YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä” (1. artikla).

Vähän myöhemmin julistus määrittelee, että ”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja” (18. artikla).

19. artiklan mukaan ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta”.

Suomen laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (30.12.2014/1329) sanoo: ”Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.”

Tasa-arvolailla on rajoituksensa: sitä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) ”tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa”. Lakia ”ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen (- -)”.

Edellä olevat lainaukset kertovat, että yhteiskunta pyrkii suojelemaan jäseniään. Yksilöllä on vapaus elää arvojensa mukaisesti ja ilmaista ajatuksensa vapaasti, kenenkään estämättä. Demokratioissa kaikki kukat saavat kukkia, kunhan lakia noudatetaan. Näin tuleekin olla.

On huomattava, että niin tasa-arvo- kuin yhdenvertaisuuslaissa on varaus: lakia ei sovelleta uskonnon harjoittamiseen. Kristinuskon arvot ja argumentit eivät perustu maalliseen lakiin vaan Raamattuun ja kirkon oppiin.

Kokkolassa muutama seurakuntaneuvoston jäsen jätti marraskuussa aloitteen, että seurakunta ei osallistuisi Priden kaltaisten tapahtumien järjestämiseen. Niiden tuominen kirkon piiriin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden varjolla ei ole perusteltua.

Luottamushenkilöillä on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja Suomen lain perusteella oikeus kuunnella omantuntonsa ääntä ja pitää siitä kiinni. Kirkon opetuksen mukaan kaikki ihmiset ovat yhtä syntisiä, mutta oikea ja väärä on punnittava Raamatun valossa.

Kansankirkkomme vanha avioliittokäsitys korostaa naisen ja miehen tasa-arvoisuutta. On hämmentävää ja kohtalokasta, että kirkko juuri tasa-arvon nimissä on nostamassa avioliiton rinnalle monenlaisia liittoja – vastoin omaa oppiaan. Voiko uskottavuuttaan pahemmin menettää?

Historia osoittaa, että avioliiton rapauttaminen merkitsee myös perheinstituution rapautumista. Esimerkkejä voi löytää Antiikin Kreikasta ja Roomasta aina Ranskan ja Venäjän vallankumoukseen saakka. Seksuaalisen vapautuksen tsunami on kiertänyt maapalloa jo kauan.

Aikuisten mielihaluista suurimman hinnan maksavat aina lapset.

Kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle. Kirkko ei voi olla tuuliviiri. Sen tulee olla ankkuri.

Antti Saari

Kokkola