Paikallisuutiset

Kokkolalaisen Lage Sundforsin rakentama puinen Koster-purjevene Rosa pääsi kesän ensimmäiselle purjehdukselleen – Katso matkasta video

Mustakarin venesatamassa käy lempeä kesätuuli ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kauniin ruskean puuveneen kantta moppaa shortseihin pukeutunutErik Vierkens. Hänen paljaiden jalkojensa alla komeilee 28 jalan eli vajaan yhdeksän metrin mittainen puinen purjevene Rosa af Laggnäs, tuttavien kesken Rosa. Rosa on pääsemässä tänään kesän ensimmäiselle purjehdukselle ja purjehduskeli on mitä mainioin. Rosan keväinen pintahionta ja lakkaus on tehty toukokuussa ja perinteitä kunnioittaen tänäkin vuonna purjehduskausi avataan ennen juhannusta.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Rosa on kokenut purjehtija. Se on purjehtinut edellisten omistajien kanssa 25 vuotta palaten aina Naantaliin, joka oli sen silloinen tukikohta. Edellisillä omistajilla tuli kuitenkin ikä vastaan ja Rosan huoltajuus siirtyi Vierkensille sekä hänen puolisolleen vuonna 2002, venekauppoja tehdessä. Miksi puuveneen yhteydessä puhutaan huoltajuudesta eikä omistamisesta?

– Puuvenettä ei voi koskaan omistaa. Siitä huolehditaan ja sitä huolletaan. Sitten kun ei kykene enää itse huolehtimaan, täytyy etsiä veneelle seuraava huoltaja, Vierkens avaa huoltajan ja puuveneen suhdetta.

Puuvenettä ei voi koskaan omistaa. Siitä huolehditaan ja sitä huolletaan. Sitten kun ei kykene enää itse huolehtimaan, täytyy etsiä veneelle seuraava huoltaja. Erik Vierkens

Rosan myynti-ilmoituksen nähdessään Vierkens tiesi sekä veneen että sen rakentajan hyvin. Siksipä hän ei keksinyt yhtäkään tarpeeksi hyvää tekosyytä sille, miksi ei venettä ostaisi.

– Edellinen omistaja sanoi, että jos nukkuu veneessä yhden yön niin ostopäätös syntyy varmasti. Minä en tarvinnut edes tuota yhtä yötä, kun olin päätöksestäni jo varma.

Rosan on suunnitellut ja rakentanut Kokkolalainen puuvenetaituriLage Sundfors, joka on käynnistänyt Kokkolan puuveneveistämön toiminnan 1960-luvulla isänsäSelim Sundforsin kanssa. Rosa on valmistunut klassisineen muotoineen vuonna 1977. Sundforsin tarkka kädenjälki näkyy jokaisessa yksityiskohdassa niin veneen sisä- kuin ulkopuolellakin. Rosa on valmistettu iroko-puulajista, joka on ominaisuuksiltaan samanlaista kuin tiikki.

– Rosa on tällä hetkellä 43-vuotias eikä siihen ole koskaan tehty mitään korjauksia, pieniä päivityksiä vain. Olemme vitsailleet Lagen kanssa, että sitten kun Rosa täyttää 50 vuotta, se on ehkä täysin valmis, Vierkens naurahtaa.

Puuveneessä kauniin ulkonäön lisäksi tärkeää on, että se toimii moitteettomasti sille tarkoitetussa tehtävissä. Rosa on malliltaan kosteri, englanniksi "double ended". Tämä tarkoittaa siis sitä, että keula ja perä ovat molemmat suippoja.

Aloitamme lähtövalmistelut. Purjeiden suojapussit irrotetaan, kaikki irralliset tavarat laitetaan paikoilleen ja kiinnitetään, moottori käynnistetään ja köydet irrotetaan. Vielä kerran tarkistetaan, että kaikki irtotavarat ovat varmasti hyvin kiinni ja, että pelastusrengas sekä heittopussi ovat myös varmasti mukana. Oli sitten kyseessä parin tunnin tai parin päivän purjehdus, samat alkuvalmistelut täytyy tehdä joka kerta.

– Kaikki valmistellaan maassa niin pitkälle kuin vain voidaan, jotta merellä ei sitten tarvitse alkaa kikkailemaan mitään, Vierkens opastaa.

Purjehduskenkinä hänellä toimivat hyvin vaaleanruskeat Vans-tennarit, koska niissä on paksu kumipohja, joka ei ole liukas lakattua puuta vasten.

– Näillä ei kuitenkaan kävellä muualla kuin veneessä, Vierkens muistuttaa.

Rosa asui hetken aikaa Helsingissä, mutta kymmenennen kesän jälkeen Vierkens purjehti sen takaisin koti-Kokkolaan.

– Kokkolassa on paljon asiantuntemusta puuveneisiin liittyen sekä valoisat yöt. Täällä on kaikki lähellä, etäisyydet merellä ovat ainoastaan muutaman tunnin matkoja. Täällä ei myöskään ole sinilevää eikä veneruuhkia, toisin kuin Helsingissä, Vierkens perustelee päätöstään tuoda Rosa takaisin Kokkolaan.

Rosa on pariskunnan toinen purjevene. Heidän edellinen purjeveneensä oli nykyistä pienempi, mutta rakennettu myös täälläpäin nimittäin Pietarsaaressa. Erik Vierkens ei ole omien sanojensa mukaan syntynyt purjeveneeseen eli perheen kautta hän ei ole purjehtimiseen oppinut. Lapsesta asti viehätys mereen on ollut kuitenkin kova ja pelkkä satamakyltin näkeminen saa hänelle perhoset vatsaan. Purjehduksen suhteen kaikki kuitenkin alkoi, kun Vierkens pääsi 90-luvun alussa ystävänsä purjeveneen kyydille.

– Moottorin sammuttua ja purjeiden noustessa mastoon ei ollut enää epäilystäkään siitä, kuinka suureen rooliin purjehdus elämässäni pääsisi. Se oli heti se juttu, hän muistelee.

Vierkensin ystäväMikael Bergroth on opettanut hänet purjehtimaan.

– Yhden päivän intensiivikurssi riitti ja sen jälkeen jatkoin itse opettelua kerta kerralta lisää, Vierkens kertoo.

Kaikki on valmista ja matka voi alkaa. Mustakarin venesatama jää taakse. Ajamme hetken moottorilla, jonka jälkeen Vierkens sammuttaa sen ja nostaa purjeet mastoon, tulee täysin hiljaista. Silmät kiinni ei kuule kuin veneen keulaan lyövät aallot sekä leudon sivutuulen, joka puhaltaa purjeisiin. Kolmen purjeen pinta-ala on yhteensä 42 neliötä, mutta nyt purjeista on ylhäällä vain kaksi. Tuuli voimistuu ja myös vauhti nousee neljästä solmusta kuuteen solmuun.

– Tärkeintä on tarkastella koko ajan, että missä ollaan ja mistä päin tuulee, Vierkens opastaa.

Purjehtiminen on olosuhteiden ja purjehtijan yhteispeliä sekä ennakointia ja arviointia. Kun olosuhteet ovat äärimmillään, on parasta jäädä vain maihin. Sen lisäksi purjehdusreitti täytyy suunnitella aina tuuliennusteiden mukaan. Sivutuuli on kaikista paras vaihtoehto ja myötäinen taas haastavin, koska purjevene haluaa aina lähteä tuulta päin.

Vierkens on purjehtinut omalla veneellä vuodesta -95 enemmän ja vähemmän. Pari vuotta ensimmäisestä purjehduskokemuksesta hänellä oli jo oma purjevene. Edelleen Vierkensin mielestä purjehduksessa parasta on se hetki, kun moottori sammuu ja vene liikkuu pelkkien purjeiden avulla. Keulaan lyövää meren kohinaa hän voisi katsella ja kuunnella tuntikausia.

– Kerran olimme palaamassa puolisoni kanssa Uudestakaarlepyystä Kokkolaan ja hän oli ostanut sieltä runokirjoja. Oli ihana ilta ja leppoisa tuuli. Siinä me laskevan auringon valossa luimme runoja ja livuimme menemään, Vierkens kuvaa tunnelmaa, jonka purjehtiessa voi saavuttaa.

Nyt on kuitenkin aika kääntää purjeet takaisin kohti Kokkolaa. Muut merellä liikkujat ovat väistämisvelvollisia, koska kuljemme purjeella.

– Puuvene on ylellisyyttä, koska se on aina yksilö. Samanlaista ei voi tulla koskaan vastaan eikä myöskään samanlaista voi koskaan tehdä, jos tälle tapahtuisi jotain ikävää, pohtii Vierkens.

Lähestymme venesatamaa. Rosa painaa 4 000 kiloa eli neljän henkilöauton verran, mutta silti tarvitsee allensa vain reilun metrin pystyäkseen etenemään. Tästäkin huomaa, että Rosa on suunniteltu nimenomaan Pohjanmaan rannikoille.

– Purjeveneilyhän on kaiken lisäksi vielä älyttömän ekologista. Jos miettii, että koko vene liikkuu pelkän luonnonvoiman avulla. Myöskään tuuliraja ei tule herkästi vastaan Rosalla vaan yleensä aina miehistöllä, Vierkens tuumaa.

Purjehdus ei ole suinkaan ohitse siinä vaiheessa, kun saavumme takaisin satamaan. Purjehtiminen on kaikkea muuta kuin kellon kanssa elämistä. Asiat tehdään silloin, kun siihen on sopiva hetki ja fiilis.

Astuessa Rosan kannelta sisään avautuu kodikas näkymä: pieni keittiö, oleskelutila ja makuuhuone. Sisällä tuoksuu lakattu puu ja pannukahvi. Pienellä puuhellalla porisee nokipannu, jolla Vierkens keittää parhaillaan kahvia.

– Pannukahvien juominen sekä veneessä oleilu ovat yhtä tärkeä osa purjehtimista kuin merellä liikkuminen, Vierkens avaa omaa näkökulmaansa.

Purjevene on oikea tilaihme, kaikki pienetkin kolot ovat käytetty hyödyksi. Lattian alta löytyy säilytystilaa ruualle kuten kananmunille ja säilykkeille, jossa ne pysyvät kylminä. Vessa on naamioitu sängynreunaan yhden patjan alle ja säilytystilaa löytyy jokaisen penkin ja seinän takaa. Jääkaappia veneessä ei vielä ole, mutta se on Vierkensin mukaan seuraavaksi hankintalistalla.

– Tässä veneessä ruokabravuureja ovat uunibanaanit sekä pikkupizzat, hän naurahtaa.

Vesi- ja ruokavarastot kestävät veneessä noin viikoksi. Edellisenä kesänä pariskunta purjehtikin Hailuotoon ja takaisin, aina viikon yhteen suuntaan.

Vierkens itse on syntynyt Hollannissa, mutta viettänyt teinivuotensa Hämeessä Humppilassa. Vuonna 1989 hän muutti Kokkolaan opiskelemaan Pohjoismaiseen taidekouluun. Opiskelujen jälkeen Vierkens opetti Uudessakaarlepyyssä videokuvausta, mutta muutti kymmenen vuoden Kokkola-elämän jälkeen töiden ja jatkokoulutuksen perässä Helsinkiin. Kokkolan on kuitenkin jättänyt edelleen Helsingissä vaikuttavaan Vierkensiin merkityksellisen jäljen. Joka kesä lomien alkaessa hän palaa Kokkolaan. Hänen mukaansa Kokkolassa on paljoa hienoja purjehduspaikkoja.

– En mittaa purjehdusta mailien määrällä vaan nautinnollisuuden. Purjeveneily ei ole minulle urheilua vaan täysin nautiskelua, Vierkens tuumaa.

//Korjattu kuvateksti 19.6. klo 10.17

//23.6. kello 7.17 Korjattu otsikkoa.