Paikallisuutiset

Tuulivoima jatkaa voimakkaassa myötäisessä – Keski-Pohjanmaallekin nousee markkinarahalla toinen toistaan isompia myllyjä ja puistoja

Aloitetaan parilla tiedotteella. Viime huhtikuun 8. päivänä Neoen Renewables Finland Oy kertoo tiedotteiden julkaisukanava ePressin kautta seuraavaa:Neoen on saanut päätökseen Mutkalammin tuulivoimapuiston rahoituksen. Mutkalampi tulee olemaan 404 megawatin kokonaistehollaan Suomen suurin tuulivoimapuisto.

Rahaa 69 tuulivoimalan ja 4 800 hehtaariin projektiin tarvitaan paljon. Hieman alle puoli miljardia (478 miljoonaa ilman rahoituskustannuksia) euroa. Yli puolet siitä (290 miljardia euroa) on lainarahaa.

Työt Mutkalammilla ovat olleet käynnissä kevättalvesta saakka. Sähköä tuulimyllyt alkavat jauhaa kahdessa vaiheessa, ensi vuoden lopussa ja seuraavan vuoden kesällä ja alkusyksystä.

Sitten toinen tiedote.Viime perjantaina (20.8.) Teollisuuden Voima ilmoitti, että Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori aloittaa säännöllisen sähköntuotannon ensi kesänä.

Kyllähän tämä tarkoittaa, että uusiutuvalle energialle on kysyntää. Markkina kasvaa esimerkiksi tuulivoimalle. Jerri Loikkanen Neoenin Suomen maajohtaja

Sähköntuotannon piti alkaa 13 vuotta aikaisemmin.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Eivät välttämättä mitenkään, mutta kertovat maailman muuttumisesta. Kun Olkiluoto kolmosta alettiin vuonna 2005 rakentaa, hyvässä muistissa oliUltra Bra -yhtyeen Ilmiöitä-singlen kertosäe: ”Eikä vieläkään tuulivoimaa...”.

Nyt sitä on ja lisää tulee jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla. Kannuksen, Kalajoen ja Kokkolan alueelle valmistuva Mutkalammin tuulivoimapuisto kuvastaa aikojen muuttumista.

Tällä viikolla uutisoitiin vielä Mutkalampiakin suuremmasta tuulipuistosta Keski-Pohjanmaalle. Wpd Finland Oy suunnittelee Kokkolan ja Halsuan rajalle tuulivoimapuistoa, johon on alustavasti suunniteltu rakennettavan 65–73 voimalaa. Kapasiteettia puistolla olisi yhteensä 530–584 megawattituntia. Lestijärvelle puolestaan on tulossa OX2:n Mutkalammin kokoluokkaa oleva tuulipuisto.

Enää ei tarvita paljon parjattuasyöttötariffijärjestelmää, vaan tuulivoimaa voidaan rakentaa hankkimalla rahat markkinoiden ehdoilla ja markkinoilta.

Valmista taas tulee hiukan nopeammin kuin Olkiluodossa tai Pyhäjoella.

Neonin maajohtajaJerri Loikkanen myöntää, että tilanne näyttää tuulivoiman rakentamisen kannalta hyvältä. Tuskinpa on koskaan näyttänyt paremmalta.

Perussyy otolliseen ilmapiiriin tosin on mitä negatiivisin.Maapallon ilmasto lämpenee aivan liian nopeaa tahtia. Sille pitää tehdä jotain. Pitää suitsia hiilidioksidipäästöjä ja mieluusti päästä hiilineutraaliin yhteiskuntaan.Siihen Suomikin pyrkii vuoteen 2035 mennessä.

Siihen on aikaa 14 vuotta. Se on lopultakin aika vähän. Tehtävää taas paljon.

– Se, että ilmasto lämpenee, ei ole mieluisa uutinen kenellekään, Loikkanen huomauttaa asian, josta ei erimielisyyttä synny. Toki maailmassa on ihmisiä, jotka kieltävät koko ilmastonmuutoksen ”hysterian lietsomisena”, mutta ei mennä nyt siihen.

Kivihiilen polttamiselle ja polttomoottoriautoille soivat tuomiopäivän kellot. Se tarkoittaa samalla sähkönkulutuksen kasvua. Sillä taas on väliä miten sähköä tuotetaan.

– Kyllähän tämä tarkoittaa, että uusiutuvalle energialle on kysyntää. Markkina kasvaa esimerkiksi tuulivoimalle.

Loikkanen huomauttaa perään, että pelkästä tuulivoiman kasvusta ei ole kyse. Vaan uusiutuvasta energiasta ylipäätään. Kyse on sellaisistakin teknologioista, joita ei ole toistaiseksi edes olemassa.

– Nyt puhutaan tuuli- ja aurinkovoimasta, mutta aivan varmasti tullaan puhumaan vedystä ja vihreästä vedystä. Uusiutuvan energian markkina ihan varmasti kasvaa. Siellä missä on kasvua, taas on innovaatioita. Ensikädessä tavoitteena on hiilidioksidivapaa energiantuotanto.

Entäpä sitten ydinvoima. Kuinka kannattavaa se on nykytilanteessa ja tulevaisuudessa?

Loikkanen asettelee sanansa varovaisesti. Ilmiselvästi hänellä ei ole halua ns. huudella vieraisiin pöytiin.

– Ydinvoima on toimitusvarmuuden ja Suomen huoltovarmuuden näkökulmasta varmasti hyvin järkevää. Taloudellisesta näkökulmasta se ei ehkä ole niin järkevää. On monia maita, jotka ajavat ydinvoimaa alas. Suomi tosin ei kuulu niihin.

Tekniikka & Talous -lehden viime vuoden marraskuussa julkaistussa jutussa Aalto-yliopiston tutkija Iivo Vehviläinen puhuu suorempaan:

”Olen huolissani Fennovoimaan sitoutuneista suomalaisista kunnallisista energiayhtiöistä. Miten niiden talous pärjää, jos tuleva sähkönhinta on 30 euroa megawattitunnilta ja ydinvoiman tuotantokustannus on 50 euroa megawattitunnilta?”, Vehviläinen pohti.

Jätetään ydinvoima. Jossain vaiheessa Pyhäjoen Hanhikiven maastoissa ydinsähköä varmastikin syntyy. Oli hintataso mikä hyvänsä.

Sitä ennen tuulivoiman osuus Suomen energiankulutuksesta voi olla – ja onkin, se näyttää varmalta – aivan toisissa lukemissa kuin nyt.

Viime vuonna Suomen sähkönkulutuksesta katettiin tuulivoimalla noin 10 prosenttia. Viime vuonna kapasiteetti kasvoi 300 megawatilla, mutta tänä vuonna on arvioitu valmistuvan ennätyksellinen määrä tuulivoimakapasiteettia eli lähes 1 000 megawattia. Tosin siitä suurin osa on käytössä vasta vuonna 2022.

Miten tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus kokonaiskulutuksesta kehittyy lähivuosina, Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtajaAnni Mikkonen?

– Tänä vuonna tulee vain pieni lisäys, mutta vuonna 2022 oltaisiin jossain 12–13 prosentissa. Vuonna 2023 katetaan noin 17 prosenttia kulutuksesta tuulivoimalla, sillä ensi vuonna uutta kapasiteettia on tulossa ainakin 1 300 megawattia.

Jos katsotaan vieläkin pidemmälle eli vuoteen 2030, minkälaisista luvuista silloin puhutaan?

– Olemme arvioineet, että sähkönkulutuksesta voisi helposti kattaa jonkun 30 prosenttia tuulivoimalla vuoteen 2030 mennessä. Mitä se tarkoittaa määrinä, se riippuu meidän sähkönkulutuksestamme. Kun siirrytään fossiilisista polttoaineista sähköön, sähkönkulutus tulee lisääntymään.

Prosenttiosuus voi joka tapauksessa olla kolmessakymmenessä?

– Se voi helposti olla ylikin. Kun katsoo meidän kantaverkkoyhtiön Fingridin kehittämissuunnitelmaa, he ovat arvioineet, että tuulivoiman osuus vuonna 2030 voisi olla jopa 30–50 prosenttia sähkönkulutuksesta.

Vuonna 1999 siis Ultra Bra valitteli, että ei vieläkään tuulivoimaa. Vuonna 2030 osuus kulutuksesta saattaisi olla jopa puolet.

Muutosta voi luonnehtia radikaaliksi.

Vaan kuinka hyvää bisnestä tuulivoiman rakentaminen sitten on? Paljon kritiikkiä aiheuttanut syöttötariffijärjestelmä päättyi vuonna 2017. Siitä kuitenkin vasta käynnistyi varsinainen tuulivoimabuumi.

Eli kyseessä täytyy olla erittäin kannattavasta liiketoiminnasta? Ilman muuta onkin, mutta kyse on aikavälistä. Esimerkiksi Mutkalammin tuulipuiston vuokrasopimukset on solmittu 30 vuodeksi. ”Konservatiivinen” arvio myllyjen käyttöiästä on 25 vuotta. Sen jälkeen rakennetaan uudet tai puretaan vanhat ja maisemoidaan alue.

– Tässä liiketoiminnassa katteet ovat matalat, mutta aikahorisontti pitkä. Tuulivoimaan sijoittavan ja investoivan tulee olla aika kärsivällinen. Laina-aika on tyypillisesti 10–15 vuotta, mikäli lainanottajalla on sähkönmyyntisopimus tehtynä. Kun lainat maksettu, siitä eteenpäin tuotto paranee. Toki se alkaa jo päivästä yksi jotain tuottaa, mutta se on aluksi hyvin pientä, Jerri Loikkanen toteaa.

Ennen kuin lainamarkkinoille on järkeä mennä, tuulivoiman kapasiteetista pitää olla myytynä luokkaa puolet. Mitä enemmän diilejä, sitä parempi.

– Lainanantajan näkökulmasta riski pienenee ja ennakoitavuus puiston tuotoista paranee. Se käytännössä laskee lainarahan hintaa ja parantaa ehtoja.

Suurin osa Mutkalammen tuottamasta sähköstä myydään Googlelle, Heinekenille, Philipsille, Signifylle ja Nobianille kymmenvuotisilla, yhteensä 251 megawatin sähkönmyyntisopimuksilla.

Käytännössä Mutkalammin kapasiteetista yli 60 prosenttia on myyty kymmeneksi vuodeksi.

Tuulivoimapuiston suunnittelu ja rakentaminenkin vaativat aikaa. Väliintulevana muuttujana ovat mahdolliset valitukset, joita käsitellään aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka. Se vie aikaa. Rakentajan näkökulmasta aivan liikaa.

– Valitusajat hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat kyllä kestämättömän pitkiä. Monet niistä valituksista ovat kuitenkin simppeleitä tutkia.

Tuulivoimapuistot muuttavat väistämättä maisemaa. Juuri siitä kumpuaa toinen keskeinen argumentti vastustaa niiden rakentamista.

– Minun korviini tullut arvostelu on ollut asiallista. Räjähtävät lepakot -tyylinen kritiikki on jäänyt pois. Vastustus on nykyään erilaista. Useimmin se on visuaalinen puoli eli perustuu maisemaan tuleviin muutoksiin.

Liittyykö se tuulimyllyjen jatkuvasti kasvaneeseen kokoon?

– Myllyjen koot kasvavat, mutta en tiedä liittyykö se (kritiikki) suoraan siihenkään. Onko myllyn napakorkeus 120 tai 130 metriä, niin en tiedä häiritseekö se. Kyllä se perustuu ylipäätään siihen, kun puurajan yläpuolella alkaa näkyä jotain.

Eli myllyt koetaan esteettiseksi haitaksi maisemassa?

– Kyllä. Esteettiseksi haitaksi.

Entäpä äänet...

– Äänistä tulee jonkin verran kritiikkiä. Uudet tuulivoimalat aika harvoin ihmisiä häiritsevät. Ne kuitenkin rakennetaan aika kauas asutuksesta. Toki silloin kun on kova tuuli ja sattuu parin, kilometrin päässä voimalasta olemaan kesämökki, kyllä sieltä voi kuulua ääniä. On hyvin ymmärrettävää, että siitä tulee valituksia.

Yksi asia on varma. Kunnat eivät juuri ole tuulivoiman haitoista valittaneet. Päinvastoin uusista tuulivoimapuistoista kilpaillaan. Esimerkiksi Halsuan ja Lestijärven kaltaisille kunnille tuulivoimapuistoista saatavat kiinteistöverotulot ovat lähes kirjaimellisesti kullan arvoisia. Vaihtoehtoisia tuloja niiden korvaajaksi ei yksinkertaisesti ole.

– Siinä on kaksi asiaa. Toinen on kunnat ja toinen on maanomistajat. Hekin saavat usein maalleen parempaa tuottoa kuin käsittääkseni metsänhoidolla saavat. Ei tarvitse kovin iso tuulipuisto olla, niin puhutaan yli 100 miljoonan euron investoinnista, mikä on tosi merkittävä raha.

Kun Suomen tuulivoimakarttaa katsoo, herää ihmetys eikö itäisessä Suomessa tuule?

Toki tuulee, mutta tuulivoiman rakentajien kannalta merkittävän hidasteen muodostavat Puolustusvoimien tutkat.Tuulivoimapuiston rakentaminen Itä-Suomeen edellyttää lausunnon pyytämistä Puolustusvoimilta. Se on joko myönteinen tai kielteinen. Ja piste. Keskustelevasta yhteydestä ei voi puhua.

– Vielä sellaista dialogia ei ole. Niin kauan kuin on tällaisia riskejä, aika harva sinne uskaltaa lähteä projekteja kehittämään. Toisaalta länsirannikolla on hyvin investointimyönteinen ilmapiiri. Täällä on myös vielä tilaa ja täällä on projekteja. Isossa kuvassa Itä-Suomeenkin on pakko löytyä ratkaisu ja uskon, että ihan varmasti sellainen löytyy. Puolustusvoimien tarpeet ja tuulivoima saadaan sovitettua yhteen.

Mitkä sitten ovat Pariisissa pääpaikkaa pitävän Neoenin tulevaisuudensuunnitelmat?

– Toivottavasti saamme lisää tuulivoimaa. Hankkeita on kyllä putkessa tulossa.

Pelkästään tuulivoiman varaan ei yhtiössä lasketa. Myös aurinkovoima kiinnostaa.

– Toivoisin kovasti, että olisimme ensimmäisten joukossa tuomassa isomman skaalan aurinkovoimalan Suomeen. Sellaista varten meillä on maita varattuna. Tutkimme parhaillaan miten saataisiin siitä fiksu investointi. Toivottavasti voitaisiin tehdä siitä pilotti, ei jättikokoinen mutta ei ihan pientäkään.

Entäpä tuulivoima merelle? Merellä tunnetusti tuulee enemmän kuin maalla. Tästä huolimatta Suomen toistaiseksi ainoa merituulivoimapuisto onPorin Tahkoluodossa.

Sille on hyvin yksinkertainen syy. Tuulimyllyjen pystyttäminen merelle maksaa oleellisesti enemmän kuin maalle. Tästä huolimatta Lestijärvelle Mutkalammin kokoista tuulivoimapuistoa rakentavaOX2-yhtiö on hakenut kahta Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvaa tuulivoiman tutkimuslupaa.

Toisessa hakemuksessa tutkimuslupaa haetaan 575:n ja toisessa 450 neliökilometrin alueelle välittömästi Suomen aluevesirajan ulkopuolella. Suurempi alueista sijaitsee Hailuodon länsipuolella ja pienempi Pietarsaaren-Uusikaarlepyyn korkeudella.

– Merituulipuiston rakentaminen on aika vaikeaa. Me emme pidä sitä vielä tarpeeksi kypsänä tekniikkana. Kyllähän maailmalla on paljon merituulivoimaa. Niin se kehitys on mennyt muuallakin, että tuulivoima lähtee maalta ja siirtyy merelle. Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomi, jolla vielä on aika paljon rannikkoa olisi tässä suhteessa erilainen.

Siitä rannikostakin muuten on suurin osa lännessä...