perjantai 24.9.2021 | 15:32
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vili Ruuskan kolumni: Kun vanginvartija muuttui vangiksi

Ma 26.7.2021 klo 06:30

Toivottavasti tämän kolumnin ainekset jäävät tosielämässä spekulatiiviselle tasolle. On hivenen makaaberia edes pallotella ajatuksella, mutta minkä sitä mielelleen mahtaa.

Miten sitä reagoisi, jos joutuisi panttivangiksi? Lisäisikö huolta tieto siitä, että sieppaajat ovat rikoshistoriansa perusteella kykeneviä henkirikokseen? Ruotsissa kaksi vanginvartijaa joutui edellä kuvattuun tilanteeseen keskiviikkona. Tilanne laukesi onnellisesti, kun roolia kalterien takana tahtomattaan vaihtaneet vapautettiin samana päivänä. Aina niin ei käy.

Pääkoppaa työkseen diagnosoivat ammatti-ihmiset saattavat hymähdellä tai pudistella päätään seuraavien analyysien takia. Ymmärrettävästi – psykologian ja kriminologian opinnot yllekirjoittaneella ovat aloittamista vaille valmiit. Spekuloidaan suuresta virhemarginaalista huolimatta.

Palan matkaa varmaankin menisi, kunnes tajuaisi olevansa tilanteessa. Luulisin, että ensin katsoisi tilannetta ikään kuin ulkopuolelta eräänlaisena näytelmänä. "Tapahtuuko tämä minulle?"

Tiedostamattomuutta seuraisivat shokki ja sen fyysinen ilmentymä: lamaannus. Sen murennuttua pää täyttyisi kysymyksillä, joita yhdistäisi yksi teema: epätietoisuus. "Mihin minua viedään? Miksi? Mikä minua odottaa?"

On vaikeaa asettua kokijana panttivangin asemaan – onhan kyseessä täysin poikkeuksellinen tilanne. Ei tiedä eikä haluakaan tietää, miten minuutit kuluvat lukkojen takana. Kumpi on pahempaa, intensiivinen ja toiminnan täyteinen kaaos vai piinaava, hiljaisuuden ryydittämä kauhun tasapaino?

Pystyykö tekemään järkeen perustuvia tilannearvioita: esimerkiksi sitä, että joku on tulossa pelastamaan? Kriisitilanne on kriisitilanne jokaiselle, ja kukin epäilemättä reagoi yksilöllisesti.

Olisi myös kiinnostavaa tietää, miten tapauksen vartijat suhtautuivat kidnappaajiinsa, kun totuus akuutissa tilanteessa valkeni. Jotenkin sitä haluaisi uskoa, että teko ei ole henkilökohtainen hyökkäys – ehkä pikemminkin protesti vapauden riistänyttä valtaa ja sen henkilöitymiä vastaan. Kenties kyseessä on omaa epätoivon tilaa heijastava akti.

Jälkimmäiset tulkinnat ovat psykologisesti armollisempia kuin ensiksi mainittu motiivi.

Esitelty Ruotsin kidnappaus kesti kaikkineen noin yhdeksän tuntia. Sinä aikana ehtii miettiä meneillään olevaa tilannetta pidemmälle. Toisin sanoen tehdä syvällisiä pohdintoja elämästä.

Sellainen on toisinaan ihan terveellistä. Tietysti muunlaisen katalyytin kirvoittamana.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »