Kulttuuri

Kokkolasta Suomen elokuvakaupunki – Kinojuhlat tuo kaupunkiin tekijöiden lisäksi myös runsaasti yleisöä maakunnan ulkopuolelta, katso video sekä kuvakooste neljän vuoden ajalta.

Kokkolan Kinojuhlien taiteellinen johtajaJuho Kuosmanen toivottaa kaikki tervetulleiksi syksyn alkuun sijoittuvaan tapahtumaan, joka on herättänyt valtakunnallista mielenkiintoa jo syksystä 2018, jolloin juhlia vietettiin ensimmäistä kertaa. Kaupungin majoitustilat onkin buukattu tulevalle viikonlopulle täyteen, ja valtaosa elokuvaesityksistä myytiin loppuun saman tien kun liput viikko sitten tulivat myyntiin.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Kokkola kiinnostaa läpi Suomen, onhan kaupungista lähtenyt maailmalle lahjakkaita elokuva-alan taitajia. Yksi kansainvälisistä huippunimistä, foley-artisti Heikki Kossi myös asuu ja työskentelee kaupungissa omalla studiollaan.

Ei huono.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Helsingissä asuvat toimittaja ja vapaa kirjoittajaLaura Airola sekä elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen alkoivat haaveilla elokuvakerhotoiminnan käynnistämisestä uudelleen synnyinkaupungissaan Kokkolassa. Molemmat olivat aikoinaan käyneet sittemmin lakkautetun elokuvakerho Outolemmen näytöksissä 2000-luvun alussa. Samoihin aikoihin ensin kokkolalaislähtöiset Juho Kuosmanen ja Jussi Rantamäki (2016) ja tämän jälkeen Heikki Kossi (2017) vastaanottivat elokuvataiteen valtionpalkinnot. Meripuistossa oli myös koettu suurenmoinen, Cannesissa sarjansa voittaneen Hymyilevän miehen Suomen-ensi-ilta. Kuosmasen ohjaama ja Rantamäen tuottama menestyselokuva kokkolalaisesta nyrkkeilijä Olli Mäestä keräsi paikalle parituhatta elokuvan ystävää.

Myös Kokkolan kaupunki otti noihin aikoihin yhteyttä, ja toivoi jotain elokuvaan liittyvää tapahtumaa Meripuiston ensi-illan jatkoksi.

Oli siis idea sekä pyyntö ja tekijät. Elokuvakerho sai jäädä, sillä sellainen oli jo perusteilla ja nykyään Elokuvakerho Cinema toimii aktiivisesti. Pienen piirin kokoontumisessa perustettiin Kokkolan Kinojuhlat.

Laura Airolasta tuli festivaalin toiminnanjohtaja, koska hän oli raskaana ja äitiysloman aikana olisi mahdollisuus rustata apurahahakemuksia. Cannesissa jo muutaman kerran menestyneestä elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Juho Kuosmasesta puolestaan leivottiin itseoikeutettu taiteellinen johtaja.

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto näki tapahtumassa potentiaalia ja valitsi festivaalin yhdeksi vuoden 2018 kärkihankkeista. Rahoitus antoi festivaalille työrauhan ensimmäisiksi vuosiksi, mutta kevät 2021 uhkasi puhaltaa rannikkokaupunkiin roihahtaneen elokuvaliekin sammuksiin.

– Korona iski rajusti kulttuurialaan. Säätiöt ovat joutuneet jakamaan koronatukia ja tämä on luonnollisesti pois tavanomaisesta kulttuurialan rahoituksesta, Laura Airola ymmärtää epätoivoista tilannetta.

Järjestäjät kääntyivät kaupungin yritysten puoleen, ja Airola lähettääkin suuret kiitokset kaupungin yrittäjille, jotka osaltaan mahdollistivat Kinojuhlien toteutumisen kuluvana syksynä.

Kaupungilta on myös luvissa vakaampi tuki tapahtumalle. Airola ja Kuosmanen toteavat molemmat, että mikäli festivaali joutuu hakemaan kaiken rahoituksen vuosi kerrallaan, tulee pää vetävän käteen – vain vakaa talous takaa jatkuvuuden. Vaikka työtä tehdään silkasta rakkaudesta elokuvataiteeseen, niin raha on realiteetti, jota ilman ei voida toimia.

Keski-Pohjanmaalla on aina hallittu ja ymmärretty talkootyön merkitys. Juho Kuosmanen sanookin, että ilman talkootyötä Kokkolassa ei olisi koettu ensimmäisiäkään Kinojuhlia. Hän näkee yhteisen tekemisen merkityksen vielä suuremmaksi kuin vain tapahtuman näkökulmasta.

– Talkoisiin tulee ihmisiä täysin erilaisista taustoista eivätkä kaikki tunne toisiaan entuudestaan. Kaikkia yhdistää rakkaus elokuvaan. Tämä on hienoa.

Kuosmanen toteaa myös, että neljän vuoden aikana monille on muotoutunut oma talkooruutu, jonka he osaavat ja taitavat. Tämäkin helpottaa juhlien järjestelyissä.

Vaikka festivaali maksaa palkkaa muutamalle henkilölle, niin nämäkin tekevät myös oman osansa talkootyöstä. Festivaali on kuitenkin tapahtumana niin suuri, ettei sen järjestelyjä voi hoitaa pelkästään harrastuksena omalla ajalla.

Aluksi ideoitiin Sodankylän elokuvajuhlien pikkuveljeä, mutta varsin nopeasti huomattiin, että Kokkola oli saamassa aivan omintakeisen festivaalin, jossa elokuvien lisäksi käytäisiin keskusteluja tekijöiden ja yleisön välillä. Juho Kuosmanen sanoo, että sekä taloudellisista että tavoitteellisista syistä ulkomaisia vieraita ei juurikaan harkittu.

– Sodankylässäkin huomaa, että ne antoisimmat ja hedelmällisimmät keskustelut käydään yleisötilaisuuksissa suomalaisten tekijöiden kanssa. Miksi siis lennättäisimme muulta alan ihmisiä tänne kun Suomesta löytyy riittävästi tekijöitä ja osaajia? Saamme kuitenkin ulkomailta videotervehdyksiä, joissa esimerkiksi ohjaajat kertovat ajatuksistaan ennen elokuviensa alkua.

Laura Airola näki alusta saakka Kokkolan työväentalon mahdollisuudet keskeisenä ja kodikkaana tapahtumakeskuksena. Vaikka tila on vanha ja esimerkiksi sähköt aiheuttavat ylimääräistä työtä, niin sinne on jääty.

Kuosmanen sanoo, että myös logistiikka ratkaisi. Työväentalolle ja lähes kulman takana sijaitsevaan Bio Rexiin on rautatieasemalta lyhyt kävelymatka.

Nykytekniikka helpottaa filmifestivaalien järjestämistä, mutta Juho Kuosmanen korostaa elokuvan alkuperäisenä elokuvana olevan vahvasti läsnä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työväentalon penkeillä istuessa yleisö kuulee myös projektorin rahinan.

Toistaiseksi kansainvälistä elokuvamenestystä niittänyt Juho Kuosmanen ja Teatterikorkeakoulussa Otavan kirjasäätiön rahoittamassa Kirjoittamisen maisteriohjelmassa opiskeleva Laura Airola nauttivat työstään Kinojuhlilla ja festivaalien jälkeiset pari viikkoa hurahtavatkin aina lähes flow-tilassa tulevaa suunnitellessa ja ideoidessa.

KOMMENTTI