Paikallisuutiset

Reino Herlevin värikäs ja erilaisten kohujen värittämä kausi Kokkolan kaupunginhallituksen puheenjohtajana päättyy: "Osan olen aiheuttanut itse ja osa on täyttä paskaa, puukkoa on hierretty selkänahassa välillä aika väkevästi" – Katso videolta vaihtaisiko Herlevi jonkin päivän pois

Helteet ovat ohi. Aurinko ei paista, vaan sen säteet joutuvat ottamaan lukua paksun pilvimaton edessä. Kalajoen suunnassa paiskotaan vielä hommia hirmuisen metsäpalon viimeisten pesäkkeiden vesittämiseksi. Hyvältä alkaa sielläkin suunnassa näyttää.

Ei huonolta näytä vastapäätä istuvan miehen olemuskaan. Aivan Ullavan keskustan – koiranleuat voivat toki louskuttaa, mutta on Kokkolan piskuisessa Ullavassakin keskustansa – tuntumassa sijaitsevan omakotitalon terassilla myhäilevä mies vaikuttaa kuin asiat olisivat kaikin puolin reilassa.

Sitähän pitää kysyä. OnkoReino Herlevi, viime huhtikuun alussa 47 vuotta onnellinen mies?

– En tiedä... onnellinen, mutta tyytyväinen, Herlevi makustelee ja hieman toppuutteleekin. Eihän raavailta miehiltä ole Keski-Pohjanmaalla tuollaisia ole tavattu kysellä.

Osassa jutuissa olisi pitänyt miettiä vähän pitempään. Ehkä pikkuhiljaa opin. Teen asioita aika spontaanisti.

Vaan jos tarkemmin ajattelee...

– Tai no, olen minä onnellinen.

Saattaapa olla aavistuksen helpottunutkin, kunensi maanantai-iltana kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen ajelee Kokkolan kaupungintalolta kohti koti-Ullavaa. Taakse on silloin jäänyt neljän vuoden pesti Kokkolan kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Kun puheenjohtajan nuijan ottaa Herlevin tapaan keskustalainen Sari Innanen, vaihtuu sukupuoli ja vaihtuu myös tyyli. Persoonansa kauttahan kaikki ihmiset asioita väistämättä hoitavat. Oli pesti mikä hyvänsä.

– Aivan hyvillä fiiliksillä ajelen kotiin. Minulla on jäänyt neljä vuotta tekemättä paljon asioita. Enköhän ajaessani jo suunnittele, mitä tehdä ensimmäisenä.

Katso video:

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

”Synnynnäiseksi kepulaiseksi” itseään luonnehtiva Herlevi on persoona, josta likimain jokaisella kokkolalaista politiikkaa seuraavalla on mielipide.

Erilaisia isompia ja pienempiä kohuja on matkan varrelle mahtunut.

– Voin nostaa käden pystyyn, että olen ollut niitä itsekin aiheuttamassa. Perusluonteeni nyt vain on tällainen.

Se perusluonne on hyvin avoin ja tarttuu hetkeen niin rivakasti, että joskus idea ei ole saanut reilua mahdollisuutta tehdä edes pientä ketunlenkkiä harkinnan puolelle.

– Osassa jutuissa olisi pitänyt miettiä vähän pitempään. Ehkä pikkuhiljaa opin. Teen asioita aika spontaanisti.

Liiankin?

– Ehkä liiankin, tietyllä tapaa. Mutta en hirveästi lähtisi itseäni muuttamaan. Minut tunnetaan avoimena ja sellaisena, joka tekee asioita joskus turhankin reippaalla tahdilla. Kyllä minä sen allekirjoitan, että joitakin juttuja olisi voinut jättää tekemättä.

Mennään niihinkin, mutta ensin on aika hieman tutkia kuinka Reino Herlevistä tuli Reino Herlevi.

Kolmen veljeksen keskimmäisestä ei tullut insinööriä niin kuin vanhimmasta eikä diplomi-insinööriä niin kuin nuorimmasta. Ammattikoululainen tuli ja ammattikoulusta Kokkolasta marssi 90-luvun laman alkaessa taittua orastavaan nousuun uunituore mekaanikko-ajoeneuvoasentaja.

Sitä ammattia vastaavaa työtä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastuslaitoksen kalustonhoitaja Herlevi matkaa hoitamaan arkiaamuisin Kaustiselle. Välissä tosin oli pätkä ihan muita hommia. Pätkän mitta oli aika tarkkaan 27 vuotta.

Isoveli oli kesätöissä Kannuksessa Poutulla. Teurastamo ei sitten enää ollut insinöörin paikka. Sen peri armeijasta kotiutunut pikkuveli Reino. Elettiin vuotta 1995. 11 vuotta meni Poutulla, mutta siten kutsuivat kotikonnut. Ihan sananmukaisesti.

Terassilla 26 vuotta myöhemmin istuva Herlevi heilauttaa kättään ja naurahtaa.

– Tässä tämä elämänsuorani on. Tuolla on syntymäkotini, tässä nykyinen koti, tuolla (viittaa toiseen suuntaan) on Hopijakumpu ja sitten tuolla vähän matkan päässä hautuumaa. Nyt ollaan puolessa välissä.

Syntymäkoti oli maatila, jonka isäntä – veljesten isä – oli 2000-luvun alussa jäämässä eläkkeelle. Vanhimmalla ja nuorimmalla veljeksellä oli muu elämänura mielessä. Niinpä tilalla tehtiin vuonna 2002 sukupolvenvaihdos, jonka jälkeen isännäksi nousi Reino Herlevi.

Muutama vuosi meni yhtä aikaa Poutulla ja maatilaa hoitaessa, mutta vuodesta 2006 Herlevi toimi yksityisyrittäjänä eli maanviljelijänä. Leveyttä leipään toivat kasvinsuojeluaineiden ruiskutukset, joita Herlevi on urakoinut parhaimmillaan 300 hehtaarin alueelle.

Karjaa ei tilalla ole ollut.

– Näin kuinka tiukalla äiti ja isä olivat karjan kanssa. Päätin silloin, että karjaa en ota. Se sitoo aivan järkyttävästi.

Viljeltyä on viitisenkymmentä hehtaaria. Karu fakta on, että se on nykypäivän eurotodellisuudessa aivan liian vähän.

– 100–150 hehtaaria pitäisi olla, että homma olisi taloudellisesti mielekästä.

Pikkunassikasta saakka palokuntahommissa mukana ollut Herlevi alkoi tosissaan miettiä maanviljelyn mielekkyyttä vuosi sitten keväällä.

– Kalustonhoitajan pesti tuli haettavaksi. Ajattelin, että minullahan on koulutus siihen, että minäpä haen. Ja niin sain sen paikan.

Maanviljely on silti edelleen mukana?

– On se, mutta tarkoitus on, että ajan sen pikkuhiljaa alas. Katsotaan, pistänkö maat vuokralle vai mitä teen. Eri vaihtoehtoja on.

Uuteen työhönsä Herlevi on erittäin tyytyväinen. Erityisesti sen säännöllisyyden ansiosta.

– Yrittäjänä ei ollut oikeastaan mitään säännöllisyyttä. Nyt aamulla herään seiskalta, nousen ylös, syön aamupalan ja menen kasiksi töihin. Tuntuu tylsälle, mutta sopii minulle aivan järkyttävän hyvin. Nautin tästä. Ei ole yhtenäkään aamuna harmittanut (Herlevi tosin käyttää v-kirjamella alkavaa ilmausta). Suupielet ovat ylöspäin, kun lähtee töihin.

Vaan nyt on viimeinkin aika mennä politiikkaan. Sen liepeillä on viime vuosina tapahtunut asioita, jotka joskus pudottivat suupielet peruslukemiakin alemmaksi.

Monta kertaa oli nuorta Herleviä pyydetty ehdolle vaaleihin.

– Keksin aina tekosyitä, hän naurahtaa.

Varmaan se oman talon kesken ollut rakentaminen oli vuonna 2000 ihan oikea syy. Neljä vuotta myöhemmin jo edesmenneet Keskustan Ullavan kunnallisjärjestön puheenjohtaja Esa Heino ja hänen edeltäjänsä Kari Herlevi – Reino Herlevin setä – marssivat taas Kehätielle.

– Mietin, että onkohan minulla vielä tekosyitä. Ei niitä oikein ollut. Sanoin sitten, että antakaa se paperi (suostumus ehdokkaaksi), niin allekirjoitan sen.

Siitä käynnistyi Reino Herlevin ura kuntapäättäjänä. Ensin neljä vuotta Ullavassa ja sen jälkeen vuoden 2009 alusta Ullavalla, Lohtajalla ja Kälviällä laajentuneen Kokkolan valtuutettuna. Ensimmäisissä vaaleissa Ullavassa Herlevi sai 27 ääntä, mikä oli keskustan 15-henkisessä ryhmässä seitsemänneksi eniten.

Periaatteessa sen ei olisi kaiketi pitänyt tarkoittaa kunnanhallituspaikkaa, mutta sitä se vain tarkoitti. Toki keltanokkaedustajan ilmoitus halusta päästä kunnanhallitukseen hieman Heinoa ja setä-Herleviä hieman hätkäytti.

– Sanoin heille, että jos kerran mennään, mennään tosissaan. En ole tullut leikkimään. Olen aina tykännyt tehdä asioita joko täysillä tai en ollenkaan.

Kokkolasta todellakin tuli vuoden 2009 alussa jos ei ihan suur- niin ainakin merkittävästi suurempi Kokkola. Reino Herlevillä puolestaan oli vauhti päällä eikä vastuu kavahduttanut. Vaalikauden 2009–2013 puolessa välissä kaupunginhallituksen ullavalaiset vaihtoivat paikkaa. Riitta Rahkola vaihtui Reino Herleviksi.

Syksyn 2012 kuntavaaleissa Herlevin äänipotti oli keskustalaisten listan toiseksi korkein (292).

– Tuolloin jo hieman ajattelin Laitilan Veikon haastamista.

Kevään 2017 vaalien jälkeen Herlevin äänimäärä kasvoi 363:een. Enää hän ei vain ajatellut Laitilan haastamista, vaan haastoi.

Niin sitten tapahtui maanantaina kesäkuun viidennen päivän iltana vuonna 2017, että Keskustan Kokkolan kunnallisjärjestön yleiskokous ”äänestää rätkäytti”.Tulos: Reino Herlevi 20 ääntä, Veikko Laitila 19 ääntä.

Kisan hävinnyt Laitila ei halunnut paikkaa hallituksen rivijäsenenä. Laitilallekin vaikuttamisen paikka tosin järjestyi Soiten hallituksen puheenjohtajana.

Äänestysnumerot kuvaavat hyvin sekä suhtautumista Reino Herleviin että hänen kauttaan. Monille keskustalaisillekin Herlevin persoona ja tyyli ovat olleet vaikea sulattaa. Puhumattakaan muiden puolueiden edustajista.

Mutta miltä miehestä itsestään tuntui, kun äänestystulos selvisi?

– Oikeastaan aivan hyvälle. Kyllä silloin kuitenkin ajatteli, että nyt sitä vastuuta joutuu ottamaan ja että tämä tehtävä pitää hoitaa kunnolla, tosissaan ja sataprosenttisesti. Jo pelkkä kaupunginhallituksen jäsenyys vei järkyttävästi aikaa.

Viekö kaupunginhallituksen puheenjohtajuus liikaakin aikaa?

– Kyllä Kokkolan kokoisessa kaupungissa pitäisi miettiä, olisiko kaupunginhallituksen puheenjohtaja esimerkiksi osa-aikainen tai jopa kokoaikainen.

Herlevi pystyi nipistämään yksityisyrittäjänä almanakastaan päiviä ja tunteja, mutta läheskään kaikissa töissä se ei onnistu. Vaatii ainakin neuvotteluja työnantajan kanssa.

Yhteistyötä kaupunginjohtajaStina Mattilan kanssa Herlevi kehuu vuolaasti. Ylipäätään Mattilan työ saa tunnustusta.

– Meidän yhteistyömme on sujunut hyvin. Minusta Stina on tehnyt sitä työtä mihin hänet on palkattu eli ajamaan Kokkolan kaupungin etua. Minusta hän on myös saanut maaliin asioita. Kokkola on kehittynyt viime vuosina. Stina on täyttänyt velvoitteensa.

Vuoden takaisessa kohussa Mattilan johtamistavastaHerlevi asettui välittömästi kaupunginjohtajan tueksi.

Pelkästään kaupungin korkeinta johtoa Herlevi ei kiittele. Koronaepidemian myötä Kokkolan 400-vuotisjuhlat sulivat alta. Uusi outo tauti on sen myötä ollut mukana lähes kaikkialla ja kaikissa kokouksissa.

– Erittäin iso kiitos kaikille kaupungin työntekijöille tästä ajasta. Ilman yhteen hiileen puhaltamista emme olisi mitenkään selvinneet, Herlevi suitsuttaa.

Ei mennyt muuten kuin vajaat kolme kuukautta, kun Kokkolan tuore kaupunginhallituksen puheenjohtaja heitettiin ns. syvään päähän ja katsottiin miten se uiminen sujuu.Elettiin elokuun viimeistä päivää vuonna 2017, kun edellisyönä palohälytyskeikalla olleen Herlevin unet keskeytyivät puhelinsoittoon. Toisessa päässä oli liikenne- ja viestintäministeriAnne Berner, joka ilmoitti Kokkolan saavan rahat satamaan johtavan syväväylän ruoppaukseen.

Se oli tietenkin loistava uutinen, mutta Berner vaati samoilla tulilla Herleviltä tietoaKokkolan kaupungin panoksesta45 miljoonaan euron varsinaisiin ruoppaustöihin. Kaupungin osuus olisi 10 miljoonaa. Kokkolan Satama Oy:n hankkeeseen liittyvien hankintojen kustannukset olivat 18 miljoonaa euroa.

Herlevi ei pystynyt heti vastaamaan vaan kiiruhti kaupungintalolle mm. Mattilan ja paikalle hälytetyn satamajohtaja Torbjörn Wittingin pakeille.

Iltapäivällä puhelut Bernerin kanssa jatkuivat kireissä tunnelmissa.

– Iltapäivän aikana käytiin aika mielenkiintoista keskustelua. Harvoin käy niin, että ministeri haistattaa päin näköä puhelimessa. Käytettiin aika kovaa kieltä. Ärräpäitä lenteli. Se on jäänyt mieleen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rahat järjestyivät ja Kokkolan satamaan johtava väylä syveni metrillä. Bernerkin pahoitteli kielenkäyttöään.

Niin. Ne kohut. Ylivoimaisesti vakavin tapahtuajuhannusaattoiltana 2019. Reino Herlevi oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Sai sitten päähänsä lähteä katsastamaan mönkijällä, että hevosilla on vettä juodakseen.

Sitten kävi niin kuin kävi. Paikalla olivat poliisit – sattumalta, Herlevin tietämän mukaan kukaan ei häntä käräyttänyt – jotka puhalluttivat. Tarkkuusalkometrin tulos näytti 0,9 promillea. Useamman tonnin sakot ja useamman kuukauden ajokielto. Sen päälle sitten julkinen häpeä, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja käryää ratista. Herlevi ei tosin jäänyt odottelemaan median uutisointia, vaan kertoi kärystään juhannuspäivänä Facebookissa.

– Harkintakyky petti. Tein virheen, jota ei ikäpäivinä olisi saanut tapahtua. Se oli jumankauta aivan typerää! Ajattelin, että menen katsomaan varsoille vedet. Se oli aivan pöljää. Sain siitä semmoisen sanktion, jonka kuuluin saadakin. Yhtään en kritisoi sitä. Jos jotain hyvää haetaan, se oli tietty vedenjakaja minun elämässäni. Tajusin ettei näin voi jatkaa. Poltin kynttilääni kahdesta päästä ja vähän sieltä puolestakin välistä.

Sen jälkeen asiat muuttuivat?

– Asiat muuttuivat. Aika helvetisti. 32 kiloa tippui paino. Ajattelin silloin, että kun joudutaan pyöräilemään, niin nyt sitten pyöräillään.

Reino Herlevi yksinkertaisesti teki elämänmuutoksen. Onko muutos ollut pysyvä?

– On aika lailla. En minä nyt mikään raivoraitis ole, mutta naurettavan vähän käytän enää. Luulen, että näin menen loppuelämäni.

Onhan niitä hieman pienempiäkin kohuja ollut.Vaalilipun kuvaaminen äänestyskopissa ja jakaminen somessa,huoli nuuskan saamisesta koronakriisin iskettyä,lausunnot Kokkola Priden yhteydessä...

Keväällä 2020 Herlevin luottamus oli vakavassa puntarissa omassa valtuustoryhmässä. Keskipohjanmaallekin vuodettiin tieto/huhu/väite, jonka mukaan Herlevi olisi juonut autoa ajaessaan lonkeroa. Tämä olisi välittynyt matkustajan puolen penkillä olevan avonaisen läppärin kamerasta.

– Paskapuhetta, paskapuhetta! Tämä ei ole ainoa. Näitä paskapuheita on riittänyt... Puukkoa on hierretty selkänahassa välillä aika väkevästi. Osan olen aiheuttanut itse ja osa on täyttä paskaa.

Lopuksi tuorein tapaus. Toukokuun kaupunginvaltuuston etäkokouksen nimenhuudon aikana Herlevi katseli televisiosta Joensuun raveja, joiden alussa hänen osaomistamansa hevonen starttasi. Spontaanina (!) miehenä hän jakoi kesken kokouksen kuvan seuraamastaan ravilähetyksestä Facebookissa.

Minikohu oliKeskipohjanmaan uutisoinnin jälkeen valmis: Kokkolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja katselee kesken valtuuston kokouksen raveja!

Herleviä kohu naurattaa jo.

– Jotain hyvääkin siitä sentään seurasi. Sain Hippoksen kausikortin. Hippoksen hallituksen puheenjohtaja lähetti ja oli tussilla kirjoittanut pahvilappuun, että ”Aurinkoista ravikesää!”.

Mitäpä muuta.

// Kirjoitusvirheitä korjattu ja linkkejä lisätty 6.8. kello 20.56.