tiistai 26.5.2020 | 21:29
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kirja-arvio: Tommi Melenderin esseekokoelmassa on syviä kysymyksiä ja rehellistä näkemystä – kirja sisältää muisteluita lapsuudesta ja nuoruudesta Kokkolasta

La 9.5.2020 klo 11:05 | päivitetty la 11:30

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Tommi Melender: Poika joka luki Paavo Haavikkoa. WSOY 2020. 185 s.

Neljännessä esseekokoelmassaan Tommi Melender kirjoittaa sekä eletystä että luetusta elämästä. Esseiden tarkan ja syvällisen ajattelun aiheet nousevat sekä laajasta lukeneisuudesta, että omasta elämänkokemuksesta. Melender itse määrittelee, että tekstit lähentelevät muistelmaesseetä.

Vaikka esseissä on paljon omaelämäkerrallisuutta, niiden aiheet tai teemat ovat kuitenkin laajempia. Melender kirjoittaa aiheista, jotka askarruttavat niin, ettei hän saa niiltä rauhaa, ja tuohon miettimiseen luonnostaan limittyy myös oman ajattelun ja elämän kehitys ja taustat.

Kirjoittaessaan hän käsittelee aiheita siinä esseen edetessä, ei kirjaten täysin valmiiksi mietittyä ylös. Näin lukija voi olla mukana tuossa miettimisessä ja pohtimisessa, samalla nauttien kokoelmasta kirjallisuutena, muutamista kiinnostavista sivupoluistakin.

Esseidensä lajin Melender määrittelee osuvasti: Kaunokirjallisessa esseessä tekstin puhuja tarkastelee maailmaa subjektiivisesta näkökulmastaan, ja kaunokirjallinen essee sallii luonnosmaiset ajatuskehitelmät velvoittamatta ehdottomiin johtopäätöksiin. Kokoelma onkin elävää tekstiä, eikä ajaudu haastavuudestaan huolimatta raskaaseen tieteellisyyteen.

Kirjan mottona ovat Paavo Haavikon sanat proosateoksesta "Yritys omaksikuvaksi": Yksikin vale, kaunistus tai yleistys tuhoaa kirjailijan. Tämä pohjustaa Melenderin avoimuutta ja rehellisyyttä, tunnustuksiakin. Motto myöntää kättelyssä esseiden henkilökohtaisuuden, mutta rehellisyyden vaatimus liittyy myös mielipiteiden suoruuteen. Kun aihe vaatii, on pystyttävä kirjoittamaan ajattelunsa suoraan, ja niin Melender tapaa tehdä.

Melender kirjoittaa, itseilmaisuaan rajoittamatta, myös asioista, jotka häntä kuohuttavat, vaikka useimmiten ”hauduttaa vihansa ironian, sarkasmin ja mustan huumorin kattiloissa”. Ja rehellisyys ulottuu omaankin tekemiseen. Esimerkiksi omaa varhaista proosaansa hän kritisoi turhanpäiväisen kukkoilijan kirjoittamaksi.

Keskipohjalaisia lukijoita kiinnostavat kirjailijan muistelut lapsuudesta ja nuoruudesta Kokkolassa, mutta hän ei kerro elämästään kattavasti, ei myöskään pelkän tunnustuksen vuoksi, vaan siltä osin kuin se liittyy esseen aiheen ja tematiikan kannalta omaan kasvamiseen ja ajattelun kehittymiseen, yhteisön arvoihin tai muuhun taustaan. Esimerkiksi työn uskonnollisia sävyjä saavaa eetosta Melender kuvaa osuvasti, keskipohjalaista mielenlaatua avaten.

Toisaalta omaa uskonnollista nuoruudenkauttaan sekä nykyistä ”puoliverisen agnostikon” näkemystään hän avaa hämmentävän avoimesti. Uskonnon kohdalla hänen ajatuksensa on huminaa, joka ei asetu ”jäsentyneiksi ajatuksiksi, saati uskon tai epäuskon tunnustuksiksi”.

Esseiden aiheet ovat suuria ja ne pohtivat syviä kysymyksiä. Uskonto ja sen merkitys ihmiselle, ympäristökysymykset, poliittinen filosofia ja analyysi, modernin ihmisen edistysusko, maailmankatsomus, moraali ja etiikka, miehuuden mallit ja ahdas maskuliinisuus, älykäs viha versus ”matalamielisyyden saatanallinen pauhu”. Sekä tietenkin kirjallisuus ja sen puolesta puhuminen, mitä suurimmassa määrin.

Sellaiselle lukijalle, joka jakaa kirjoittajan kokemusta ja näkemystä, miettimisen lopputuloksia, kokoelma on tietysti erityisen antoisa, mutta koska Melender on rehellinen mielipiteissään, niihin päätyminen on kiinnostavaa myös joissain kohdin toiseen lopputulokseen päätyvälle lukijalle, tai toisista lähtökohdista ajatteluaan pohjaavalle.

Kaunokirjallisissa esseissä on sävyjä, tunnelmia ja sujuvan elävää kieltä, myös kuivakkaa hyvää huumoria, jopa tunnetta ja runollisia lauseita. Kirjailija ei esimerkiksi lopeta Haavikon Yritys omaksikuvaksi lukemista ”ennen kuin on kaksi metriä syvien kysymysten tuolla puolen”.

Kokoelman yksi parhaita puolia on, että se ei ole mikään helppo haukkapala eikä vähene yhdellä lukukerralla, vaan houkuttelee hyllyssä uusiin lukukertoihin.

Merja Nevalainen

Lue täältä lisää kokkolalaislähtöisestä kirjailijasta:

Kokkolassa kasvanut kirjailija Tommi Melender vihaa monien laaturomaanien "sujuvakielistä tyhjäpäisyyttä" – rakkaus kirjallisuuteen on riivaaja, joka pakottaa hänet muuttamaan elämänsä tekstiksi

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »