Paikallisuutiset

Mestari vastoin tahtoaan? – Jussi Halla-aho teki historiaa kirjoittamalla itsensä politiikan huipulle – perussuomalaisten puheenjohtajaksi hän nousi maahanmuuttokritiikillään

Jälleen yksi A-studion keskustelu. Taas kerran yksi joukosta näyttää siltä kuin ei haluaisi olla yksi joukosta.

Kyse ei ole pelkästään vienosta punasta poskipäillä tai nieleskelystä. Jokaisella meillä on omat persoonallisuuspiirteensä. Jokaista jännittää julkisuudessa.

Jos itse kokee, että saa näkemyksensä paremmin ja perustellummin esille muuten kuin puhumalla, nokkeluutta ja salamannopeaa sanavalmiutta alleviivaavat väittelyt tuntuvat varmasti piinallisilta.

Pitää heti perään korjata, että varmasti tuntuivat. Jussi Kristian Halla-aho on kuitenkin alkanut tottua yleispoliitikon rooliin. Sitä paitsi onhan hän erittäin sanavalmis. Kirjoittajana mestariluokkaan kuuluva.

Kannattajille ”Mestarin” teksti on kuin jumallista ilmoitusta maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vaaroista.

Jussi Halla-ahon ”epävirallinen” elämäkerta (Into Kustannus Oy 2020) tuo tämän toki politiikkaa vähänkään tarkemmin seuraavien hyvin tietämän asian vahvasti esille.

Toimittaja ja tietokirjailija Lauri Nurmi on tehnyt loistavaa työtä haastatellessaan kymmeniä ihmisiä Halla-ahon tähänastisen elämän varrelta.

Nurmen analyysistä voi totta kai olla eri mieltä. Ennen kaikkea Jussi Halla-aho voi olla. Mistään puolihuolimattomasta pamfeletista ei kuitenkaan ole kyse.

Perussuomalaisten historian voidaan katsoa alkaneeksi vuonna 1995 Kokkolassa pidetystä ensimmäisestä puoluekokouksesta. Sitä ennen Timo Soini, Urpo Leppänen, Kari J. Bärlund ja Alajärven vallesmanni Raimo Vistbacka olivat päättäneet perustaa Saarijärven Kalmarin kylän saunassa uuden puolueen konkurssiin kuopatun Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) seuraajaksi.

Soini itse puhui mielellään ”vanhoista puolueista”. Ikään kuin perussuomalaisilla ei olisi ollut historiaa. Sillä oli. Se ulottui aina vuoteen 1959, kun Pieksämäellä perustettiin Suomen Pientalonpoikien Puolue, joka vuonna 1966 vaihtoi nimekseen SMP:n.

SMP oli ennen kaikkea ankaran rakennemuutoksen kourissa 1960-luvulla autioituneen maaseudun ”unohdetun kansan puolue”. Veikko Vennamo -fani Timo Soini laajensi unohdetun kansan kaupunkien lähiöihin.

Maahanmuutosta ei SMP:ssä juuri puhuttu. Aika vähän perussuomalaisissakin. Ainakaan se ei ollut puolueen asialistan kärkisijoilla.

Kaikki alkoi muuttua julkisuuden katveessa. Muutosvoima persoinoitua yhteen muinaisslaavin tutkijaan, joka Helsingin Eiran hienostokaupunginosan kellarissa alkoi kirjoittaa, kirjoittaa ja senkin jälkeen vielä kirjoittaa.

Keskeinen aihe oli Suomen maahanmuuttopolitiikan kyseenalaistaminen, maahanmuuttokriittisyys, monikulttuurisuuden vastustaminen. Kaikki nämä erikseen ja yhdekssä. Scripta – Kirjoituksia uppoavasta lännestä muodostui maahanmuuttoa vastustavien pyhä kirja, joka sai uusia ja uusia lukuja.

Scriptan tekstit ovat virheetöntä suomen kieltä. Sivistyssanoja vilisevää, usein purevan ivallista ja ilkeääkin, mutta yhtä kaikki omalla logiikallaan asiansa – tämän yhden ja ainoan asian – perustelevaa.

Tapahtui kaksi asiaa. Scriptan tekstit alkoivat levitä laajempaan julkisuuteen, usein kauhisteltavaksi. Kannattajilleen ne muodostuivat raamattumaiseksi tekstikokoelmaksi, jonka tekijä oli ”Mestari”. Mestarin teksti taas kuin jumallista ilmoitusta maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vaaroista.

Kesäkuu 2017. Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi Jyväskylän Paviljongilla pidetyssä dramaattisessa puoluekokouksessa.

Napanuora pientalonpoikiin, SMP:hen ja Timo Soinin luomaan perussuomalaiseen puolueeseen katkeaa.

Suomeen on syntynyt kansallismielisyyden ja maahanmuuttokriittisyyden ympärille asiansa ja sanottavansa pelkistävä puolue.

Eiran kellarissa kirjoittaessan tämän puolueen johtaja on mukavuusalueellaan, mutta toki poliittista pyrkyäkin on tarvittu. Eikä yhden ison puolueen poliitikko voi olla vain yhden asian ajaja.

Vaikka pitääkin sitä yhtä asiaa kaikkein isoimpana.

Epäsuhta Jussi Halla-ahon taustan ja nykyisen aseman välillä on silmiinpistävä.

Äiti-Ullan puolelta Halla-aho on Bergrothien suomenruotsalaista pappis- ja kulttuurisukua. Samaan sukupuuhun kuuluvat elokuvaohjaaja Zaida Bergroth ja kokkolalaistaustainen laulaja Jannika B.

Isä ja äiti ovat kotoisin Alajärveltä, josta he muuttivat Jussin synnyinkaupunkiin Tampereelle. Alajärven lisäksi Halla-ahojen (vaimo Hilla s. Salovaara) nelilapsien perhe on tavannut viettää kesälomiaan myös Kalajoella.

Jussi Halla-ahon elämä ennen poliitikoksi ryhtymistään alkoi Tampereen Peltolammilla. Koulukiusattu poika alkoi vartuessaan soittaa speed metal-yhtyeessä kitaraa. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän valmistui tarjoilijaksi.

Siirtyi sitten Helsinkiin opiskelemaan venäjää. Gradunsa Halla-aho kirjoitti indoeurooppalaisten nominivartaloiden ja niiden inflektionaalisen morfologian kehityksestä kantaslaavissa.

Opintie jatkui aina tohtorin hattuun saakka. Vuonna 2006 hyväksytty väitöskirja käsitteli muinaiskirkkoslaavin substantiivien ja adjektiivien taivutuspäätteitä.

Aivan. MV-lehden alkuperäinen koko nimi varmaankin kiteyttäisi monien Halla-ahon fanien kommentit gradun ja väitöskirjan aiheista.

Ei mitään väliä. Halla-aho alkoi kirjoittaa blogia (ei vielä tuolloin Scripta) toukokuussa 2001. Vuotta aikaisemmin hän osallistui ensimmäisen kerran Suomen Sisu -yhdistyksen keskustelu- ja kirjallisuuspiiriin.

”Vihaan poliittista korrektiutta, ’monikultturismia’, väkivaltaista ’diversiteettiä’, globalismia, ’ihmisoikeuksia’ sekä ’suvaitsevaisuutta’, joista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut länsimaissa virallisesti sanktioituja uskontoja.”

Näin kirjoittaa Jussi Halla-aho, 30 vuotta, vuonna 2001. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistaan ensimmäinen Scriptan kirjoitus.

Alkaa tie kohti politiikkaa ja ison puolueen puheenjohtajuutta.