sunnuntai 20.6.2021 | 22:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Emma Halla-ahon kolumni: Urheilijan viitta harteilla – "Ajattelin, etten ole mitään, jos en saa olla urheilija"

Ke 26.8.2020 klo 06:30

Uusia terveysongelmia putkahteli vuosi toisensa jälkeen. Itkin äidilleni useaan otteeseen, että urheilun lopettaminen ei ole vaihtoehto. Mitä muka tekisin, jos en pystyisi urheilemaan. Lapsesta asti myös identiteettini on rakentunuturheilusuoritusten varaan. Ajattelin, etten ole mitään, jos en saa olla urheilija.

Huipulle (maailmanmestaruuteen) en ole koskaan kuitenkaan tähdännyt. Hiihto ja suunnistus ovat olleet aina maailman rakkaimmat harrastukset, mutta harrastuksina olen ne myös halunnut pitää.Olen käynyt taistelua pääni sisällä vuosia siitä, etten identifioisi itseäni edelleen urheilijaksi, koska en menesty samalla tavalla kuin juniorivuosina. Ajattelin, että urheilijan titteli kuuluu heille, jotka menestyvät paremmin. Lainaan tässä kohtaa seitsenottelija Maria Huntingtonia:

”Olit sitten olympiavoittaja tai piirinmestari niin pohjimmiltaan se, kuka sä olet ja mitä sun lähimmäiset sinussa rakastaa, ei muutu saavutuksen mukana.

Usein urheilijoita määritellään heidän suorituksiensa perusteella. Lapsesta asti totutaan siihen, että ryhmän tai joukkueen paras urheilija on etusijalla. Heihin joissa nähdään potentiaalia, panostetaan eniten. Hyvien saavutuksien myötä saa myös arvostusta valmentajilta. Vähemmästäkin tällaisen ajatusmallin jälkeen, urheilija alkaa määrittelemään itseään saavutusten mukaan.

Saavutuksista riippumatta urheilijat tekevät pieniä arkisia päätöksiä, jotka eivät näy muille. Valintoja siitä, syökö aamupalaksi kaurapuuroa vai suklaamuroja, meneekö perjantai-iltana nukkumaan yhdeksältä vai lähteekö yön tunneiksi baariin. Pitäisi muistaa, että urheilu ei ole pelkkää suorituksia ja saavutuksia. Se on tahtotila ja mielenvika, jonka mukaan tehdään elämän isot ja pienet valinnat.

Itse hengitän urheilua jokaisella hengenvedollani, liikutun toisten onnistumisista ja katson vanhoja arvokisoja jo kuudetta kertaa uusintana. Adrenaliini ja verenmaku suussa ovat ainoat asiat, jotka saavat minut tuntemaan onnistuneeni. Uuden työpaikan saaminen tai hyvät kouluarvosanat, ei tuota samanlaista onnistumisen tunnetta, mitä kilpaillessani saan.

On urheilija sitten harrastaja tai ammattilainen, niin aina ne saavutukset eivät kerro sitä, minkälainen urheilija suoritusten takana on.

Adrenaliinipurkaus ja verenmaku suussa ovat ainoat asiat, jotka saavat minut tuntemaan onnistuneeni.

#

Kommentoi 1 Kommentti

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »