maanantai 20.9.2021 | 06:10
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Kristian Sundqvistin kolumni: Ihanaa ja ikimuistoista, mutta jalkapallon logiikat kampittivat lopulta sankaritarun

Ti 22.6.2021 klo 00:58 | päivitetty ti 01:04

Jalkapallon kieli on kliseillä kuormitettu, mutta niissä piilee usein vankka totuus. Ärsyttävimmästä päästä on huomio, että yleensä parempi joukkue voittaa.

Niin kiistatta kävi Pietarissa Krestovskin illassa, kun Belgia kaatoi Suomen lopulta melko kliinisesti 2-0.

Suomalaisnäkökulmasta - jota tämän kolumnin otsikon kaksi ensimmäistä sanaa häpeämättä edustavat - kyseessä oli tappiosta huolimatta huikea ottelu, jossa sankarillinen, sisukas ja taisteleva (niitä kaikkia Suomi oli) huuhkajaparvi lopulta taipui.

Minkä tahansa muun maan jalkapalloihmisten silmissä tämä matsi taisi olla rutiininomainen ja tylsähkö, juuri sellainen, jota katsotaan vähän velvollisuudentunnosta, kun kisat ovat vain kerran neljässä vuodessa. Ylivoimainen osapuoli kaataa lopulta altavastaajan, niinpä niin.

Vaikka jokainen ottelu on uniikki, niin ne tutut lainalaisuudet myös toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Mikäli yksi joukkue dominoi niin selkeästi kuin Belgia teki, mikäli se toinen joukkue joutuu valumaan niin alas kuin Suomi joutui, mikäli riittävän moni merkitsevä asia loistaa ottelusta valoisaan kesäyöhön asti, niin lopulta käy kuten melkein aina on käyvä.

Suomelle jäi kaikesta huolimatta jossiteltavaakin. Ratkaisumaali mahdollistui tylsimmällä mahdollisella tavalla eli kulmapotkun merkkausvirheestä.

Suoraan kulmasta puskemalla syntyy nykyjalkapallossa huipputasolla maaleja varsin harvoin. Huuhkajat oli jo venynyt monessa kohtaa äärimmilleen, sitten tulee uinahdus tekemisessä, jossa se olisi helpommin vältettävissä.

Tämäkin on toisaalta inhimillistä. Ankaran kuormituksen alla pettää keskittyminen lopulta perusasioissa.

Palataan jalkapallorealiteettien parista lajiin onneksi myös kuuluvien sankaritarujen maailmaan.

Hymyilevä Apollo nimeltä Arajuuri on jo osa urheilumme ikonostaasia. Sopivan vekkuli ja hilpeä Lukas Hradecky - joka ei kaikessa ihannevävymäisyydessäänkään unohda sanoa rumaa sanaa suorassa lähetyksessä ja nauttii pelin jälkeen oluen - ja vaihdosta kentälle usein tulevista voimanpesistä vaikkapa se rouhean lähiöäijän habituksellinen perikuva Joni Kauko ovat inhimillisesti rikkaita hahmoja.

Ei ihme, että tämä joukkue vetoaa kansaan ja sen myötä muun muassa poliitikkoihin ja kaupallisiin yhteistyökumppaneihin. Lisäksi Huuhkajissa on pelaajia hyvin monenlaisista taustoista ja joukkueen ainoa kieli ei ole suomi. Tämä tiimi on mahdollisimman kaukana yksilöurheilun kultakauden synkistä puurtajista tai ainakin mielikuvista, joita tuo aika 2020-luvulla herättää.

Nykysankarit taistelevat, mutta ryhmänä ja jopa hymy huulilla ja avoimen ylpeinä tappionkin hetkellä. Sekään ei välttämättä tai edes usein riitä voittoon urheilullisesti ylivoimaista vastustajaa vastaan.

Tiensä monien suomalaisten sydämiin tämä joukkue on joka tapauksessa raivannut.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »