Paikallisuutiset

Kokkolalainen Neea Kurri, 21, saa sanoa sanansa Euroopan unionin tulevaisuudesta – ilmastonmuutoksen torjuminen on hänelle kaikkein tärkein asia – Katso videolta Kurrin kommentit

Joskus kannattaa kuunnella loppuun saakka. Tuntemattomasta numerosta tulevat puhelut sisältävät yleensä ainutkertaisia tarjouksia lehtien vuosikerroista, huimia tilaisuuksia uusia kaikki talouden vakuutukset tai kerran elämässä -sauma tehdä naurettavan edullinen sähködiili.

Katso video:

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Eikä siinä mitään. Työtään puhelinmyyjät tekevät. Sitä on syytä kunnioittaa niin kuin mitä tahansa rehellistä työtä.

Yhtenä viime alkukesän päivänä tuntemattomasta numerosta tehtiin tarjous, joka pani epäilemään. KokkolalainenNeea Kurri, 21, tapaa kyllä vastata tuntemattomiin numeroihin, mutta nyt oli lähellä sormen etsiytyminen punaiselle luurikuvakkeelle.

– Alettiin puhua ilmaisista matkoista Ranskaan ja Irlantiin. Eihän tällainen voi olla totta, ajattelin. Kuuntelin kuitenkin enemmän. Kun ei kysytty pankkitunnuksia eikä mitään, mietin että kyllä tämä voikin olla totta.

Luottamusta herätti, että soitto tuli mielipidekyselyistään monien tuntemasta Kantar TNS:stä (edeltäjä oli varttuneemman väen ehkä paremmin muistama Suomen Gallup). Silti perhepiirissä tarjoukseen suhtauduttiin epäuskoisesti.

– Kun kerroin vanhemmilleni ja poikakaverilleni, he sanoivat, että eihän tuo voi olla totta, että minut myydään suunnilleen orjaksi, jos sinne lähden.

Kyllä se vain oli totta.

Mistä siis oikein oli kyse?

Ei enempää eikä vähempää kuin Euroopan unionin tulevaisuudesta. Neea Kurri oli yksi neljästä suomalaisesta, joka osallistuiEU:n tulevaisuuskonferenssin kuuluvaankansalaispaneeliin. Paneeliin on valittu satunnaisotannalla neljä 200 hengen ryhmää, joista ensimmäinen kokoontuiEuroopan parlamentissaStrasbourgissa viime viikonloppuna. Ensimmäisen paneelin toinen istunto järjestetään verkon välityksellä 5.–7. marraskuuta ja kolmas Dublinissa 3.–5. joulukuuta.

Mutta miksi tällainen sitten järjestetään? No siksi, että Euroopan unionissa tiedostetaan muutostarpeet. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Kansalaisilta halutaan kuulla suoraan mitä he unionista ajattelevat ja ennen kaikkea miten sitä voisi ja pitäisi parantaa.

Alun epäilyksistä huolimatta Neea Kurri sanoi heti ensimmäisessä puhelussa ”kyllä”. Hän oli valmis lähtemään.

Seuraavaa yhteydenottoa piti odottaa elokuuhun. Lentoliputkin varattiin vasta aivan reissun kynnyksellä.

– Olikohan viikkoa aikaisemmin, kun lennot varattiin. Se oli tosi nopeaa toimintaa.

Ei muuta kuin reissuun viikko sitten torstaiaamuna. Ensin junalla Kokkolasta Helsinkiin, sieltä koneella Müncheniin, josta oli tarkoitus jatkaa Strasbourgiin. Se lento vaihtui Frankfurtiin, josta bussilla Strasbourgiin. Perjantaiaamusta sunnuntaihin tiivistä ohjelmaa, parlamentin työn seuraamista ja paneeleita 15-20 hengen kansainvälisissä ryhmissä. Kurrin ryhmän aiheet olivat vahvempi talous, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, työpaikat / koulutus, nuoriso, kulttuuri, urheilu / digitalisaatio.

Yhtäkkiä voisi ajatella, että jopas on tylsää. Niin ei nuori nainen kaukaa Kokkolasta kokenut, vaikka varsinkaan kotimaan politiikan seuraaminen ei ole napannut.

– Ei tosiaan ollut tylsää. Nämä olivat minulle todella mielenkiintoisia aiheita. Opin siellä paljon uutta –  varsinkin muista maista. Olihan niiden taloustilanne välillä vähän karua kuultavaa. Onhan Suomessakin on tietysti ongelmakohtia, mutta ei todellakaan yhtä pahoja kuin jossakin Bulgariassa.

Joskus pitää mennä kauemmaksi, että näkee lähemmäksi. Niin kävi Neea Kurrillekin.

– Tuli sellainen fiilis, että on ihan iloinen kun asuu Suomessa.

Outojen ihmisten seuraan Euroopan parlamenttiin ja kansainvälisiin paneelikeskusteluihin menon voisi kuvitella hieman jännittävän.

– Totta kai. Olen aika ujo ihminen... usein. Tosin jos ympärillä on pelkkiä tuntemattomia ihmisiä, uskallan sanoa mielipiteeni. Mutta olihan se jännittävää. Onneksi siellä oli sosiaalisia ihmisiä, jotka ottivat mukaan. Tuli siellä kavereita saatua ja suhteita solmittua. Ainoa ongelma oli tulkkaus.

Käytännössä tulkkaus sujui hitaasti eikä vuoropuhelu sen vuoksi onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Iso kysymys tietysti on, mikä käytännön merkitys tällaisella paneelilla on. Neea Kurri on luottavainen.

– Siitä tuli tosi hyvä fiilis. Tuntui, että tässä oikeastaan voi saada jotain aikaankin. Kuullaan ihan tavallisia ihmisiä. Pääsemme tekemään ehdotuksia Euroopan parlamentille. Hyvä maku jäi suuhun. Odotan innolla mitä tästä seuraa. Toivottavasti suunta on ylöspäin.

Mennään aikaan ennen Neea Kurrin syntymää (vuonna 2000). Todettakoon nyt sekin, että kyllä, yksi kaikkien aikojen suomalaisista jääkiekkoilijoista,Jari Kurri, on sukua Neealle. Mitä sukua?

– Isän pikkuserkku, kuuluu hymynkareinen vastaus kysymykseen, jota ei ihan ensimmäistä kertaa esitetä.

Siihen EU-Suomen historiaan. Lokakuussa 1994 huipentui EU-väittely kansanäänestykseen, jonka perusteella Suomi liittyi vuoden 1995 alussa silloiseen Euroopan yhteisöön. Kurrin syntymään oli aikaa yli viisi vuotta.

Helposti unohtuu, että liittymisvuonna täysi-ikäisiksi tulleet suomalaiset ovat nyt 44-vuotiaita. Heille – nuoremmista puhumattakaan – jäsenyys unionissa on ollut yhteisvaluutta euron tapaan annettu asia. Itsestäänselvyys?

– Se on minulle itsestäänselvyys. En niin hirveästi politiikasta tiedä, mutta minusta on hyvä asia, että kuulumme EU:hun. Sen vuoksi, että on yhteinen valuutta ja pystyy paljon helpommin matkustamaan Euroopan maissa. Voisin myös kuvitella, että tuonti ja vienti on helpompaa. On myös hyvä, että on EU:n asettamia yhteisiä lakeja. On vähemmän vaaraa sodille, kun on (ylikansallisia) lakeja.

Kurri tulee viitanneeksi EU:n varhaishistoriaan ja sen yhteen johtavaan ajatukseen:sitoa ikiaikaiset periviholliset Ranska ja Saksa taloudellisesti niin tiiviisti toisiinsa, että kolmatta kertaa peräkkäin nämä Euroopan sydämen suurvallat eivät olisi vastakkain maailmanpalossa.

Toistaiseksi tuo ajatus on kestänyt todellisuuden testin.

Entäpä Suomen itsenäisyys, onko unioni vienyt sen?

– Ei minun mielestäni. On meillä kuitenkin tietynlaista itsenäisyyttä. Minusta on paljon enemmän plussaa kuin miinusta, että me kuulumme EU:hun. Totta kai sieltä tulee miinustakin. Kun tehdään kompromisseja, ainahan se on niin, että kukaan ei ole täysin tyytyväinen. Silti se kompromissi on aina paras vaihtoehto.

Yksi asia, joka ei ollut Strasbourgin viikonlopun paneelikeskustelujen nimettynä aiheena tuli kuitenkin keskusteluissa esille. Niin kuin se tapaa tulla nykyään kaikilla foorumeilla. Se on tietysti ilmastonmuutos. Kurri näkee 27 valtion yhteisössä voimaa taistella sitä vastaan.

– Kun olemme (EU:ssa) kaikki yhdessä, meidän on helpompi sanoa vaikka Aasian maiden suuntaan, että hei, voisitteko pikkuhiljaa alkaa miettiä niitä päästöjänne. Jos joku Suomi yksin lähtisi vaikka Kiinalle tästä huomauttamaan, ei sillä olisi mitään vaikutusta. Euroopan sisällä taas joka ikinen maa joutuu miettimään ja tekemään asioita ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Kuinka iso asia ilmastonmuutos on sinulle ja ikäisillesi?

– Kyllä ilmastonmuutos on minulle tärkeä asia. Se huolestuttaa. Huolestuttaa tosi paljon.

Onko se kaikkein tärkein asia?

– No on. Jos mietitään Euroopan tulevaisuutta, eihän sillä ole tulevaisuutta, jos koko maapallo kuolee. Tällä hetkellä ykkösprioriteetti on, että saadaan päästöt kuriin.

Mitä Kokkolan aikuislukiosta ylioppilaaksi syksyllä 2019 kirjoittanut Neaa Kurri aikoo tehdä isona? Juuri nyt hän on työtön, mutta suuri tavoite ja tähtäin on selvä kun pläkki. Hän haluaa jakaa oikeutta.

– Olen yläasteelta asti sanonut, että haluan lähteä lukemaan oikeustieteitä.

Viime keväänä Kurri pyrkikin, mutta ei päässyt. Ykkösopiskelupaikkana oli Joensuu ja kakkosvaihtoehtona Rovaniemi. Kurri ei masentunut, vaan ensi keväänä on uusi yritys.

– Teen kaikkeni, että pääsen.

Mikä oikeustieteissä kiinnostaa?

– Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys ovat minulle tärkeitä arvoja. En tiedä mihin muuhun täällä maailmassa voisi uskoa kuin oikeuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Se mikä on oikein on oikein ja se mikä on väärin on väärin.

Kurri ei voisi kuvitellakaan puolustavansa oikeasti rikokseen syyllistynyttä ihmistä. Rikosoikeus häntä nimittäin kiinnostaa. Nimenomaan tuomarin tai syyttäjän tehtävät.

– Haluan, että henkilöt, jotka oikeasti ovat tehneet rikoksia joutuvat niistä vastuuseen.

Lopuksi vielä takaisin Strasbourgin kokemuksiin. Sanoit, että et ole ollut politiikasta kiinnostunut. Muuttiko viime viikonloppu suhtautumistasi politiikan?

– Ehdottomasti muutti. Suomen tasolla en ole seurannut politiikkaa. Sen takia, että se vaikuttaa jotenkin niin vaikealta. Kaikki puhuvat... mitä sattuu... se tuntuu niin feikiltä. Ei sitä tule seurattua.

Tapahtuiko sinulle Strasbourgin reissun jälkeen kuin Kokkolan sloganissa, että tuli ”laajempi horisontti”?

Kurria naurattaa.

– Joo, kyllä vaan. Alan seurata nyt EU-politiikkaa. Suomen tasolla en ole varma, kiinnostaako politiikka edelleenkään.

Siinäpä haaste heitettynä suomalaisille poliitikoille.