keskiviikko 4.8.2021 | 15:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Kesäteatterin ohjaajan mielipide: Haluammeko vaalia elävää kesäteatteriperinnettä?

Ti 22.6.2021 klo 17:00

Kulttuurin ja taiteen tekemisessä on se jännittävä puoli, että siitä saa ja jopa tulee keskustella, ruotia ja arvostella. Työryhmälle palaute on täyttymys tehdystä työstä ja kokemus nähdyksi tulemisesta. Ohjaajana palaute laittaa pohtimaan miksi tätä työtä tehdään. Mikä on siis harrastajakesäteatterin tarkoitus?

Itselleni vastaus on helppo ja se ehkä osalle tulee aivan yllätyksenä; minä ohjaan harrastajille teatteria, jotta työryhmässä mukana olevat voisivat kasvaa ihmisinä ja voida paremmin. Jotta he oppisivat ryhmätyötaitoja, ymmärtäisivät erilaisuutta, voittaisivat omia pelkojaan, kokisivat onnistumisen tunnetta ja ylipäätään voisivat paremmin itsensä, muiden ja maailman kanssa. Ja vaikka tämä minulle ohjaajana on koko prosessin perimmäinen tarkoitus, se ei tokikaan tarkoita, että lopputulos olisi yhdentekevä tai että emme pyrkisi taiteellisesti korkealaatuiseen teatteriesitykseen. Päinvastoin. Mitä parempi esityksestä tulee, mitä enemmän ihmiset voittavat itseään ja omia esteitään, sitä enemmän ihmiset kamppailevat, puhaltavat samaan hiileen, tavoittelevat yhteistä päämäärää ja kasvavat näin ihmisinä; ymmärtävät uutta itsestään ja muista.

Kuitenkin vasta yleisö herättää teatteriesityksen eloon. Teatterissa yleisö ja näyttelijät hengittävät keskenään samaa ilmaa, reagoivat toisiinsa ja kutovat tarinaa yhdessä jokainen naurunpyrskähdys ja väliaplodi kerrallaan. Ohjaajana varmasti aina toivoo, että yleisö olisi vielä enemmän mukana, reagoisi vielä voimakkaammin, näkisi saman mitä minä näen. Onneksi kuitenkin jokaisella katsojalla on lupa nähdä teos omien silmiensä kautta, hahmottaa tarina omalla tavallaan ja muodostaa siitä aivan itse oma mielipiteensä. Se on myös teatterin rikkaus, jokainen voi tulkita asioita omalla tavallaan ja olla oikeassa.

Ja vaikka ohjaaja ajattelee, että esitys on sydänverellä kasattu ja selkä vääränä perässä vedetty, on kesäteatterikansalla lupa tulla paikanpäälle nauttimaan keveästi Suomen suvesta, vaikka kesäteatterin konkari muistaakin aina pakata korillisen vaatetta, hyttysmyrkkyä, aurinkorasvaa, sadeviittoja ja aurinkohattuja mukaan ja tarpeen tullen jakaa niitä myös vierustovereille. Katsojan ei tule kantaa vastuuta näyttelijöiden henkisestä kasvusta, vaan nauttia suomalaisesta perinneurheilusta, kesäteatterista ja antaa palautetta omista kokemuksista, näkemyksistä ja ymmärryksestä käsin. Koska palaute on se lannoite, jolla (harrastaja) näyttelijä (ja ammattiohjaajakin) esityskauden elää ja kukkii.

Kulttuuriväen ja kriitikoiden toivoisi kuitenkin näkevän myös kulissien taakse ja ymmärtävän edes hieman mitä on vaatinut, että tällainen näin monen harrastajan spektaakkeli on saatu ensi-iltaan asti. Haasteet toki vaihtelevat vuodesta toiseen, milloin se on korona tai jokin muu yllättävä käänne.

Työryhmää haluan sen sijaan kiittää mielettömästä matkasta! Nostan silinteriä kaikille niille kymmenelle, jotka ovat pysyneet matkassa loppuun asti, kun toinen puolisko on käväissyt mukana ja jatkanut matkaa. Kohotan maljan kaikille heille, jotka jatkoivat näytelmän harjoittelua toiselle vuodelle, kun korona sotki kesän 2020 esitykset sekä kaikille niille, jotka leviämisvaiheen sulkutilan jälkeen saivat käännettyä kelkkansa takaisin esityksiä kohti, vaikka toivo oli jo mennyt. Liikuttuneena kiitän kaikkia heitä, jotka ensimmäistä kertaa kirjoittivat näytelmää, loivat omia hahmoja tai sävelsivät ja sanoittivat musiikkia ja jotka nyt kahden vuoden odotuksen jälkeen saivat nähdä omien ideoidensa lähtevän lentoon. Hurraan kaikille heille, jotka tulivat uusina mukaan keskeneräiseen produktioon ja kestivät sen suorin selin ja omaksuivat saadut, muiden luomat roolit mukisematta. Annan papukaijamerkin jokaiselle, joka esiintyi näytellen tai laulaen ensimmäistä kertaa tai joka tuli lavalle, vaikka pelko kuristi mahaa niin, että halusi vain juosta karkuun. Erityismaininnan haluan antaa kaikille niille, jotka ylittivät itsensä vaativan ryhmäprosessin aikana; jotka opettelivat tulemaan toimeen erilaisuuden kanssa ja jotka oppivat itsestään jotain uutta ja antoivat yhdessä tekemiselle mahdollisuuden siitä huolimatta, että työryhmä hajosi kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Ja lopuksi kiitän nöyrästi, että kestitte sen, että jouduin viime metreillä hyppäämään tekemään tuplaroolia myös näyttelijänä ja jouduitte kaiken muun keskellä luomaan ohjaajaan uudenlaisen, vastanäyttelijän, suhteen. Annan aplodit kaikille teille, jotka opitte luottamaan itseenne ja räpiköimään oman roolin maaliin ilman ohjaajan alituisesti seuraavaa ja hyväksyvää silmää. Suurin osa varmasti uskoi, että ensi-iltapäivä ei milloinkaan tälle produktiolle koita. Mutta niin vain saitte tämän aikaan! Olen niiiiiin ylpeä teistä, ihan jokaisesta.

Mitä tapahtuu harrastajateatterille, joka kahtena kesänä peräkkäin ei saa kerättyä kunnolla lipputuloja, eikä apurahojakaan heru? Ohjaaja paiskii töitä ilmaiseksi ja kuulee korvissaan kollegoiden haukut siitä, että painaa alas koko alan palkkatasoa ja arvostusta. Onko kantaesitysten tekemisellä, omien näytelmien kirjoittamisella ja oman musiikin tuottamisella jokin taiteellinen itseisarvo, että tällaisia suurproduktioita kannattaa tehdä kaikista haasteista ja hyvin painavista kivireistä huolimatta? Onko elävä ja innostunut, uutta luova kesäteatteriperinne jotain sellaista, jota halutaan vaalia? Vai toivotaanko, että mikään ei uudistu ja kulttuurisäilykkeitä esitetään tyhjää nauraville katsomoille vuodesta toiseen?

Kulttuuri ja sen arvostus on ollut paljon tapetilla tänä keväänä ja aivan oikeutetusti. Elämme jännittäviä hetkiä ja muutamat päätökset esimerkiksi rahoituksessa voivat kääntää kelkkaa vielä suuntaan tai toiseen. On ollut kuitenkin hienoa nähdä kuinka monet nostavat nyt kulttuurin arvon esiin ja puhuvat sen puolesta, että kulttuuri ja taide on väline, joka kehittää ajatteluamme ja empatiaamme ja joka näin ollen on aivoillemme ja sielullemme yhtä tärkeää kuin ilma keuhkoille. Pidetään tästä kiinni. Tulkaa ihmiset teatteriin! Ja älkäämme tyytykö pelkkään hömppään, jossa aivot ja sielu saa lomailla, vaan täyttäkää kulttuurinnälkänne tunteilla ja kulkekaa näytelmän mukana täysillä. Ja on ihan ok olla vähän ruosteessa ja käydä hitaalla, koronavuodet ovat olleet pitkiä.

Anni-Veera Aitolehti

Iloisen kyläteatterin ohjaaja

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »