perjantai 24.9.2021 | 16:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Laura Airolan kolumni: Koti on siellä, missä on hyvä olla

Su 4.7.2021 klo 06:30

Haaveilin yli 10 vuoden Helsingissä asumisen jälkeen paluumuutosta Kokkolaan.

Haaveeseen sekoittui pikkulapsiperheen epätoivoa, joka syntyy siitä, kun lähellä ei ole yhtään mummolaa silloin, kun omat voimat loppuvat. Päässä surraa ja maisema muuttuu mustaksi, eikä kyselyikäisen yhteenkään kysymykseen osaa enää vastata mitään tolkullista.

Löysimme ihanan talon, kolme kertaa.

Ensimmäisen perikunta päätti sittenkin myydä kummipojalleen.

Tuntui katkeralta, mutta minkäs teet.

Toisella kertaa laitoimme toivomme taloon, joka oli ollut pitkään myynnissä.

Kävimme katsomassa, ihastuimme. Suunnittelimme remonttia yökaudet. Selvitimme suojeluasioita. Teimme laskelmia.

Myynnin ehtona ollut kuntotarkastus teetettiin, ja kaupat alkoivat näyttää selvältä. Matkustimme vielä kerran näyttämään lapsille uutta kotia.

Sitten myyjä vetäytyi. Vuosia julkisessa myynnissä ollut talo hävisi myynnistä.

Aloimme tuskastua: miksi asuntokaupan säännöt vaikuttavat olevan Kokkolassa aivan erit kuin muualla?

Kolmannella kerralla epätoivo sai meidät tekemään tarjouksen talosta sitä näkemättä. Tarjosimme reilusti yli pyynnin, mutta joku tarjosi vielä reilummin. Vesiperä, taas.

Lopulta uusi koti löytyi vain kilometrin päästä nykyisestä kodistamme Helsingissä.

Helsinkiläisinä pysymme, ja viimein alkaa tuntua, että hyvä niin.

Lapset kasvavat, ja ehkä pandemiakin helpottaa. Kun lapset tottuvat siihen, ettei mummola ole lähellä, eivät ne sitä enää osaa jatkuvasti kaivatakaan.

Tällä viikolla olen ollut jopa tyytyväinen siihen, miten kohtalo puuttui peliin.

Kokkolassa on minulle paljon rakkaita asioita, mutta välillä tuntuu, kuin junalla tänne matkustaessa kulkisi paitsi 500 kilometriä pohjoiseen, myös ajassa 70 vuotta taaksepäin.

Vanhoillislestadiolaiset johtohahmot ovat tälläkin viikolla korostaneet, ettei naista alisteta liikkeessä, mutta juuri hedelmöittyneellä alkiollakin on suuremmat ihmisoikeudet kuin naisella. Samaan aikaan Helsingin Sanomat kertoo uskonyhteisöissä eläneistä nuorista, joita on painostettu avioliittoon.

Kokkolan keskustaan ilmestyy moniarvoisuutta juhliva katuliitumaalaus Pride-viikon kunniaksi, ja aamuun mennessä se on pesty pois.

Kaiken huipuksi kaupungin ainoa kansanedustaja ihmettelee sosiaalisen median tilillään Pride-"vouhotusta" suunnatonta myötähäpeää ja muita vastenmielisiä tunteita aiheuttavalla tavalla.

Tämä on niin väsyttävää, että se naurattaisi, ellei kyse olisi niin vakavasta asiasta.

Vaikka kuinka tiedän, että oikeastaan myötätunnon pitäisi olla sen puolella, joka kokee näin voimakasta vihaa ja ahdasmielisyyttä, se ei auta.

On myönnettävä rehellisyyden nimissä, että olen niin mukavuudenhaluinen, että kasvatan lapseni mieluummin siellä, missä "normaalin" määritelmään mahtuu vähän laajempi spektri ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, vaikka se tarkoittaisikin kalliimpaa asumista ja luopumista siitä, mitä oli tapana nimittää kotikaupungiksi.

Itse en jaksaisi palata joka ilta maalaamaan sateenkaaren värejä asfalttiin vain nähdäkseni, että aamuun mennessä työ täytyy aloittaa alusta.

#

Kommentoi 4 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »