Paikallisuutiset

Kokkola on jälleen jenkkifutiskaupunki – Karleby Goatsin päävalmentaja Ari Laukkonen kentälle menosta: "Se tunne on varmaan aika lähellä sitä kuin lähtisit sotaan. Se on jännittävä paikka monelle"

Kokkolan Karleby Goats aloittaa III-divisioonakautensa viikon päästä lauantaina Vaasassa

Kokkolan Kippari-halliin on kokoontunut keskiviikkoiltana motivoitunut ja äänekäs porukka. Kyseessä on lokakuussa pystyyn pistetty Karleby Goats AFC – Keskipohjanmaan levikkialueen ainoa amerikkalaisen jalkapallon, kansanomaisesti jenkkifutiksen tai jefun, joukkue.

Alusta asti on ollut selviö, että lajille on kaupungissa kysyntää, sillä joukkueen ensimmäisiin testitilaisuuksiin ilmoittautui peräti 57 innokasta osallistujaa.

– Todellakin yllätyimme, että nyt taitaa olla oikea aika. Nyt saadaan Kokkolaan jenkkifutis takaisin, iloitsee joukkueen päävalmentaja ja joukkueen puolustuspelaamisesta vastaavaAri Laukkonen.

Goatsin kokoonpano koostuu 37 pelaajasta, joista suurin osa kirmaa ensimmäistä kertaa soikean pelivälineen perässä. Monella on kuitenkin taustaa muista urheilulajeista.

– Räjähtävä nopeus ja juoksutekniikka yhdistää kaikkia pelipaikkoja. Juoksutekniikkaa treenattiin koko syksy. Tietyt juoksukulmat kun lähdetään suoraan ja yhtäkkiä käännytään, niin ne ovat paljon terävämpiä kuin jalkapallossa, vertaa jenkkifutista, jalkapalloa ja salibandya seurassa pelaava Goatsin hallituksen jäsenTauno Malinen.

Vaasassa muutaman vuoden lajista kokemusta kartuttanut ja myöskin Goatsien hallituksessa istuvaPatrik Wargh on viihtynyt harjoituksissa, jossa tekemisen meininkiä riittää.

– Aina kun olen töiden lomasta päässyt tulemaan, niin olen joka kerta nauttinut. Täällä on tosi asiantuntevat valmentajat ja joka kerta oppii jotain uutta, Wargh kehuu.

Edellisen kerran jenkkifutista nähtiin Kokkolassa 26 vuotta sitten, kun Kokkola Scorpions taisteli II-divisioonassa. Tuolloin joukkueen kokoonpanossa pelaajina vaikuttivat muun muassa Laukkonen ja Goatsin nykyinen apuvalmentajaJuha Hautala.

– Vuonna 1994 oli Scorpionsin viimeinen kausi ja oikeastaan nyt väliajan olen vain odottanut sitä hetkeä, kun laji nostaa päätään Kokkolassa. Kyllä tämä on pelastanut eläkepäivät, kun laji tuli takaisin, Hautala myhäilee.

Goats on pari vuotta sitten perustettu monilajiseura, jonka ohjelmistossa on jenkkifutiksen lisäksi jalkapallo ja salibandy. Ilman seuraa jenkkifutis tuskin olisi nostanut päätään Kokkolassa, vaikka todistetusti kiinnostusta lajiin on.

– Ajatus lajista oli takaraivossa jo heti, kun seuraa perustettiin, varmaan lähinnä Paten (Warghin) ansiosta, koska hän on meidän hallituksessa ja harrasti lajia Vaasassa. Sitä kautta hän toi ajatuksen meillekin ja oli hienoa tuoda laji pitkän tauon jälkeen Kokkolaan, muistelee jenkkifutisjoukkueen perustamista Karleby Goatsin puheenjohtajaTimo Nurila.

Goats osallistuu ensimmäisellä kaudellaan III-divisioonaan, jonka avausottelu on vuorossa 18. heinäkuuta Vaasassa. Viime lauantai oli kuitenkin monelle joukkueen pelaajalle tulikaste lajin kentille, kun Goats kohtasi harjoitusottelussa kauden avausvastustaja Vaasa Vikingsin.

– Meillä oli ajatuksena, että saadaan se ensimmäinen kontakti otettua. Sitten kun ensimmäinen sarjapeli tulee, niin sitä ei tarvitse jännittää. Se on aika jännä tunne, kun pistät ensimmäisen kerran varusteet päälle ja sinulla on muita kuin omia joukkuekavereita vastassa. Se tunne on varmaan aika lähellä sitä kuin lähtisit sotaan. Se on jännittävä paikka monelle, Laukkonen vertaa.

Suomessa amerikkalaisella jalkapallolla on varsin pitkät juuret. Vuonna 1983 järjestettiin ensimmäiset lajin EM-kisat, jossa Suomi taisteli hopealle. Ensimmäistä euroopanmestaruutta Suomessa juhlittiin jo seuraavien kisojen päätteeksi kaksi vuotta myöhemmin, mutta varsinainen kultakausi ajoittuu 1990-luvulle. Vuodesta 1993 lähtien Suomi nosti EM-pokaalia peräti neljästi peräkkäin.

Menestyksestä huolimatta jenkkifutis on jäänyt maassamme varsin vähäiselle huomiolle ja sitä kautta suurelle yleisölle kaukaiseksi. Moni mieltää lajin edelleen lähes säännöttömäksi, joka on vähintäänkin väkivaltaista. Toki amerikkalainen jalkapallo on lajina fyysinen mutta kaukana vapaasta rellestämisestä.

Puolustuspelaaja saa kuitenkin repiä ja raastaa vastustajan hyökkääjää, mutta kajoaminen kypärään tai päällä puskeminen on kiellettyä.

– Hyökkääjä ei saa oikeastaan muuta kuin töniä, valottaa puolustuksen linjassa painivaJoonas Karjalainen.

Lyhykäisyydessään jenkkifutiksessa on kentällä kaksi 11 pelaajan joukkuetta, joista toinen vuorollaan hyökkää ja toinen puolustaa. Joukkueilla on kaksi kokoonpanoa, jotka ovat erikoistuneet puolustamiseen tai hyökkäämiseen. Palloa ei saa normaalissa pelitilanteessa potkaista ja sitä heittää pääasiassa joukkueen pelinrakentaja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

– Kuka tahansa pelaaja paitsi linjamies (viisi pelaajista) pystyy heittämään palloa, jos sitä ei ole heitetty vielä eteenpäin ja pelaaja on aloituslinjan takana, mistä pallo lähtee. Sen takaa saa heittää pallon kerran eteenpäin, Goatsin pelaaja ja hyökkäystä valmentajana koordinoivaMarco Koivumäki taustoittaa.

Pelikenttä on pituudeltaan 120 jaardia pitkä eli vajaat 110 metriä, jonka molemmista päistä on erotettu 10 jaardin mittainen maalialue.

– Hyökkäyksellä on kerrallaan neljä yritystä saada 10 jaardia ja puolustus yrittää pysäyttää, ettei yrityksillä päästä sitä 10 jaardia. Se on pelin pääpointti. Jos pelataan neljä yritystä, eikä päästä uusiin yrityksiin, niin pallo jää siihen ja hyökkäys ja puolustus vaihtaa osia, Koivumäki avaa ja jatkaa, että jokaisen yrityksen aloittamiseen aikaa on 25 sekuntia.

Hyökkäysvuoro päättyy onnistuessaan kuuden pisteen arvoiseen touchdowniin, joka syntyy, kun pallo joko heitetään maalialueelle, jossa joukkueen pelaaja saa sen kiinni tai pelaaja juoksee pallo mukanaan maalialueelle. Pisteitä voi yrittää myös potkaisemalla, jonka onnistuttua joukkueen pistetili karttuu kolmella.

Touchdownin jälkeen joukkue pääsee vielä yrittämään kertaalleen lisäpisteitä kolmen jaardin päästä maalialueesta joko hyökkäämällä tai potkaisemalla. Ottelussa pelataan neljä 15 minuutin jaksoa.

Karleby Goats osallistuu viikon päästä lauantaina alkavaan III-divisioonaan, jossa pelataan 80 jaardin kentällä ja joukkueilla on normaalista poiketen vain seitsemän pelaajaa kentällä.

– Yleensä sieltä puuttuu linjan päästä molemmin puolin laitimmaiset laitahyökkääjät. Vähän myös muodostelmasta riippuu, käytetäänkö pelinrakentajan takana kahta keskushyökkääjää, jolle pelinrakentaja antaa pallon juostavaksi. Toinen isompi kaveri menee yleensä edeltä ja raivaa tietä pikkukaverille, joka juoksee sen suojissa eteenpäin. Tai sitten siellä saattaa olla pieniä ja vikkeliä miehiä kentän laidalla, jolle pelinrakentaja saattaa heittää pallon, Laukkonen selvittää pelipaikkoja.

Täysillä miehityksillä pelattaessa joukkueella on myös erikoisjoukkue, joka hoitaa potkutilanteet. Goatsin sarjassa potkutilanteet eivät ole käytössä.

– Tämä meidän 7 vastaan 7 -sarja pelataan juniorisäännöillä, jossa on pelkistetty pienempi kenttä. Tämä on hyvä ponnahduslauta 11 vastaan 11 -futikseen, Marco Koivumäki taustoittaa.

Kuten pienimuotoisesta sääntöselostuksesta voi todeta, on jenkkifutis äärimmäisen taktinen laji. Joukkueiden pelaaminen perustuu pelikirjaan, jota varjellaan kuin suurimpia valtion salaisuuksia. Kirja sisältää yleensä kolminumeroisen määrän sivuja.

– Kyllähän niitä (hyökkäyskuvioita) löytyy useampia kymmeniä, menee yli satasen puolelle. Ei niitä tarvitse olla niin paljon, ja tosi harva osaa ne kaikki ulkoa. Pelinrakentaja on ainoa, valmentajana linjamiehiä ohjastava ja hyökkäyksen linjassa pelaavaLasse Korhonen paljastaa.

Koivumäki ja Korhonen saapuivat Seinäjoelta Kokkolaan amerikkalaisen jalkapallon takia ja tuovat joukkueeseen lajikokemusta. Koivumäellä on iso rooli joukkueen hyökkäyspelin ratkaisuissa.

– Meidän hyökkäys on tosi juoksupainotteinen. Tällä tasolla äijät on vielä uusia ja heittopeli on kikkapeli. Meillä on siis tarkoitus saada pallo nopeasti nopeille kavereille ja lähteä juoksemaan. Koska meillä ei ole paljon filmiä muista joukkueista niin otteluissa lähdetään kokeilemaan, päästäänkö me kierrolla tai keskeltä. Sitten mikä alkaa toimimaan, me pommitetaan sitä juoksua, Koivumäki kertoo.

Kun vastapuoli oppii lukemaan Goatsin juoksukuviot, siirtyy joukkue Koivumäen mukaan heittopeliin.

– Luultavasti vastustaja tiivistää puolustuksen ja se jättää tosi avoimeksi heiton. Sitten me heitetään pitkä peli ja sieltä helppo maali.

Vaikka pelikuviot on tarkkaan piirretty, ei se tarkoita, etteivätkö pelaajat saisi tehdä omia ratkaisuja.

– Luovuudelle on tosi paljon tilaa. Se riippuu hyökkäyksen puolella siitä, kuinka aloituslinja on sinua kohti. Vaikka minulle on sanottu, että minun pitää blokata johonkin suuntaan, mutta jos vastustaja on linjannut toiseen suuntaan, niin eihän minulla ole mitään järkeä lähteä yrittää viemään sitä alkuperäiseen suuntaan, Korhonen linjaa.

– Toisaalta ne jotka ottavat palloa kiinni, rupeavat soveltamaan, niin se on vähän ikävämpi juttu, koska pelinrakentaja laittaa pallon tiettyyn kohtaan, Korhonen jatkaa nauraen.

Äärimmäisen tärkeällä pelinrakentajan paikalla Karleby Goatsissa vaikuttaa 13-kertainen kiekonheiton ja kuulantyönnön nuorten suomenmestariVeikko Laitinen. Laitinen aloitti jenkkifutiksen viime syksynä Vaasassa. Mutta kun hän kuuli, että Kokkolassa on tarvetta pelinrakentajalle, hän päätti tulla Kokkolaan ja Goatsiin.

– Kaikkia heittolajeja olen heittänyt ja saappaanheittoa, mutta tämä on kyllä ollut tähän asti kaikista vaikein.

– Kiekkoa kun heittää, niin pitää vain heittää. Oikeastaan vähän aikaa sitten sain yhdeltä vanhalta pelinrakentajalta vinkin, että tässä lajissa kyse ei ole heitosta vaan syötöstä, koska jonkun pitää saada se myös kiinni, kertoo Laitinen oivalluksestaan.

Kesällä 2020 Karleby Goats pelaa kotiturnauksen Santahaan tekonurmella 22. elokuuta. Turnaus on runkosarjan kolmesta turnauksesta viimeinen. Keskimmäinen turnaus järjestetään Kiuruvedellä 8. elokuuta.

Kauden selväksi maaliksi joukkueen riveissä on linjattu sarjanousu II-divisionaan. Tavoitteen toteutuminen vaatii kuuden joukkueen runkosarjassa neljän parhaan joukkoon sijoittumista, jonka jälkeen pitäisi voittaa vielä pudotuspelit. Tavoitteet koko seuran tasolla ovat myös kovat.

– Itselläni ainakin on aikomus, että haluamme olla Kokkolassa iso seura ja nousta muiden isojen seurojen vierelle, puheenjohtaja Nurila painottaa.

Juttua muokattu: kommentointi avattu klo 19.24