Paikallisuutiset

Korona keskeytti tylyllä tavalla Soiten taloustalkoot – virus on kohdellut toistaiseksi suhteellisen lempeästi Keski-Pohjanmaata, mutta budjetoimatonta rahaa mm. suojavarusteisiin on palanut jo miljoonia euroja

Sotavertaukset ovat näinä poikkeuksellisina aikoina houkuttelevia. Pelkästään jo sen vuoksi, että Suomessa eletään erikoisinta aikaa sitten... niin... sotien.

Eikä taistelu kaukana Kiinasta kiihtyvällä vauhdilla yli maapallon levinneen koronaviruksen kanssa ole vielä ohi. Ei missään maailman kolkassa. Ei Suomessa eikä Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitessa.

Kunhan on alkuun päästy.

Soiten johtajaylilääkäriPirjo Dabnell on hieman epäröinyt saadessaan alkuviikosta haastattelupyynnön arvioida koronatilanteen kehittymistä ja vaikutuksia. Olisi varmaan parempi palata myöhemmin asiaan...

Kyllähän tämä epidemia jatkuu vielä pitkään, kuukausia. Se on selvä asia. Marko Rahkonen Soiten infektioylilääkäri

Takuulla niin tapahtuukin, mutta jospa silti jo nyt?

Torstaiaamuna Dabnell, Soiten toimitusjohtajaMinna Korkiakoski-Västi ja infektioylilääkäriMarko Rahkonen ovatkin koolla. Haastattelu tehdään – niin kuin niin moni muukin asia näinä päivinä ja viikkoina – etänä puhelimitse.

Otetaan ensimmäinen asia ensimmäiseksi. Alkuviikon myönteiset uutiset epidemian leviämisen – ehkä – hidastumisesta ovat tietysti tervetulleita. Mutta...

– Nyt on vihoviimeisin aika horjua. On tosi tärkeää viestiä väestölle, että tämä on se linja ja tähän me uskomme, Dabnell painottaa.

Marko Rahkonen vahvistaa Dabnellin sanat.

– Nyt jos tulee liikaa viestiä, että tilanne näyttää hyvältä... Pääsiäispyhät ovat tulossa ja jos lähdetään kyläilemään ja sukuloimaan, tauti lähtee leviämään.

Loppuviikosta luvutkin alkavat taas synketä. Tai ehkä paremminkin palata ennakoidulle uralle. Kuten asiantuntijat ovat jaksaneet väsymättä toistaa, epidemia on vasta alussa.

Mieleen tulevat Sir Winston Churchillin sanat vajaan 80 vuoden takaa aivan toisista yhteyksistä. Palataan niihin lopuksi.

Koronan riehumisen taltuttamisessa etulinjan edessä ovat tietysti käytännön hoitotyötä potilaiden hyväksi tekevät. Lääkärit ja hoitajat.

Silti tämäkin toiminta vaatii onnistuakseen johtamista. Mielellään mahdollisimman laadukasta johtamista. Varsinkin kriisiaikoina sen merkitys korostuu. Dabnell, Korkiakoski-Västi ja Rahkonen eivät todellakaan käytä itsestään valtakunnan tasolla viime aikoina tutuksi tullutta termiä ”nyrkki”.

Käytännössä he silti muodostavat kolmikon, jonka vallassa – ja näinä aikoina erityisesti vastuulla – on, että asioita tehdään mahdollisimman oikein. Resurssit riittävät ja ihmiset jaksavat.

Dabnell puhuu ”palapelistä”, jonka jokainen osa on tärkeä. Hän ja Korkiakoski-Västi ovat toistensa varahenkilöitä – samalla myös tukihenkilöitä. Koko koronakriisin avainhenkilö itse taudin kannalta on infektioylilääkäri Rahkonen.

– Toistaiseksi palapeli näyttää oikein hyvältä, Dabnell kiittelee.

Korkiakoski-Västi jatkaa.

– Kun palapeli on ehjä ja meillä keskenämme syvä luottamus, se auttaa myös jaksamaan.

Vaikka korona on kohdellut toistaiseksi Keski-Pohjanmaata ehkä yllättävänkin lempeästi, monenlaista varautumista ja suunnitelmaa on pitänyt tehdä.

Hintaa siitä on pitänyt maksaa jo nyt, vaikka Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa ei ole toistaiseksi hoidettu vielä yhtään koronapotilasta.

– Suurin huoleni on, että henkilöstössä alkaa kohta olla taisteluväsymystä. Tämä käy jo ihmisten pinnan päälle aika paljon, kun joutuu erilaisia kokouksia pitämään ja selvityksiä tekemään. Miten jaksetaan yhdessä eteenpäin, järjestellään asioita ja luodaan tsemppiä porukoihin, Dabnell pohtii.

Kriisiaikoina ihmiset tapaavat venyä ja löytää itselleen tuntemattomia voimavaroja. Loputtomiin kukaan ei kuitenkaan jaksa. Kaikilla on rajansa.

Kuinka raskasta aikaa tämä on teille johtovastuussa oleville?

– Kun katsoo meidän naamoja... (Korkiakoski-Västi)

– Silmäpusseista näkyy... (Rahkonen)

Naurua päälle.

Mennään ajassa reipas kuukausi taaksepäin. Koronauutiset olivat olleet median ykkösaiheena viikkokausia. Kiinasta virus oli rantautunut Eurooppaan ja aiheuttanut Pohjois-Italiassa katastrofin.

Silti se oli Italiassa. Kaukana Suomesta ja Soitesta.

Enempää THL:ssä kuin Soitessakaan koronan leviämistä ei varmaankaan vähätelty. Jälkikäteen arvioiden oltiin silti ehkä liian toiveikkaita. Senpä vuoksi kansakunta yllättyi ja osin järkyttyikin, kun pääministeri Sanna Marin astui julkisuuteen torstaina 12. maaliskuuta ja ilmoitti ensimmäisistä tiukoista rajoitustoimista.

Jatkoa seurasi viikonlopun jälkeen. Maa oli yhtäkkiä poikkeustilassa.

Milloin aloitte Soitessa tiedostaa koronakriisin laajuuden ja vakavuuden?

– Helmikuun alkupuolella ryhdyttiin arvioimaan mikä on meidän suojaimien tilanne. Siinä vaiheessa skenaariota ei osattu tehdä, mutta tunnistettiin asia. Varautumiskeskustelu alkoi silloin. Lähdettiin kartoittamaan meidän varastotilannettamme ja tarpeitamme, Minna Korkiakoski-Västi sanoo.

Pirjo Dabnell kiittelee Marko Rahkosen johtaman yksikön toimia ja varautumista.

– Kun olemme Soitessa nyt tässä tilanteessa (todettuja tartuntoja toistaiseksi seitsemän), se on merkki, että meidän infektiotorjuntayksikkömme oli hereillä heti alusta lähtien. Tehtiin riskiarvioita heti alusta lähtien ja mietittiin miten tämä saattaa meihin vaikuttaa. Sen takia olemme niin hyvässä tilanteessa kuin missä olemme.

Rahkonen oli Dabnellin kanssa Keskipohjanmaan haastateltavana kolme viikkoa sitten, maaliskuun 13. päivänä, joka muuten sattui olemaan perjantai. Kuinkas muuten... Molemmat arvelivat tuolloin, että ensimmäinen koronatartunta Soitessa kirjataan viimeistään seuraavalla viikolla.

Ihan nappiin arvio ei mennyt, sillä ensimmäinen positiivinen koronatesti tuli tietoon jo samana iltana.

– Tuolloin 13. päivänä meillä oli jo vierailurajoituksia, koronapoliklinikkaa laitettiin pystyyn (avattiin seuraavana päivänä), edeltävänä lauantaina (7.3.) oli avattu koronapuhelin... Tavallaan olimme tehneet asioita jo ennen kuin valtakunnan tasolla tuli isoja linjauksia. Ehkä olimme muutamia päiviä etukenossa tekemässä näitä (toimenpiteitä). Onko sillä sitten ollut kuinka iso merkitys, mutta ei se ole ainakaan haitannut meidän varautumistamme, Rahkonen pohtii.

Suomen ja Ruotsin linjaukset koronan hillitsemisessä ovat poikenneet huomattavasti toisistaan. Suomen linjana on ollut pyrkiä madaltamaan tartuntahuippua ja varmistaa sillä ennen kaikkea tehohoitokapasiteetin riittävyys. Valitun linjan varjoisempi puoli on, että epidemia todennäköisesti jatkuu pidempään.

– Rajoittamistoimenpiteillä on ihan varmasti ollut vaikutusta. Ne ovat olleet tässä tilanteessa hyviä päätöksiä, Rahkonen antaa tunnustusta hallituksen toimille.

Muistuttaa heti perään, että pikavauhtia asiat eivät paremmaksi muutu.

– Kyllähän tämä epidemia jatkuu vielä pitkään, kuukausia. Se on selvä asia. Hirveän vaikea arvioida, mutta ehkä optimistisimmillaan olemme heinäkuulla siinä tilanteessa, että liikkumisrajoitukset ovat poissa.

”Uutta normaalia” siis riittää itse kenellekin.

Asioiden tärkeysjärjestyksestä ei ole ollut Suomessa missään vaiheessa epäselvyyttä. Ihmisten terveyttä tähdellisempiä seikkoja ei ole. Rahaakin löytyy, kun on löydyttävä.

Ei rahan ja talouden merkitys ole silti mihinkään kadonnut. Se näkyy lomautettavien armeijan päivittäisessä kasvussa ja yritysten ahdinkona.

Eivät sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät tee poikkeusta. Toimitusjohtaja joutuu tämän epämiellyttävän totuuden kanssa elämään joka päivä.

Aivan kuin kohtalon julmaa hevosenleikkiä, että parin vuoden ajan Korkiakoski-Västi esikuntineen on tehnyt hartiavoimin töitä Soiten talouden saamisesta vatupassiin.

Ei ollut lähellekään valmis se urakka, kun korona-aalto hukutti kaikki taloussuunnitelmat.

– Euron merkitys on muuttunut koronatilanteen myötä. Olemme kaksi vuotta tehneet talouden tasapainottamisohjelmaa. Homma on pyörinyt sen ympärillä miten voitaisiin tehdä asioita taloudellisemmin, säästää meidän jäsenkuntiemme rahoja ja sitä kautta mahdollistaa tulevan maakunnallisen rahoituksen riittäminen, Korkiakoski-Västi pohjustaa.

Tilannetta, joka yhtäkkisesti, pyytämättä ja yllättäen, muuttui.

– Olen joutunut jättämään taka-alalle talouden tasapainottamisohjelman. Sitä en ole kyllä viime päivinä miettinyt yhtään.

Priorisointi on yleensä valinta, mutta nyt se on pakon sanelema itsestäänselvyys.

Jossain vaiheessa Soitessakin tulee taloudellisen tilinteon aika koronaepidemiasta. Sen voi jo taata, että luvut ovat rumia.

– Jo tämä alkuvuosi maksaa meille ihan hurjasti. Pelkästään suojaimiin me käytämme miljoonatolkulla rahaa. Eikä sitä ole mihinkään budjetoitu. Tällä hetkellä rahan merkitys on enemmän siinä, että löydämme väyliä, joiden kautta saadaan palveluja ja materiaalia selvitäksemme tästä tilanteesta, Korkiakoski-Västi huokaa.

Kyse ei ole pelkästään epidemian suitsimisesta ja selättämisestä. Vaikka päähuomio on ja pitää olla nyt koronassa, ei kaikkia muita toimintoja voi unohtaa.

– Meidän on huolehdittava, että esimerkiksi sosiaalipuolen palvelut pystyttäisiin jollain tavalla pitämään yllä. Niin että sinne ei jäisi isoa taakkaa, joka sitten maksaisi meille tulevina vuosina.

Korkiakoski-Västi muistuttaa, että aikanaan tapahtuva paluu normaaliin ei ole paluuta entiseen normaaliin. Koronan jälkeinen Suomi ja Keski-Pohjanmaa sen mukana on aivan erilainen kuin koronaa edeltävä Suomi ja Keski-Pohjanmaa.

– Meidän sote-kenttämme ja meidän kuntakenttämme on koronan jälkeen ihan uudessa asennossa. Kuntatalous on vielä enemmän kontallaan kuin se on tällä hetkellä. Joudumme varmaan jokainen vetämään happea keuhkoihimme ja katsomaan miltä meidän Suomi-koti näyttää tämän jälkeen, mihin meillä suomalaisilla on mahdollisuuksia ja mihin suuntaan sitä voidaan lähivuosina rakentaa.

Suomen ikärakenne ja syntyvyysluvut sekä valtion nyt pakosta huomattavasti kasvava velkakuorma eivät varsinaisesti helpota asioita.

Ei kannata kaunistella enempää nykytilannetta kuin lähitulevaisuuttakaan. Asiat menevät niin itse epidemiassa kuin sen vaikutuksissa talouteen vielä pitkään huonommin ennen kuin alkavat mennä paremmin.

Jonkinlainen toivon näkökulma täytyy silti olla.

– Toivon näköala on juuri siinä, että olemme löytäneet Suomessa ja myös Soitessa konstit, joilla voimme ehkäistä tämän taudin leviämistä. Rajoitamme siis kanssakäymistä. Minun mielestäni toivo ja lohtu perustuvat juuri siihen, että emme ole kaoottisessa tilanteessa, jossa tauti vain leviää emmekä voi sille mitään. Nyt olemme havainneet, että sille voi, Minna Korkiakoski-Västi valaa uskoa.

Aikaa se kuitenkin ottaa. Niin Soitessa, Suomessa kuin koko maapallolla.

”Tämä ei ole loppu. Eikä tämä ole edes lopun alku. Mutta tämä on, kenties, alun loppu”.

Näin lausui Sir Winston Churchill lokakuussa 1942 El Alameinin voittoisan taistelun jälkeen.

Kenties Suomen ja Soiten koronaepidemiassakin on nähty vasta alun loppu.

Jos edes sitä.

Pirjo Dabnell, Minna Korkiakoski-Västi ja Marko Rahkonen olivat Keskipohjanmaan yhteisessä puhelinhaastattelussa torstaiaamuna 2.4.

// Faktan tietoja tartuntojen ja kuolleiden määrästä päivitetty 4.4. klo 18.05.