sunnuntai 28.11.2021 | 02:25
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Pohjoismaisen taidekoulun perilliset -blogi: Taideamanuenssi Paula Hyttinen muistelee Kokkolan kuvataide-elämän kultakautta – Taiteen menetetty mahdollisuus

Paula Hyttinen
La 4.9.2021 klo 07:30

Noin 40 vuotta sitten istuin Roosin talon yläkerran työhuoneessa, kun Puti (museonjohtaja Paul Stenman) toi nähtäväkseni aloitteen taidekoulun perustamisesta Kokkolaan. Lopulta kävi ilmi, että paperikasassa oli kaksi aloitetta. Toisesta tuli Uudenkaarlepyyn taidekoulu, toisesta Kokkolan Pohjoismainen Taidekoulu. Sekavasta alusta kehkeytyi kaksi omaleimaista taiteen opinahjoa.

Uumajassa taidekoulua perustamassa ollut Tage Martin Hörling suunnitteli koulua Roosin talon alakerrassa. Talon toisessa päädyssä sai alkunsa nykyinen yliopistokeskus, kun Mikko Viitasalo käynnisteli yliopistollista täydennyskoulutusta.

Renlundin koulu antoi inspiroivat puitteet taiteen opiskelulle. Toiminta levittäytyi talon kaikkiin osiin kuin elävä olento lonkeroineen. Opiskelijoita alkoi tulla ympäri Pohjoismaita. Kaikkia erikoisemmin pukeutuneita ja käyttäytyviä alettiin pitää taideopiskelijoina. Koulu ja ravintola Killinki olivat iltojen keskus. Jälkimmäisessä tapasivat eri alojen ihmiset: teatterilaiset, muusikot, taiteilijat, taidekoululaiset ja Kokkolan maailmanparantajat. Se oli todellinen olohuone, jossa sana oli vapaa.

Taidemuseossa järjestettiin oppilastöiden näyttely vuosittain. Samoin vierailevat opettajat toivat töitään esille. Mieleen ovat painuneet erityisesti Leena Luostarisen sydäntä riipaisevat maalaukset näyttelyhallilla. Näyttelyn rakentamisestakaan ei puuttunut draamaa. Ystäväni itki nähdessään teosten voiman. Olen vieläkin sanaton. Mutta sydämeni on täysi.

Oppilastöiden näyttelyt olivat harkittuja kokonaisuuksia, joissa ajan henki ja vaikutteet näkyivät. Oli aina seikkailu sukeltaa uuteen näyttelyyn. Näyttelyhalli oli ja on erinomainen tila taiteelle. Sen vahvat seinät ottavat kaikenlaiset teokset syleilyynsä. Tila soi.

Jorma Korpela Roosin talolla Vuosien varrelta -näyttelynsä avajaisissa 24.9.2015.
Jukka Lehojärvi

Näyttelyhallilla opiskelijat löysivät myös paikalliset taiteilijat ja heidän teoksensa. Jorma Korpelan retrospektiivinen näyttely hehkui voimassaan. Vahvat siveltimenvedot, intensiivisyys. Kerrosmaalauksen tekniikka tuli tutuksi myös taidekoululaisille. Jorma puhui värin salaisuudesta.

Veikko Vionojan 90-vuotisjuhlanäyttely. Värin salaisuuden mestari. Sään ja vuodenaikojen mestari. Hiljaisuuden mestari. Hiilipiirroksissaan hän toi nähtäväksemme herkimmän ja samalla vahvimman taitelijan sisimpänsä.

Taidekoulun rehtorin Jaana Erkkilän kanssa ideoimme myöhemmin Visu-galleriaan työpajan, jonka pohjana olivat Vionojan piirustukset. Lapset ja nuoret saivat ottaa jotakin Veikolta ja luoda oman maisemansa. Kaikki löysivät. Taide on voimaa.

Jorma Korpelan taustalla uudempaa tuotantoa Ikaroksesta.
Jukka Lehojärvi

Roosin talon näyttelytilassa taidekoulusta valmistuneet kokkolalaiset nuoret toivat esille teoksiaan. Muistan Marjut Järvimiehen maalaukset, joista Jorma Korpela sanoi: ”Marjutilla on se jokin ja kaiken muun voi opetella”. Marianne Kaustisen ihanat lehmät, ja niiden silmät, ovat myös jääneet mieleen.

Taidemuseo oli tuolloin tekemisen keskiössä antamalla taiteilijoille mahdollisuuden tuoda tuotantoaan esille kaikkien nähtäväksi. Ja Suomen taiteen kultakauden teosten luo ei ollut pitkä matka – Roosin talon yläkertaan.

Taidekoulu oli symbioottisessa yhteydessä ympäristöönsä, mikä on helppo nähdä näin pitkän ajan kuluttua. On liian helppoa sanoa, että tätä emme tarvitse.

Kirjoittaja on taidemuseon amanuenssi 1980–2018

Juhlanäyttelyn avajaiset K.H. Renlundin näyttelyhallissa.
Clas-Olav Slotte

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »