Kokkola-lehti

Merenkurkun molemmilla puolilla suuria suunnitelmia – Pohjolan akkuvyöhykkeen materiaali- ja raaka-ainevirroista haetaan kokonaiskuvaa – Merenkurkun ylittävän "kiinteän yhteyden" realismikin tutkittavana

Luoja ei kiellä suuria suunnittelemasta. Mieluummin kannattaa ajatella isosti. Vaikkapa nyt Merenkurkun ylittävän sillan rakentamista ilman kansallista rahoitusta.

Näiden periaatteiden mukaan lienee ainakin Merenkurkun neuvosto toiminut hakiessaan onnistuneesti EU:n aluekehitysrahastolta yhteensä reippaat puoli miljoonaa euroaMerenkurkun alueen kahteen suureen hankkeeseen.

Toisen viimeisimpänä innoittajana on brittiläisen pörssiyhtiöJohnson Matthey ja Vaasan kaupungin kättä päälle -aiesopimus ”akkutehtaan” (oikeasti katodimateriaalitehdas) perustamisesta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kun Lahden toisella puolella sijaitsee ruotsalainen Northvoltin akkutehdas Skellefteåssa, Norjan rannikollaMo i Ranaan on tulossa norjalaisen FREYR Batteryn akkutehdas, Keski-PohjanmaallaKeliberin litiumkaivoshankeKokkolan kemikaalitehdassuunnitelmineen, niin todellakin, Pohjolan akkuvyöhykkeestä voidaan puhua.

Mistä tässäNordic Battery Belt Logistics -hankkeessa oikein on kyse?

– Tässä lähdetään selvittämään materiaali- ja raaka-ainevirtoja vähän laajemmin pohjoismaisesta perspektiivistä. Pääsemme tekemään selvityksiä ja tunnistamaan meidän vahvuuksiamme entistä paremmin. Se myös auttaa meitä profiloitumisessa. Tavoitteena on, että pystyisimme vahvistamaan rooliamme ylipäätään pohjoisen akkuarvoketjun toimijana, Kokkolan kehitysjohtajaJonne Sandberg kertoo.

Sandberg myös muistuttaa, että paikkakuntien etäisyyskin on katsojan silmässä. Esimerkiksi Kokkola–Vaasa-Skellefteå -kolmio on vaikkapa Los Angelesista tai Sydneystä katsottuna lopultakin aika kompakti alue.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Perään tulee hieman mainospuheeltakin kuulostavaa – toki varmasti paikkansa pitävää – puhetta keskipohjalaisesta litiumarvoketjusta, joka lähtee Keliberin kaivoksesta.

– Minähän olen korostanut voimakkaasti, että me olemme akkukemikaalien ykkönen. Kokkolassa toimii Umicoren prekursoritehdas, joka tuottaa materiaalia akkuihin. Lisäksi meillä on jo tässä vaiheessa kolme raaka-ainetuotantoon keskittyvää tehdasta – lannoitetehdas, sinkkisulatto ja kobolttijalostamo (Freeport Cobalt). Litiumtehdas (tuleva) täydentää tätä akkutuotannon kokonaisuutta.

Kokkolan suurteollisuusalue eli KIP on lenkki akkuteollisuuden arvoketjussa.
Kokkolan suurteollisuusalue eli KIP on lenkki akkuteollisuuden arvoketjussa. Kuva: Markku Jokela

Suomalaisen(kin) akkustrategian peruskivi liittyy ilmastonmuutokseen ja fossiilisten polttoaineiden vähentämiseen. Se tarkoittaa esimerkiksi liikenteen päästöjen alentamista. Se taas sähköautojen osuuden jatkuvaa kasvua. Ilman akkuja se ei onnistu. Eikä akkuja – ainakaan nykytietämyksellä – pysty valmistamaan ilman litiumia.

Sitähän keskipohjalainen maaperä sattuu sisältämään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tämän kaiken muuttaminen rahaksi ei välttämättä ole helppoa.Esimerkiksi Keliberin omistus on siirtymässä Etelä-Afrikkaan.

– Keliberin kaivoshanke on ollut hopealautasella tarjolla suomalaisille omistajille. Suomesta ei vain ole löytynyt pääomia tämäntyyppisiin hankkeisiin. Siitä ei voi syyttää Keliberiä, Sandberg huomauttaa.

Se on totta. Kyse ei ole yrityksen puutteesta. Kotimaista omistusta on haettu niin kissojen kuin koirienkin avustuksella vuosikausia. Kaivosten perustaminen on riskibisnestä, joka vaatii huomattavia pääomia. Niitä ei Suomesta tunnu löytyvän.

Toisaalta. Onko omistuksella sittenkään niin suurta merkitystä? KIPin alueella Kokkolassa esimerkiksi on käytännössä vain kaksi suomalaista tuotannollista toimintaa harjoittava yritystä eliWoikoski jaNordkalk. Toki globaaleilla konserneilla on omat suomalaiset tytäryhtiönsä.

– Minusta omistuksella ei ole niin väliä. Niin kauan kuin me olemme kilpailukykyisiä työvoiman saatavuuden, hyödykkeitten hintojen ja energian saatavuuden osalta pystymme kilpailemaan globaalisti uusista tehtaista ja toiminnoista, Sandberg sanoo.

Kokkolaan tulossa oleva akkukemikaalitehtaanympäristölupahakemus on parhaillaan aluehallintoviranomaisen käsittelyssä.

Suurimman julkisen huomion akkubisneksessä ovat saaneet spekulaatiot tehtaiden sijoittumisesta. Sandbergin mukaan akkuja lopputuotteena valmistavien tehtaiden sijaintipaikat on pitkälti ratkaistu.

– Vielä pyöritään prekursori- ja katodimateriaalien ympärillä. Niissä on edelleen pöhinää, Sandberg viittaa varsinaisten akkutehtaiden tarvitsemien raaka-aineiden valmistukseen.

”Pöhinä” tarkoittaa, että uusiakin tehtaita ollaan perustamassa. Siinä kisassa on Kokkola ja KIP edelleen mukana. Kisassa pärjäämistä tosin hankaloittaa kaksi asiaa. KIP alkaa käydä ahtaaksi, kun uudet toimijat edellyttävät 50 hehtaarin tonttia. Toinen asia on suurteollisuusalueen historia. Siinä mielessä, että mielikuva savupiipputeollisuudesta ei oikein istu vihreitä arvoja korostavaan akkuteollisuuteen.

– Vähän provosoiden voi kysyä, onko kemiantehtaan rakentaminen ihan neitseelliselle alueelle sitten kestävää kehitystä?, Sandberg huomauttaa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä