehdä näyttävän. Sellaisen, joka saakin näkyä!

Näyttävää paikkaustyyliä edustaa esimerkiksi japanilainen sashiko-kirjonta. Kyseessä on vanha työtapa, jossa kaksi kangaskerrosta liitetään yhteen lyhyillä pistoilla. Ompelussa käytetään kankaasta selvästi erottuvaa lankaa. Pistoilla luodaan kankaalle erilaisia geometrisia kuvioita.

Makkonen vinkkaa, että paikan voi myös peittää ompelemalla sen päälle taskun, jos reikä on tullut sopivaan paikkaan. Paikkoja voi myös kirjoa kauniiksi. Jos käsin kirjominen ei taitu, kirjovalla ompelukoneella saa myös aikaan kauniita kuvioita.

Joskus paikkaaminen vaatii enemmän vaivaa. Saumoja voi joutua aukomaan, jotta paikan saa ommeltua siististi saumaan saakka.

– Kannattaa käyttää kuitenkin harkintaa siinä, paljonko aikaa ja vaivaa korjaamiseen käyttää, jos vaate on laadultaan sellainen, että se on taas kohta rikki, Makkonen sanoo.

Muoti elää jatkuvasti. Joskus voi käydä niin, että hyvälaatuinenkin vaate alkaa kyllästyttää. Silloin vanhaa vaatetta voi piristää pienillä tuunauksilla. Esimerkiksi paidan hihojen tai helman pituutta tai leveyttä muuttamalla vaate saa jo aivan uudenlaisen ilmeen.

– Usein vaatetta saadaan piristettyä todella pienin muutoksin, Makkonen vakuuttaa.

Jos vaatteessa on napit, ne voi vaihtaa toisiin. Luonnonmateriaalista valmistettuja vaatteita voi värjätä, jopa pesukoneessa. Pesukonevärjäykseen soveltuvia värejä saa isoimmista marketeista. Kangasväreillä voi myös kuvioida kangasta.

– Monille jo kouluajoilta tutut painotekniikat voi ottaa käyttöön. Leimasimen voi tehdä vaikka perunasta, Makkonen naurahtaa.

Vaatteelle voi toki tehdä radikaalimpiakin muutoksia. Kierrättää voi niinkin, että luo vanhasta jotain aivan uutta, kuten Makkonen on tekemässä. Käytetyistä ja jo hieman kuluneista trikoopaidoista saadaan pienellä suunnittelulla persoonallinen tunika.

– Kun vanhasta lähdetään tekemään uutta, kannattaa miettiä jo olemassa olevan vaatteen rakennetta ja ominaisuuksia ja hyödyntää niitä. Harvoin kannattaa mitään purkaa alkutekijöihinsä, Makkonen vinkkaa.

Tunikan yläosassa Makkonen on hyödyntänyt ehjän, mutta pesussa hieman lyhentyneen pitkähihaisen paidan liki sellaisenaan. Sen helmasta leikattua kangasta on taas hyödynnetty tunikan taskuissa. Tunikan alaosa on rakennettu eri paidoista leikatuista kaitaleista.

– Peili on tässä paras työväline. Sen avulla näkee, millainen malli ja leikkaus itselle sopii.

Yläosan ja helman yhdistämisen jälkeen vuorossa on enää tunikan helman päärmääminen. Vanhat paidat saavat uuden elämän ja niiden käyttö jatkuu.

Tietoisuus vaatteiden ekologisuudesta ja kierrättämisestä on kasvanut. Suomen Tekstiili ja Muoti -yhdistyksessä on tutkittu kuluttajien käyttäytymistä ja asenteita vastuullisuuteen liittyen. Tarkkoja lukuja on kuitenkin vaikea antaa.

– Moni mielellään kertoo tekevänsä enemmän vastuullisia valintoja kuin todellisuudessa tekeekään, Satumaija Mäki toteaa.

Mäen mukaan osa ihmisistä on hyvin valveutunut asian suhteen. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuilu kahden ääripään välillä kasvaa. Toisessa ääripäässä kulutetaan todella suurta massaa.

– En usko, että tähän on olemassa yhtä ratkaisua. Kuluttajien ja yritysten on molempien muutettava toimintatapojaan, jotta vaateteollisuuden päästöt saadaan laskemaan.

Päivi Makkonen uskoo ratkaisun olevan nuorissa sukupolvissa.

– Olen huomannut, että erityisesti nuoret ovat alkaneet herätä ehkä meitä vanhempia paremmin tämän kertakäyttökulttuurin ongelmiin.