Paikallisuutiset

Uudelleenjulkaisu: Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistön väitöskirja keskipohjalaista kootun JR 29:n komentajasta Paavo Susitaipaleesta sai "kansanpainoksen" – Susitaival oli voimakkaasti mielipiteitä jakanut IKL:n ja Lapuan liikkeen aktiivi

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaassa 24.1.2021

Viimeinen mohikaani. Niin monessa asiassa. Siitä se lähti.

– Viimeinen elossa oleva jääkäriaktivisti, viimeinen elossa oleva vapaussodan komppanian päällikkö, viimeinen elossa oleva suojeluskuntapiirin piiripäällikkö, viimeinen elossa oleva Mäntsälän kapinan johtohenkilöihin kuulunut, viimeinen elossa oleva IKL:n järjestöpäällikkö, viimeinen elossa oleva IKL:n kansanedustaja, viimeinen elossa oleva talvisodan rintamakomentaja ja ilmeisesti viimeinen elossa ollut jatkosodan hyökkäysvaiheen rykmentin komentaja.

Kannuksen kaupunkia viime lokakuun alusta johtanutJussi Niinistö on saanut vastattavakseen kysymyksen mikä sai hänet kiinnostumaan miehestä, jota pitempään (64 vuotta) todennäköisesti kukaan suomalainen ei ole ollut everstiluutnanttina?

Paavo Susitaival, alkuperäiseltä koko nimeltään Paavo Oskar Edvard Sivén, syntyi helmikuussa 1896 Helsingissä ja kuoli Lappeenrannassa lähes 98 vuotta myöhemmin, joulukuussa 1993.

Ajattelin, että tässähän on sellainen viipale itsenäisen Suomen sota- ja poliittista historiaa, että saan siitä opinnäytetyön aiheen.

Susitaipaleen elämänvaiheet kytkeytyivät sekä itsenäistyvään että itsenäistyneeseen Suomeen. Jo pelkästään se, että yhden ihmisen elämäkerta kantaa korkeimmaksi akateemiseksi opinnäytteeksi kertoo omaa kieltään tutkimuskohteesta.

Jussi Niinistön väitöskirja Paavo Susitaipaleesta hyväksyttiin Helsingin yliopistossa huhtikuun alussa 1998.

Susitaival teki politiikkaa herättämällä huomiota. Tässä mielessä hän oli armoton populisti.

Palataan vielä nuoren helsinkiläisen historian opiskelijan aihevalintaan. Jussi Niinistö oli aloittanut historian opiskelut Helsingin yliopistossa varusmiespalvelun suoritettuaan vuonna 1990.

– Olin lukenut (ankaran Kekkos-kriitikon)Kauko Kareen toimittamaa Nootti-lehteä, johon myös Paavo Susitaival kirjoitti. Kiinnostuin miehestä ja luin hänen muistelmansa (Aktivisti ei hellitä, 1981).

Kiinnostus oli herännyt siinä määrin, että Niinistö oli ystävänsä kanssa lähestynyt kirjeellä Lappeenrannassa asunutta Susitaivalta jo ennen opiskelujen aloittamista. Susitaival vastasi yhteydenottoon ja kutsui vierailulle Lappeenrantaan, jonne nuoret miehet myös matkasivat.

Tuossa vaiheessa elettiin kesää 1989. Paavo Susitaival oli 93-vuotias, Jussi Niinistö täytti seuraavana syksynä 19 vuotta.

Vuotta myöhemmin siis alkoivat Niinistön opiskelut. Akateemisella opintiellä oli alusta pitäen seurana Paavo Susitaival.

– Ajattelin, että tässähän on sellainen viipale itsenäisen Suomen sota- ja poliittista historiaa, että saan siitä opinnäytetyön aiheen. Aloin rakentaa ihan seminaarityön kautta gradua. Sitten tein väitöskirjan koko elämäkerran muodossa Susitaipaleesta.

Huhtikuu 2019. Perussuomalaisista irtaantunutsiniset koki eduskuntavaaleissa täystyrmäyksen. Eduskuntapaikkansa menettäneiden joukossa oli myös neljä vuotta puolustusministerinä toiminut tohtori Jussi Niinistö.

Kalenteriin avautui hyvää aikaa laatia jo vuosia sitten loppuunmyydystä väitöskirjasta ”kansanpainos”. Minerva Kustannuksen Paavo Susitaival – Kolme sotaa, kaksi kapinaa, neljä linnareissua julkaistiin vuoden alussa.

Paavo Susitaipaleen elämänvaiheiden esittäminen lyhyesti on luokkaa mahdoton tehtävä. Niin monessa tämä sinimusta tervaskanto ehti olla mukana.

Yritetään silti. Elämänsä toimeliain kausi Susitaipaleella – vuoteen 1927 saakka Sivén – osuu välittömästi itsenäisyyttä edeltävästä ajasta jatkosodan päättymiseen syksyllä 1944.

Paavo Susitaival oli tinkimätön aktivisti itsenäisyyden aamunkoitossa ja myös sen jälkeen. Jääkärivärvääjänä, vapaussodan valkoisena veteraanina (vuoden 1918 sota oli Paavo Susitaipaleelle nimenomaan vapaussota),Lapuan liikkeen organisoimalle talonpoikaismarssille osallistuessaan,Mäntsälän kapinajoukon puolelle helmikuussa 1932 asettuessaan,IKL:n aktivistina ja puolueen lyhytaikaisena (1939–40) kansanedustajana.

Susitaival luonnehti itseään eräässä haastattelussa suorasukaisesti fasistiksi. Hitlerin kansallissosialismia hän ei ihaillut,Mussolinin korporativismi sen sijaan miellytti.

Puolueiden väliseen valtataisteluun perustuvaa edustuksellista demokratiaa Susitaival inhosi, vaikka lopulta nousi lyhyeksi aikaa IKL:n kansanedustajaksi. Susitaipaleen mukaan IKL:n tarkoitus oli puolueet kukistettuaan asettaa hallitukseen ministereiksi vain alallaan päteviä henkilöitä.

Syvää vastenmielisyyttä Susitaival tunsi venäläisiä ja venäläisyyttä kohtaan. Jo äidin (Siiri Sivén, o.s. Blomstedt) perua syntyneestä ryssävihastakin voi hyvin puhua.

Susitaival puhui suoraan ja usein tarkoituksellisen provosoivasti. Sen(kin) vuoksi herätti persoonana voimakkaita mielipiteitä.

Keskipohjalaisille miehille Susitaival tuli tutuksi ja tunnetuksi silloisen Keski-Pohjanmaan sotilasläänin alueelta kootunjalkaväkirykmentti 29:n komentajana.

JR 29:n taival jäi suhteellisen lyhyeksi. Se perustettiin juurijatkosodan kynnyksellä kesäkuussa 1941. Käytännössä sen toiminta päättyi jo lokakuussa pian Petroskoin valtauksen jälkeen. Syvärille siirretty rykmentti hajotettiin lopullisesti maaliskuussa 1942.

Susitaipaleen kausi JR 29:n komentajana päättyi suoraan sanottuna potkuihin. Henkilökemiat 11. divisioonaa komentaneeseen, ”Kylmä-Kallena” tunnettuun, kenraaliK. A. Heiskaseen eivät kerta kaikkiaan toimineet.

Paavo Susitaival oli sotilaanakin omapäinen, mutta miestensä pitämä. Talvisodan aikana hän oli merkittävässä roolissa SuomussalmenRaatteen tien legendaarisissa taisteluissa.

Jäi tosin vaille ansaitsemaansa kunniaa, jonka sai käytännössä kokonaan jääkärikenraaliHjalmar Siilasvuo. Pitkälti sen vuoksi, että Siilasvuo kirjoitti Suomussalmen taisteluista itse jo välirauhan aikana vuonna 1940 julkaistun kirjan, josta tuli suurmenestys.

Jussi Niinistön mukaan tämä katkeroitti Susitaipaleen mielen.

– Siilasvuo todellakin otti koko Suomussalmen taisteluista kunnian itselleen ihan sotasaalis mukaan lukien. Susitaival kypsytti omaa vastaustaan aina vuoteen 1973, jolloin ilmestyi Ryhmä Susi talvisodassa.

– Sen jälkeen historiankuva on täsmentynyt. Nykypäivän tutkimuksessa aika lailla tasapuolisesti kohdellaan näitä osastoja ja niiden merkitystä Suomussalmen taistelussa.

Sotien jälkeisissä YYA-sopimuksen oloissa Paavo Susitaipaleen cv:llä ei paljon juhlittu. Susitaipaleen elämän jälkipuolisko sujui toisen tasavallan marginaalissa. Sinne painuneena ja sinne painettuna. Hän kirjoitti tilaustyönä historiikkeja. Palasi vielä yli seitsenkymppisenä muistelemaan elämäänsä ja sotakokemuksiaan

Keskipohjalaisia veteraaneja Susitaival ei koskaan unohtanut, vaikka johtikin heitä vain kolme ja puoli kuukautta kesäkuun puolesta välistä lokakuun alkuun 1941.

Viimeisen kerran Susitaival vieraili JR 29:n asevelijuhlassa kesäkuussa 1987 Kokkolassa. Tuolloin paljastettiin linja-autoaseman vieressä Rautatientorilla Nils-Erik Stenmanin suunnittelema JR 29:n muistomerkki ”Sotaanlähtö”. Se siirrettiin viisi vuotta myöhemmin nykyiselle paikalleen Vartiolinnan edustalle.

Jalkaväkirykmentti 29 siis perustettiin noin viikkoa ennen jatkosodan syttymistä kesäkuun puolessa välissä 1941. Kyse oli reserviläisjoukko-osastosta, jonka keski-ikä oli kolmenkymmenen vuoden tietämissä. Välirauhan aikana jalkaväkirykmentin määrävahvuus oli nostettu 3 600 mieheen.

JR 29 kuului jääkärikenraali K. A. Heiskasen komentamaan VI armeijakunnan 11. divisioonaan, jonka kaksi muuta rykmenttiä olivat varusmiespohjaisia. NäistäJR 8 on tullut tunnetuksi ns. ”Tuntemattoman sotilaan rykmenttinä”. Linnan romaanin yksikön esikuvana on JR 8:n ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppania.

Miksi everstiluutnantti Paavo Susitaipaleesta tuli JR 29:n komentaja?

– Ei siihen varmaan mitään varsinaista syytä ollut. Hän oli talvisodassa ansioitunut everstiluutnantti, joka oli päässyt takaisin vakinaiseen palvelukseen talvisodassa osoittamansa kuntoisuuden takia.

Mitään yhteyksiä Keski-Pohjanmaalle ei Susitaipaleella ollut.

– Hänen komentoonsa olisi voinut tulla mikä tahansa muukin rykmentti. Everstiluutnantin arvoiselle kuuluva joukko-osasto oli rykmentti.

Susitaipaleen maine oli kiirinyt Keski-Pohjanmaallekin. Eikä se ollut hyvä maine.

– Keskipohjalaisten keskuudessa kiersi jatkosodan alussa juttua, että nyt se fasisti tulee ja tapattaa meidät kaikki.

Synkkä ennakkokäsitys osoittautui vääräksi.

– Susitaival oli moneen muuhun sotilaskomentajaan verrattuna miehiä säästämään pyrkivä johtaja. Hänen periaatteensa oli, että hiki säästää verta. Mitään turhia rintamahyökkäyksiä ei hänen mielestään kannattanut tehdä eikä tapattaa pienen maan miehiä jonkun mäennyppylän takia. Sen sijaan piti koukata ja sitä kautta säästää sotilaita.

Rivimiesten näkökulmasta tällainen taktiikka oli tietysti paras mahdollinen. Divisioonan komentajan mieleen se ei kuitenkaan ollut. ”Kylmä-Kalle” Heiskasen ja Susitaipaleen henkilökemioissakin ilmeisesti oli jo lähtökohtainen jännite. Sitä ei yhtään vähentänyt Susitaipaleen tapa soveltaa divisioonasta saamiaan käskyjä.

– Tämä ei miellyttänyt Heiskasta, joka oli hyvin määrätietoisesti etenemässä kohti Petroskoita. Jääkäriupseerina hän oli omaksunut preussilaisen kurin. Sieltä se hänen tapansa johtaa oli syntynyt.

Pian Susitaival sai maksaa omapäisyydestään hintaa.

Kun Petroskoi vallattiin lokakuun alussa 1941, päättyi Susitaipaleen lopulta vain kolmen ja puolen kuukauden mittaiseksi jäänyt kausi JR 29:n johtavana upseerina. Rykmentin komentaja siirrettiin toisiin tehtäviin.

– Siinä ei ollut mitään poikkeuksellista. Kyseisessä 11. divisioonassa oli jo aikaisemmin vaihtunut rykmentin komentajia. Divisioonan komentajiakin vaihtui sodan aikana. Heiskanen oli tässä mielessä poikkeus, että hän johti koko jatkosodan ajan samaa 11. divisioonaa.

Sodan jälkeenkään Heiskasen tähti ei sammunut. Hän toimi puolustusvoimain komentajana kuuden vuoden ajan (1953–59).

Niinistö arvelee, että JR 29:n komentajan vaihtumisessa kyse saattoi olla myös Susitaipaleen iästä. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli hyvin intensiivinen ja vaati kovaa fysiikkaa niin miehistöltä kuin komentajaltakin.

– Kyse oli korpien kautta tehdystä armottomasta koukkausretkestä, jossa rykmentin tuolloin 45-vuotias komentajakin joutui rämpimään etulinjassa.

Rykmenttiä Susitaival ei saanut enää myöhemmin jatkosodan aikana komentoonsa.

– Osin se johtui hänen omapäisyydestään, mutta osin varmaan myös iästä. Rykmentin johtaminen on fyysisestikin raskas tehtävä. Hänellä alkoi jo ikä painaa, Niinistö pohtii.

Pelkästään ikävuosista komentajan tehtävien päättymisessä ei kuitenkaan ollut Niinistön arvion mukaan kyse.

– Kyllä se johtui näistä mielipide-eroista, että Susitaival siirrettiin toisiin tehtäviin. En tiedä, oliko kyse loppuun palamisesta tai muusta, mutta hän toimi seuraavaksi Äänislinnan varuskunnan päällikkönä.

Raskas oli hyökkäysvaihe myös miehistölle. Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta ja varsinkin sen elokuvaversiosta lähes kaikki suomalaiset muistavat Petroskoissa (Äänislinna) tapahtuneen niskuroinnin, jonka vänrikki Koskela sai omalla matalan profiilin maanläheisellä johtamistyylillään hallintaan.

Kieltäytymisiä tapahtui myös JR 29:ssä.Miehet olivat väsyneitä ja heille oli luvattu lepoa, joka sitten peruuntuikin. Se sai osan ilmoittamaan, että he eivät liiku mihinkään.

Tähänkin on olemassa JR 29:n ikärakenteeseen liittyvä luonnollinen selitys.

– JR 29 oli 11. divisioonan keski-iältään vanhin rykmentti. Oli selvää, että se väsyi ensimmäisenä. Se on luonnonlaki. Sota on nuorten miesten hommaa, Jussi Niinistö pelkistää.

Asiaa puitiin joidenkin JR 29:n miesten kohdalla myöhemmin sotaoikeudessa. Osa sai komennuksen legendaarisenNikke Pärmin johtamaan rangaistuspataljoonaan (Erillinen pataljoona 21, tunnettiin myös nimillä Musta nuoli ja Osasto Pärmi).

Jos ajatellaan Susitaipaleen retoriikkaa, nykypäivänä se täyttäisi vihapuheen tunnusmerkistön?

– 30-luvulla ei tietysti tunnettu sanaa vihapuhe eikä ollut sosiaalista mediaa. Korkeintaan tunnettiin vihainen puhe. Vihapuhe on tämän päivän termi, Niinistö huomauttaa.

Retoriikka 30-luvun kärjistyneissä tunnelmissa oli yleensäkin kovaa, mutta Susitaival oli tämäkin huomioiden oma lukunsa.

– Kyllähän siitä kertoo, että Susitaival sai jopa vankilatuomioita puheistaan, missä vertasi ministereitä kanistereihin ja muutenkin halvensi poliitikkoja. Kyllä hän sen ajan puitteissa ylitti normit. Laitoja koeteltiin. Kyllä se näin on.

Ihan vakain tuumin ja harkiten teki näin.

– Se oli tarkoituksellista eli Susitaival teki politiikkaa herättämällä huomiota. Tässä mielessä hän oli armoton populisti. Susitaival koki, että 30-luvulla oltiin menossa uutta maailmanpaloa kohti. Neuvostoliitto tulee hyökkäämään Suomeen ja Suomen puolustusvoimat on riittämättömästi varustettu. Koko 30-luku oli Susitaipaleen osalta jatkuvaa herätyshuutoa.

Laitoja koeteltiin sanojen lisäksi myös teoissa. Niin Lapuan liikkeen organisoimalla talonpoikaismarssilla heinäkuussa 1930 kuin helmi–maaliskuussa 1932 Mäntsälän kapinassa. Kummassakin Susitaival oli mukana.

Vasta vuonna 1939 aktivisti asettui kansanedustajaehdokkaaksi IKL:n listoilta. Teemat olivat aiemmilta vuosilta tutut. Ne myös veivät Arkadianmäelle. Tosin kovin lyhyeksi ajaksi.

Kun sota syttyi, Susitaival ei empinyt vaan jätti eduskunnan.

Tasavallan presidentiksi sodan jälkeen nousseen Juho Kusti Paasikiven ja varsinkaan hänen seuraajansa Urho Kekkosen Suomessa Paavo Susitaival pysyi elämänsä loppuun saakka sivuraiteella.

– Mitä tulee yhteiskunnalliseen toimintaan, niin kyllä. Ei ollut oikein enää sijaa Lapuan liikkeen ja IKL:n johtohahmolle. Se oli selkeää vierastamista. Susitaipaleen rooli oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä sivustaseuraajan rooli.

Tarmo suuntautui kirjallisiin töihin.

– Hän teki uran kirjailijana. Ensin hän alkoi tehdä tilaushistorioita kuten Suomen puusepänteollisuuden vaiheita (1950). Sitä hän piti pääteoksenaan. Sitten hän kirjoitti sotaan liittyviä muistelmia ja myös muita muistelmia. Jotain kaunokirjallistakin oli, Niinistö kertoo.

Välejä tasavallan huipulle ei ollut, vaikka Susitaival tunsi Kekkosen jo 1920-luvulta Akateemisen Karjala-Seuran piiristä. Käytännössä Susitaival oli Kekkosen vihamies, minkä vuoksi hän varmastikin mielellään kirjoitti toisen Kekkosen ajan toisinajattelijan Kauko Kareen Nootti-lehteen.

Niihin kirjoituksiin muuan lukiolaispoika sitten törmäsi 80-luvun lopulla.

Siitä syntyikin sitten aivan oma tarinansa...

Lähteenä käytetty myös Antti J. Laitisen kirjoittamaa historiikkia vuodelta 2012: Keskipohjalaisen rykmentin tie jatkosodassa – Jalkaväkirykmentti 29:n historia 1941–42.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaassa 24.1.2021