Paikallisuutiset

Aivoinfarkti laittoi kalajokisen ravintoloitsijan Tarja Leppilammen elämänarvot uusiksi ja pakotti poimimaan arjesta luksusta: "Mielessä puntaroin, että nyt se vahvuus punnitaan" – Katso video

Määräaikainen työkyvyttömyys. Eläkkeelle joutunut kalajokinen ravintoloitsijaTarja Leppilampi ääntää selkeästi ja rauhallisesti sanaparin, jota työorientoitunut ihminen ei muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan omalle kohdalleen.

– Sairastumisen jälkeen uusien sanojen oppiminen on ollut vaikeaa, uudelleen puhumaan opetellut Leppilampi sanoo.

Tämän vuoksi hän puhuu nykyään kirjakieltä. Puhuminen vaatii myös keskittymistä.

– Joudun työstämään koko ajan puhetta. Tilanne on vähän sama kuin rupeaisin puhumaan ruotsia eli minun pitää miettiä sanat etukäteen, Leppilampi sanoo.

Meidän piti löytää luksus myös arjesta ja on hyvä, että se löydettiin kotoa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Takana on paljon puheterapiaa, fysioterapiaa ja neuropsykologilla käyntejä, jotka jatkuvat edelleen. Paras puheopettaja on kuitenkin ollut newfoundlandinkoira Peetu, jonka kanssa Tarja Leppilampi kävi hiekkarannalla kävelyllä kuntoutuakseen.

Ihmiset tulivat puhuttelemaan koiraa ja se rohkaisi koiranomistajan puhumaan. Aluksi hänen puheensa kuulosti humalaisen mongerrukselta, joten mukaan piti ottaa selityslappu vastaantulijoita varten.

Nykyään puhumien sujuu hyvin, kunhan hän pitää huolta siitä, ettei rasita itseään liikaa.

– Jos en ota päiväunia, niin puheeni on illalla melko puuroista.

Elämä on nyt rauhallista ja seesteistä, mutta kolme vuotta sitten huhtikuussa tilanne oli pelottava. Hän kertoo avoimesti sairastumisestaan koska toivoo ihmisten ymmärtävän olla armollisia itselleen ja toisilleen.

Sovimme myös, että tästä eteenpäin hän esiintyy jutussa etunimellään.

Kun Tarja vietiin ambulanssilla sairaalaan, seuraavat päivät olivat kuin painajaista, joista hän toivoi heräävänsä.

Vahvan ihmisen maineessa eläneelle oli kova paikka, kun kuola valui suupielestä eikä puhe muodostunut oikein. Tarjalla ei ollut mitään tietoa, milloin hän pääsee kotiin ja missä kunnossa.

– Mielessä puntaroin, jotta nyt se vahvuus punnitaan. Jäänkö täältä päästessäni kotiin jutteleen koirille, hevosille ja läheisille vai kehtaanko tulla ihmisten ilmoille sönköttämään, Tarja kirjoitti Facebook-profiilissaan pari päivää sairaskohtauksen jälkeen.

Sairaalassa häntä tutkittiin ja kuvattiin. Aivoista löytyi lopulta merkit neljästä aivoinfarktista, jotka ovat voineet tulla kaikki kerralla tai erikseen Tarjan huomaamatta.

Mitään hälytysmerkkejä hän ei huomannut ennen sairaalaan joutumista.

– Sen muistan, että viikkoa ennen sairastumista minulta meni kokonaan maku- ja hajuaisti.

Tarja on kiitollinen terveydenhuollolle sekä läheisille ihmisilleen toipumisesta kuntoon, jossa hän on nyt.

– Toipuminen ei olisi ollut näin hyvää, jos en olisi voinut olla töissä sen verran kuin pystyin olemaan mukana, hän sanoo.

Ensimmäisen kesän ajan hän hoiti ravintolan kukkia ja nautti siitä, että hän sai olla ravintolan menossa mukana. Pihvitupa on Tarjan, hänen miehensä ja lasten omistama rakas yritys, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Kalajoen Hiekkasärkillä.

Pihtitupa on ollut heidän omistuksessaan 15 vuotta. Aiemmin työ oli Tarjalle kaikki kaikessa.

– Ensimmäiset 15 vuotta Kalajoella menivät niin, että en kertaakaan käynyt meressä uimassa.

Hän ajoi aina matkailutien kautta työpaikalle Kalajoen keskustassa sijaitsevasta perheen kodista.

– Katsoin, paljonko väkeä on liikkeellä ja pystyin arvioimaan tonnin tarkkuudella, paljonko on päivän myynti.

Hiekkasärkillä merkittävä osa ravintoloiden tuloksesta tehdään kesän aikana. Vaikka työ on mieluista, se on myös rankkaa. Tarja on nuoresta saakka tehnyt töitä itseään säästelemättä.

Aviomies Matti Laakso on työskennellyt ravintola-alalla koko elämänsä, ja Tarja Leppilammesta tuli ravintoloitsija miehensä myötä. Hän vastaa muun muassa ravintolan viinivalikoimasta, joka on laaja.

– Myynti on aina ollut minun juttuni. Välillä olen myynyt vaatteita, hotellihuoneita ja jätkien pyllyjäkin.

Viimeksi mainittu kertoo ajasta, jolloin hän työskenteli Kokkolan Hermeksen markkinointipäällikkönä myyden mainoksia jääkiekkoilijoiden pelivaatteisiin.

Ravintolassa Tarja vastaa rahaliikenteestä ja laskutuksesta. Miehet keskittyvät kokkaamiseen.

– Prikka ei enää pysy kädessä mutta toimin välillä tarjoilijoiden apuna hovimestarina ja ohjaan asiakkaita pöytiin, Leppilampi sanoo.

Välillä Tarja käy kotona huilaamassa. Koti on lähellä, sillä pariskunta on kotiutunut Särkille tunnelmalliseen asuntoon, joka sijaitsee Pihvituvan yhteydessä. Tyttäret asuvat perheen omakotitalossa.

Aivoinfarkti muutti kertaheitolla Tarjan elämän. Monet taidot joutui opettelemaan uusiksi.

Tarja antaa täyden tunnustuksen neuropsykologille, jonka luona hän on käynyt tekemässä palikkatestejä harjaannuttaakseen keskittymiskykyä ja oivaltamista.

Nykyään hän saa ohjeistusta siihen, miten hänellä on lupa elää niin, ettei ole aina töissä.

– Neuropsykologi sanoi minulle, että muista, sinulla on tällä hetkellä kaksi yritystä. Särkkäin pihviravintola ja Minä Oy. Ravintolaa voivat pyörittää muutkin mutta Minä Oy:tä hoidan minä itse, ystävät ja läheiset, hän sanoo.

Hän osoittaa isot kiitokset ystäville, jotka ovat pyytäneet häntä lähtemään esimerkiksi nuotioretkelle. Aiemmin Tarja ja hänen miehensä olivat aina töissä, kun muut viettivät vapaa-aikaa ja järjestivät juhlia. Nyt he järjestävät aikaa parisuhteelle ja ystäville.

Jokaisella ystävällä on oma roolinsa.

– Olen onnellinen ystävistä, jotka ovat säilyneet vuosikymmeniä mukana. Lisäksi elämääni on tullut myös uusia ystäviä.

Aivovamman kanssa elämään opettelu on opettanut aikatauluttamista ja ajanhallintaa. Tarja tekee to do -listan seuraavan päivän tehtävistä, vaikka osa niistä on pieniäkin, kuten kirjeen vieminen postiin.

– Se hyvän olon tunne, kun saa tehtävät viivattua! Ei varmaan terveellekään olisi huono asia, hän sanoo.

Muistilista vähentää myös ahdistusta.

– Jos ei muista, mitä pitää tehdä, tulee toimintakyvyttömäksi, Tarja sanoo.

Välillä hänellä tapahtuu tipahtamisia eli hän unohtaa hetkellisesti, mitä oli tekemässä. Muuten muisti toimii aivan entiseen tapaan.

Oman elämän aikatauluttaminen on tullut helpommaksi.

– Teen heti kaikki hommat, jotka voin tehdä kahdessa minuutissa. Jos lykkään niitä, ne alkavat rasittamaan aivokapasiteettia.

Sairastuminen on saanut Tarjan hakemaan elämäänsä turvallisuuden tunnetta.

– Ehkä jokin pelko on, että jos jään yksin ja tulee seuraava aivoinfarkti, ja se on siinä.

Sairastumista ei voi muuksi muuttaa, mutta kannattaa kääntää hyviksi asiat, joihin voi vaikuttaa.

– Olen kiitollisempi, onnellisempi, armollisempi, kiireettömämpi, levollisempi ja valitettavasti äkkipikaisempi, Tarja kirjoitti Facebookiin vuosi sairastumisen jälkeen.

Aivoinfarktin vaikutuksesta leppoisan naisen luonne on hieman muuttunut. Aikaisemmin hän pystyi hillitsemään itsensä, nyt hermostuminen ja kiukustuminen nousevat pintaan nopeasti. Ikävä kyllä ne tulevat usein vähäpätöisistä asioista, mistä Tarja pyytää anteeksi läheisiltään.

– Kaikki tunnetilat ovat voimistuneet, suru, rakkaus ja viha, Tarja sanoo.

Hiekkasärkillä 200 metrin säteellä on kaikki, mitä he vapaa-ajalla tarvitsevat kosmetologista kuntosaliin.

Ennen korona-aikaa pariskunta matkusti paljon ulkomailla hakien elämyksiä.

– Meidän piti löytää luksus myös arjesta ja on hyvä, että se löydettiin kotoa, Tarja sanoo.

Viinit ovat hänelle intohimo, mutta nykyään viiniä voi nauttia vain lasillisen ruokanautiskelujuomana. Liika rentoutuminen heikentää puhumista.

– Tykkäämme kasvis- ja äyriäisruoista, vaikka meillä onkin pihviravintola. Saatamme tehdä oman ihanan äyriäisvadin.

Sairastuminen laittoi arvomaailman uusiksi. Tarja uskoo, että hän ei olisi saanut tehtyä elämänmuutosta ilman sairastumista.

Myös hänen miehensä teki elämänmuutoksen lisäämällä liikunnan elämäänsä. Pariskunnan uusi yhteinen harrastus on maastopyöräily, joka vie päivittäin lenkille.

Aika usein polkupyörät suunnataan merenrantaan.

– Minulle on terapiajuttu, kun pääsen Leton hiekoille ajamaan maastopyörällä.

Leppilampi haaveilee myös siitä, että hän pystyisi asumaan puolet vuodesta ulkomailla aviomiehensä kanssa. Tämä on ajankohtaista sitten, kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.

– Kun meillä on vain yksi elämä, toivon, että pystyisimme viettämään osan ajasta jossain lämpimässä, ehkä Välimerellä. Lokakuussa lähdemme kokeilemaan, että olemme kuukauden verran jossain Etelä-Ranskassa.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus.

– Joka aamu herätessäni olen kiitollinen, että elän ja hengitän, kävelen, näen, kuulen, puhun, rakastan ja tunnen jopa olevani rakastettu.