torstai 21.10.2021 | 22:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Minna Mustosen videokolumni: Muistaa lammaskin ystävän

Su 19.9.2021 klo 06:30 | päivitetty su 06:44

Päivänä eräänä tiskasin ja vilkaisin ikkunasta. Huomasin, että laiskasti laitumella samoilevat lammasmummut terästäytyivät. Jo kaukaa näki, että jotakin mieluisaa olisi tapahtumassa: Korvat hörähtivät pystympään ja päät pitkänä muorit lähtivät kepein askelin kulkemaan.

Uteliaisuuttani jäin seuraamaan. Alempana laitumella näin mustan tutunnäköisen hahmon, joka hairasi kauhistuneena karkuun muoripataljoonan lähestyessä.

Ymmärsin mistä oli kyse: Lammastummut luulivat toista vuotta sitten kuolleen tallikissa-Miisun tulleen takaisin. Ihana ja upea Miisu-kissa eleli lampaitten kanssa tallissa toistakymmentä vuotta. Nyt alalaitumella kulki tismalleen saman näköinen kissa.

Lammasmuorit muistivat Miisun. Muistivat kissan, joka oli julma metsästäjä tallin kaura-apajille yrittäville pienjyrsijöille. Muistivat kissan, joka käpertyi lumimyrskyöinä kettassa makoilevan katraan keskelle. Muistivatkohan muorit niitä karitsoimisöitä, kun apulaisena hääräsivät lampolan emäntä ja Miisu-kissa. Ulkosalla paukkui pakkanen ja kätilöillä selästä nousi häärätessä höyry.

Jäin tuota miettimään, se menee eläimillä samoin kuin ihmisillä: Sitä elää niin kauan kuin on yksikin, joka sinut muistaa.

Yksi suosikkipaikoistani Kokkolassa on eläintenhautausmaa. Hautausmaa, joka on paikkakunnalla ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan. Minulla ei hautausmaalle ole omia eläimiä tullut haudatuksi. Yksi syy on se, että rakkaat lampaani täytyy toimittaa raatokeräilyyn, kun sen aika on.

Toisaalta omilta mailta on löytynyt pieneläimille viimeinen leposija.

Kokkolan eläinsuojeluyhdistyksen hoitama ja ylläpitämä eläinten hautausmaa on tunnelmallinen paikka.

Viimeisillä pedeillään metsämaastossa lepäilevät kissat, koirat, gerbiilit ja kultakalat sulassa sovussa. Osa haudoista on viimeisen päälle hoidettuja, osa hiukan jo unohdettuja. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että haudatut lemmikit olisi unohdettuja. Ne ovat muuttuneet muistoiksi, pieniksi ajatuksen häiveiksi ja tietyllä tapaa ajan jaksottajiksi. Oli aika ennen Mustia ja aika sen jälkeen.

Rakkaasta eläimestä luopuminen on aina kova paikka. Sitä surua ja kyynelten määrää ei kukaan voi aavistaa, ennen kuin se koskettaa itseä.

Mutta vielä surullisempaa olisi se, ettei koskaan olisi niin paljoa ketään tai mitään rakastanut, ettei sitä kunnolla surisi.

Eläinten hautausmaa on täynnä tarinoita ihanista elämänkumppaneista.

Rakkaasta eläimestä luopuminen on aina kova paikka.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »