sunnuntai 27.9.2020 | 00:20
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

"Onneksi ovat muistot." – Tiina Ruotsala kaipaa kolumnissaan elävää kulttuuria.

Ti 14.7.2020 klo 06:30

VirtuaaliKaustisen ohjelmatarjonta on hienoa. Silti koronakevään aikana pikku hiljaa kasvanut elävän kulttuurin kaipuu ei hellitä. Tänä vuonna ei lähdetä Kaustiselle musiikinkuuloon eikä tanssikonsertteihin. Nyt pysytellään kotosalla.

Eipä tässä auta muu kuin muistella kaikkia niitä elämyksiä, joita festivaali on tarjonnut allekirjoittaneelle aina 1970-luvulta saakka. Kavalkadista on usean vuosikymmenen takaa jäänyt mieleen ihana laulu Minä sydämestäni rakastan, joka kuulemma lisättiin vain sen vuoksi, että saataisiin siirtolaistarinaan hieman haikeaa rakkautta. Hyvin onnistuttiin.

Kaustisella kuulin ensimmäisen kerran eskimoiden kurkkulaulua urheilutalolla. Mieleen on jäänyt Rimpparemmin Työmiehen vaimo, johon koreografian oli tehnyt Marjo Kuusela, ja afrikkalaisten tanssi pimenevässä kesäyössä sekä kanadalaisen La Bottine Sourianten hirmuisen hauska konsertti. Unkarilaisten kipakat soolot ja neuvostoliittolaisten liukuvat tanssit – nekin löytyvät, kun hieman muistia kaivelee. Pekka Kuusiston Vaiennut viulu Folkkareiden kymmenvuotiskonsertista tai Ottosten muistelot 20-vuotisjuhlakokonaisuudessa. Eikä voida sivuuttaa Kimmo Pohjosen Maamoottorisinfoniaa, joka sai vanhat miehet kyyneliin ja osan festivaaliväestä paheksumaan raskaasti.

Vuosi sitten talven työrupeama päättyi festivaaliviikon perjantaihin. Mitä sitä tekeekään ensimmäisenä vapaapäivänään lauantaina? No, lähtee tietysti Kaustiselle perheen kuopuksen kanssa. Ensin kavalkadi, jossa Kaustisen mysteerion juonenkäänteet saavat nauramaan ääneen. Areenalta Kalliolle kuuntelemaan uusinta uutta ruotsalaista Axvya. Sitten vähän jaloittelua festarialueella ja takaisin Kalliolle, jossa konserttilavalle nousee kanadalaisvirolainen kokoonpano April Verch Band & CurlyStrings. Kanadalainen April Verch on vauhdikas ja taitava. Virolaisilla on aikamoinen kannustussakki yleisön joukossa, heitä ei voi olla huomaamatta. Ja onhan yhtyeen laulaja-viulisti Eeva Talsi lumoava. Kun konsertti on päättynyt lähdemme kotiin, sillä erityisesti viimeisen konsertin lataus on ollut niin vahva, että haluamme sen säilyttää.

Kevään ja kesän mittaan olen ymmärtänyt konkreettisesti, miten elävät esitykset, niin teatterin kuin musiikin, eivät katoa. Tänä kesänä moni elämys jää kokematta, mutta onneksi ovat muistot.

Pekka Kuusiston Vaiennut viulu Folkkareiden kymmenvuotiskonsertissa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »