torstai 1.10.2020 | 08:19
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Minna Mustosen kolumni: Minun Kokkolani ja minun kirkkoni liputtaa sateenkaarilipuin

Ti 15.9.2020 klo 06:30 | päivitetty ti 06:47

Mieluusti seuraan ja tulkitsen erilaista symboliikkaa ja enteitä. Näyttävätkö pilvet ottavan jonkin muodon tai muodostuuko rannan hiekkaan kuvioita jostakin? Useasti päivän onnistumiselle haen enteistä pontta: Jos astun suojatien valkoisille osille, tulee hyvä päivä. Jos pasianssi menee melkein läpi, onnistuisi kiperäkin tilanne.

Pyhäaamuni aloitin Kaarlelan kirkonpenkissä istuen. Pappi puhui saarnansa ja osoitti sanansa penkissä istuville konfirmoitaville rippikoululaisille. Rivistössä istua nakotti minun viidestä lapsosesta toiseksi nuorin.

Siinä penkissä istuessani mieleeni hiipi ajatus siitä, olenko kuitenkaan osannut antaa lapsilleni oikeat eväät? Onko ollut ollenkaan oikea ajatus patistella lapsia riparille tai seurakunnan jäseneksi?

Se mikä laittoi valintoja epäilemään, on kirkon ihmisten keskuudesta kummunnut hirveä negatiivinen hyöky pride-tapahtumia kohtaan.

Kuinka useasti olenkaan saanut tuta, kun tulikivenkatkuisilla raamatunlauseilla toivotetaan matkalippua helvettiin ja tulisille hiilille. Syynä purkauksiin on yksinkertaisesti se, että kaikkiin ihmisiin ei suhtauduta tasa-arvoisesti, kunkin ihmisyyttä kunnioittaen.

Ajatuksissani istuin ja katselin muutamaa penkkiriviä edemmäksi. Siellä istui nuori pojan vintiö käsissään virsikirjaa hypistellen. Poika sormeili virsikirjan välissä olevia punoksia (erivärisiä silkkilankoja, joilla voi merkata virret mitä lauletaan). Nuorukainen pyöritteli punaista, sinistä, keltaista ja vihreää lankanippua ees ja taas. Näytti ihan kuin hänen käsissään sateenkaari tanssisi virsikirjan sivuilla.

Silloin minä ymmärsin: Minun kirkkoni on avoin kaikille ja liputtaa kyselemättä tasa-arvon sekä kaikkien ihmisten ihmisarvon puolesta.

Samoin kävi iltakävelyllä kaupunkikeskustassa. Suntin varrella tuhahtelin itsekseni sille, ettei Kokkolassa ryhdytty liputtamaan sateenkaarilipuin Pride-viikolla. Kuin vastauksena ajatuksilleni, Suntin upea suihkulähde värittyi valoin. Valot loistivat kaikissa sateenkaaren väreissä punaista, sinistä, keltaista ja vihreää. Pimeässä niin kaunista ja upeaa.

Silloin tajusin: Minun Kokkolani on tasa-arvoinen. Minun Kokkola antaa kaikelle ja kaikennäköiselle elämälle arvoa ja arvostusta.

Ei kaupunki tai kirkko muodostu pelkästään päättäjistä ja luottamushenkilöistä.

Kaupunki ja kirkko olemme me: sinä ja minä.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »