maanantai 25.5.2020 | 11:52
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Myrkkytummun jälkeläisestä professoriksi – Tiedekasvatuksen professoriksi kutsuttu perholaissyntyinen Maija Aksela: "Ihmettelystä ja kysymyksistä syntyy oppimisen ja oivaltamisen iloa myös tämän päivän lapsille"

Marjatta Hietaniemi
Su 17.5.2020 klo 09:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Toukokuun alussa Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen professorina aloittanut Maija Aksela, s. Hakala (58) on saamistaan sadoista onnitteluista iloinen ja kiitollinen. Alallaan ensimmäisen Suomessa ja maailmallakin harvinaisen professuurin huomioarvoa kirkastaa entisestään tieto, että Aksela kutsuttiin tehtäväänsä kansainvälisen arvioinnin jälkeen.

Takana Akselalla on parikymmenvuotinen työ tiedenaisena ja opettajankouluttajana. Kemiaa ja muita matemaattisia aineita Oulun yliopistossa laajasti lukenut Maija Aksela aloitti tutkimustyönsä Kanadassa Vancouverissa Simon Fraserin yliopistossa, jossa myös hänen kemistimiehensä Reijo Aksela työskenteli tuolloin. Suomeen palattuaan hän työskenteli vuosia lukion opettajana ja juuri opettajuudesta muodostui väylä opintojen jatkamiseen ja väitöskirjatyöhön.

– Halusin selvittää, millaisia ajatusmalleja oppilaiden aivoissa syntyy heidän oppiessaan uusia asioita ja miten niitä voi mielekkäästi johtaa kohti luonnontieteiden ymmärtämistä. Miksi ja miten -kysymykset ovat oppimisessa keskeistä, Maija Aksela sanoo.

Uuden tiedekasvatuksen professorin tehtäviin kuuluu myös tutkimusryhmän johtaminen ja opinnäytetöiden ohjaus. Tulevaisuuden tekijät – lapset ja nuoret ovat edelleen lähellä Akselan sydäntä, sillä hän kouluttaa matemaattisten aineiden opettajia ja johtaa 11 yliopiston kansallista LUMA-keskus Suomi -verkostoa, johon kuuluu muun muassa 13 LUMA-keskusta ja 15 tiedeluokkaa. Yksi niistä on Kokkolan yliopistokeskus Chydeniusiuksen yhteydessä Kokkolassa toimiva, Jyväskylän yliopiston alainen Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus, jota Aksela on ollut avaamassa.

– Vuosittain käymme toiminnan tavoitekeskustelut enkä voi olla ihailematta, kuinka hienoa työtä siellä tehdään. Oppilaat tapaavat keskuksessa alan ammattilaisia, ja olen varma, että moni nuori löytää esikuvansa ja elämäntehtävänsä tapaamisten avulla.

Maija Aksela kiittää vanhempiaan, Anja ja Antti Hakalaa, lähisukuaan ja opettajiaan kannustuksesta opiskeluun.

– Perhossa luonto on lähellä kaikkialla ja vanhempani veivät minut sinne samoin kuin alakoulun innostava opettajani Aino Varvikko Möttösessä.

Merkitystä oli myös lukioaikaisilla kannustavilla opettajilla Vetelin lukiossa.

– Jo silloin minulle syntyi selkeä ajatus lähteä opiskelemaan luonnontieteitä. Oulun yliopistossa pääaineekseni valikoitui kemia ja erikoistuin luonnonaineen kemiaan. Yksi esikuvani, serkkuni Helena Aksela, s. Hakala, toimi samassa yliopistossa fysiikan professorina. Hänen kanssaan jaoin yhteisen kiinnostuksen myös tähtitieteeseen.

– Myös kasvit ovat kiehtoneet minua aina. Lempikukkani oli suopursu. Tämä ’metsämiehen kukka’ oli kuulemma ollut myös isoisäni Antti Hakalan mielikukka.

– Luonnossa liikkuessani tarkkailen esimerkiksi kukkien ja lehtien muotoa. Minusta ne ovat hienoa taidetta. Luonto on oiva oppimisympäristö ja se voi olla myös innoittajana matematiikan, fysiikan ja kemian tiedekasvatuksessa biologian ja maantieteen lisäksi.

– Ihmettelystä ja kysymyksistä syntyy oppimisen ja oivaltamisen iloa myös tämän päivän lapsille. Menetelmät niihin ovat joskus hyvinkin yksinkertaiset. Olemme luoneet kaikille avoimen virtuaalisen oppimisympäristön, VirtuaaliLUMAn (www.luma.fi), jossa voi saada vinkkejä kiinnostaviin asioita luonnontieteistä. Sivuilta löytyy tietoa vaikkapa siitä, miten voi valmistaa mikrossa biohajoavan roskapussin.

– Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu tietojen ja innostuksen siirtyvän äidiltä tyttärelle. Tätä on syytä hyödyntää tiedekasvatuksessa. Järjestämme kesäisin myös perheleirejä, joille myös isovanhemmat voivat osallistua. Ensi kesänä meillä on paljon virtuaalitiedeleirejä. Ne ovat yksi tutkimuskohteemme.

Maija Akselasta on tärkeää, että oppilaat ovat yhteydessä paikkakuntien yrityksiin ja ottavat selkoa niissä tehtävistä innovaatioista.

– Ja onhan meillä maatilat, joilla tuotetaan vaikkapa maitoa, joka jo sinänsä on innostava tutkimuksen aihe.

– Muutama vuosi sitten käynnistimme StarT –projektin, jonka suojelijaksi tuli presidentti Sauli Niinistö. Siinä oppilaat tekevät projekteja omista kysymyksiin.

– Tällaisten projektien avulla kehittyvät luovuus, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaito ja yhteisöllisyys. Suuret innovaatiot syntyvät kyselemällä. Mottoni on ’Tulevaisuuden tekijät sydämissämme’.

– Suomi tarvitsee toimijoita ja näin heitä voi syntyä, Aksela pohdiskelee.

Vasta professuurionnittelujen yhteydessä Maija Aksela sai tietää, että hänen isomummonsa Kaisa Korkiakangas oli ollut kasvien tuntija, joka oli valmistanut niistä myös lääkkeitä ja hänen suvussaan on paljon piispoja, lääkäreitä ja luonnontieteilijöitä.

– Lieko muuten sattumaa, että tyttäremme seuraa myrkkytummun jalanjälkiä opiskeltuaan proviisoriksi? Lähisuvussani on aina kunnioitettu luontoa ja oltu kiinnostuneita luonnon ihmeistä. Toisaalta kalajokisen monilahjakkaan äitini Anjan, s. Niemi, suvusta on tullut opettajageeni. Sekin perinne perheessämme jatkuu, sillä poikamme opiskelee Helsingin yliopistossa kasvatus- ja yhteiskuntatieteitä, Aksela iloitsee.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »