Paikallisuutiset

Luonnonvoimien armoilla työskentely on rankkaa kalastajan ammatissa – Lohtajalaisen Harri Lahden toimistosta avautuvaa maisemaa ei silti voita mikään: "Täällä saa olla luonnon keskellä ja omaa rauhaa riittää"

– Lokit ei nyt tohdi tulla tähän ollenkaan, kun te olette mukana. Tavallisesti niitä on iso parvi tässä ympärillä.

Siniseen haalariin ja keltaisiin kalastushousuihin sonnustautunutHarri Lahti vilkuilee taivaalle Naviga-kalastusaluksensa kannelta. Hän on kokemassa verkkojaan Lohtajan ulkopuolella. Kuusisataa metriä pitkä pohjaverkko nousee kannelle ripeää tahtia verkonnostokoneen voimin. Taivaalla todella on hiljaista, vain pari uskaliainta lokkia kiertelee alusta kauempaa.

48-vuotias Lahti on saanut elantonsa mereltä jo 26 vuoden ajan. Hän on yksi Suomen alle seitsemästäsadasta täyspäiväisestä ammattikalastajasta.

Ammattikalastajalla tarkoitetaan päätoimista kaupallista kalastajaa. Suomessa kalakauppoihin ja -tukkuihin saalistaan saavat myydä ainoastaan kaupalliset kalastajat.

Täällä saa olla luonnon keskellä ja omaa rauhaa riittää. Eikä täällä ole aikatauluja. Harri Lahti Kalastaja

Kalastuslaissa kaupallinen kalastus jaetaan kahteen ryhmään: arvonlisäverollisen toiminnan rajat ylittäviin ja muihin. Arvonlisäverollisen toiminnan raja kulkee 10 000 euron liikevoitossa.

Lahti kalastaa koko sulan ajan vuodesta. Tänä vuonna vene saatiin vesille ennätysaikaisin ennätysleudon talven vuoksi. Edessä on pitkä kalastuskausi, joka päättyy vasta joulukuussa.

Talviaikana Lahti ei kalasta, vaan korjaa verkkoja ja huoltaa venettään. Talvella ehtii pitää lomaakin.

– En ole pitänyt kesällä lomaa pariin kymmeneen vuoteen. Pidän kesälomani tammikuussa, Lahti naurahtaa.

Kiireisimpään aikaan kesällä Lahti pitää yhden vapaapäivän viikossa, sunnuntain. Työpäivät venähtävät helposti pitkiksi. Lahti kertoo lähtevänsä tavallisesti laskemaan verkkoja aamulla neljän jälkeen. Kun verkot on laskettu, kokeminen aloitetaan heti. Kun kaikki verkot on koettu, kello on usein ehtinyt jo pitkästi yli puoleen päivään.

Koska kesäaikaan kala syö öisin, silloin Lahden vuorokausirytmi on päinvastainen. Merelle lähdetään illalla ja sieltä palataan vasta aamulla.

– Kesäisin on suorastaan syntiä nukkua öisin.

Työt eivät toki lopu laituriin saapumiseen. Kalat täytyy vielä perata ja myydä. Osa saalista jatkojalostetaan. Lahdella on savustamo talonsa päädyssä. Hän myy vaimonsa kanssa kalaa Kokkolan torilla pari kertaa viikossa. Lisäksi kalaa menee jonkin verran myyntiin myös muutamiin marketteihin Kokkolan alueella.

– Ja kun kaikki hoidettu, saatan lähteä illalla vielä uudestaan merelle.

Kalastajan työ on fyysistä ja päivät pitkiä. Syksyä kohden yltyvät tuulet tekevät työskentelystä entistä raskaampaa. Suurin riesa löytyy silti veden pinnan alta: hylkeet. Lahti kertoo, kuinka erityisesti norppaa suuremmasta harmaahylkeestä eli hallista on riesaa. Ne syövät saaliin ja tuhoavat verkkoja, eikä älykkäille eläimille mahda mitään. Ne seuraavat aina perässä.

Ammattikalastuksen näkökulmasta hylkeet luokitellaan vahinkoeläimiksi. Luonnonvarakeskus tiedoista selviää, että 2000-luvun alkupuolelta lähtien Itämeren hallikanta on kasvanut joka vuosi keskimäärin viisi prosenttia.

Lahti kertoo käyttäneensä joskus myös rysiä, mutta nykyään hän kalastaa ainoastaan verkoilla. Suomen Ammattikalastajaliiton julkaistusta selviää, että monilla Suomen kalastusalueilla verkkokalastus on loppunut täysin hyljekannan kasvun vuoksi.

– Kun aloitin nämä hommat, en ollut koskaan nähnytkään hyljettä. Nykyään pahimpaan hyljeaikaan saa joka kerta vaihtaa verkkojen paikkaa, eikä sekään välttämättä riitä.

Vielä hylkeitä ei kuitenkaan verkoilla näy. Lahdella on edessään vielä pari melko rauhallista kuukautta. Perämerellä pahin hyljeaika osuu heinäkuun ja elokuun välille.

Lahti on kulkenut merellä nuoresta asti. Sinä aikana moni asia on muuttunut. Luonnon keskellä työskennellessä huomaa helposti muutokset esimerkiksi ilmastossa.

– Ei ennen ollut tällaisia tuulia kuin nykyään. Kai se on sitä ilmastonmuutosta, Lahti päivittelee.

Itämeren huonosta tilasta ja rehevöitymisestä on puhuttu jo pitkään. Kesällä pahimpaan leväaikaan kasvustoa on Itämeressä niin paljon, että se näkyy jopa satelliittikuvissa. Vaikka Perämeren alueella vesi on Itämeren puhtainta, Lahti kertoo levää kertyvän silti kesäisin jopa kalastusverkkoihin.

Sitä mukaa kun satoja metrejä pitkä verkko nousee hyytävän kylmästä vedestä, Lahti kerää sen suureen siniseen tynnyriin ja irrottaa verkkoon takertuneita kaloja. Alimittaiset hän palauttaa heti laidan ylitse takaisin mereen, muut päätyvät hänen jaloissaan makaavaan saaviin.

Lahti pyytää suurimmalta osin siikaa. Jonkin verran verkkoihin tarttuu myös silakkaa, ahventa ja muikkua. Sisävesikaloinakin pidettyjä ahventa ja muikkua esiintyy Itämeressä, mutta lähinnä vain Perämeren rannikkoalueilla.

– Lohta ei käytännössä pysty lainkaan pyytämään kaikkien kiintiöiden ja rajoitusten vuoksi, Lahti kertoo.

Kaupalliselle kalastukselle tärkeille kalalajeille on asetettu EU:n tasolla pyyntirajoitus, jossa määritellään suurin sallittu kokonaissaalis. Jokaisen kalalajin pyyntimäärä on jaettu EU-maiden kesken kansallisiksi kiintiöiksi. Suomen kiintiö jakautuu edelleen kalastusyritysten kesken toimijakohtaisiksi kiintiöiksi.

Toimijakohtaiset kiintiöt koskevat kalastustavoista silakan trooli- ja rysäkalastusta, kilohailin troolikalastusta ja kaikkea lohen kalastusta. Rajoitusten tarkoitus on taata kalakantojen kestävyys ja estää liikakalastus. Valvonta on tiukkaa.

– Niin kalastuksessa kuin jatkojalostuksessa säännöt ja säännökset ovat vain lisääntyneet koko ajan, Lahti kommentoi.

Perinteisesti kalastajan ammatti on kulkenut suvussa isältä pojalle. Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan kalastaja on edelleen yksi niistä ammateista, jotka kaikista useimmin periytyvät sukupolvelta toiselle.

– Äitini isä oli ammatiltaan kalastaja, häneltä se kai sitten minulle periytyi, Lahti kertoo.

Marinkaisista lähtöisin oleva Lahti on kasvanut meren äärellä. Ammattiin hän opiskeli Paraisten Kalatalousoppilaitoksessa, nykyisessä Kalatalous- ja ympäristöopistossa.

– Mutta en minä siellä kalastajaksi opiskellut vaan kalavesien hoitajaksi, Lahti nauraa.

Ammattikalastajat ovat katoava ammattiryhmä. Kalastajien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana selvästi, selviää Suomen Ammattikalastajaliitosta. 2000-luvun aikana ammattikalastajien määrä Suomessa on puolittunut.

– Ennen melkein jokaisessa näidenkin rantojen talossa kalastettiin. Nykyään on aika hiljaista, Lahti kertoo.

Lähivuosina ammattikalastajien määrässä on odotettavissa raju romahdus. Noin 70 prosenttia ammattikalastajista on parhaillaan lähestymässä eläkeikää. Ammatissa toimivista kalastajista vain muutama prosentti on nuoria. Edes kehittyneet myyntimuodot ja -tekniikka eivät riitä kompensoimaan eläköitymisen tuomaa vähennystä alalla.

Lahden toimistossa on ehkä hieman vetoisaa ja koleaa, mutta näköalat ovat mahtavat. Silmän kantamattomiin aavaa merta. Läheisellä luodolla parveilee merimetsoja, jotka lehahtavat yllättäen lentoon yhtenä parvena. Tänään sää on melkein tyyni. Aurinkokin pilkistää pilviverhon takaa ja saa meren kimaltamaan.

– Kyllä tänne talvella tulee aina ikävä. Käyn kyllä välillä pilkillä, mutta ei se ole sama asia, Lahti kertoo ja tähyää horisonttiin.

Koettu ja tyhjennetty verkko on pian valmis laskettavaksi uudestaan. Lahti vetää verkkotynnyrin veneensä perään. Kokemiseen verrattuna verkon lasku tapahtuu nopeasti. Kaikki tapahtuu tehokkaasti, vaikka käsipareja on vain yksi. Lahti myöntää, että kalastajan työ on melko yksinäistä.

– Minä olen vähän erakkoluonne. Täällä saa olla luonnon keskellä ja omaa rauhaa riittää. Eikä täällä ole aikatauluja.

Aamun saalis jää laihaksi. Merestä nousee yhteensä pari laatikollista pientä paikallista karisiikaa. Laiturissa Lahti nostelee laatikot kärryyn ja työntää ne autolleen. Auton perässä ne kulkeutuvat ensin perkkaushalliin ja lopulta myyntiin.

– Tällaista tämä on. Jonain päivänä ei tule saalista lainkaan, hyvinä päivinä sitä voi tulla satoja kiloja, Lahti toteaa.