lauantai 4.7.2020 | 07:51
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Emma Halla-ahon kolumni: Tunnollisuuden tuskat harteilla – "Ei ne työt tekemällä lopu, ei kotoa eikä töistä"

To 25.6.2020 klo 06:30

Saanko minä olla stressaantunut tai kiireinen, kun ei minulla ole lapsia, isoa taloa tai omaa yritystä? Tätä olen viime viikkoina pohtinut erityisen paljon, kun iltaisin olen huomannut olevani uupunut ja äreä. Kyllähän minun pitäisi jaksaa, vaikka maailman tappiin asti, kun ei minun tarvitse pitää huolta kuin itsestäni.

Työpäivän päätteeksi tekisi mieli lähteä nauttimaan ulos auringosta tai mennä sohvalle pitkälleen, mutta jääkaapin ovessa odottaa edellisiltana kirjoittamani to do -lista.

Pyykkiä pitäisi pestä, pyyhkiä pölyt ja imuroida, tehdä loppuviikoksi ruokaa, nähdä sukulaisia ja ai niin harrastaakin pitäisi ehtiä. No onhan minulla viisi tuntia aikaa ennen kuin pitää mennä nukkumaan. Sitten alkaa osuus nimeltä suorittaminen, yritän ehtiä tekemään kaiken suunnittelemani.

Jossain vaiheessa kuitenkin tajuan, että käsipeilillä katsomalla näkee, kuka tätä kaikkea vaatii ja keneltä. Jos repisin tekemäni to do -listan, katoaisi samalla kaikki stressi.

Vertailu muihin on myös myrkkyä. Aina löytyy joku reippaampi, parempi ja aikaansaavempi. Mutta minun ei tarvitse jaksaa olla samanlainen. Minulla on yhtälailla oikeus olla välillä stressaantunut ja kiireinen kuin niillä, kenellä on elämänpaletissa enemmän värinappeja kuin minulla.

Kyse ei ole ulkopuolelta asetetuista paineista tai kiireestä vaan välillä oma tunnollisuus tulee vastaan. Tunnollisuuden kääntöpuolena onkin, ettei mikään hetki tunnu sopivalta laskea omaa rimaani hiukan alemmaksi.

Suurin osa stressiin liittyvistä tutkimuksista, joita luin, oli keskittynyt nimenomaan työstressiin. Enkä todellakaan vähättele työstressiä, mutta joskus syyt saattavat löytyäkin syvemmältä kuin pelkästään työpaikalta.

Välillä nimittäin on ihan okei tehdä asioita puoliteholla, jos koko ajan antaa vain parastaan ja painelee kaasupohjassa menemään, voi huomata melko nopeasti kulkevansa enää vain tyhjäkäynnillä. Loppuun palaminen ei todellakaan ole mikään hetken huoli, vaan siitä toipumiseen voi mennä vuosia.

Siksipä onkin elintärkeää tuntea omat rajansa ja opetella välillä laskemaan myös omaa rimaansa. Ei ne työt tekemällä lopu, ei kotoa eikä töistä.

Tunnollisuuden kääntöpuolena onkin, ettei mikään hetki tunnu sopivalta laskea omaa rimaansa hiukan alemmaksi.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »