torstai 21.10.2021 | 21:43
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Vili Ruuskan äänikolumni: Facebookin käyttökatkos avasi silmät – Minäkin olen somen vanki

Su 10.10.2021 klo 06:30

Kuuntele kolumni tästä (kolumni luettavissa alla):

Mikä homma?

Avaan luomani Facebook-päivityksen tarkistaakseni, ketkä ovat tykänneet julkaisusta. Yritykseksi jää. Puskurointikuvake hyppää ruudulle. Sama suomeksi: sisältöä ladataan kaikin voimin, mutta syystä tai toisesta ei onnistu.

Ihmettelen lopputulosta ja koetan hetken päästä uudestaan. Ei auta.

Siirryn WhatsAppiin viestitelläkseni kavereiden kanssa. Keskustelu jää syntymättä, kun viestit jäävät matkalle.

Suurena it-nerona teen klassisen ratkaisun: pistän mobiilidatan pois päältä ja kytken uudelleen päälle. Hymy hyytyy, kun resetointi ei poista ongelmia.

Testimielessä menen internetin syövereihin Twitteriin. Hetkinen. Twitter toimii, Facebook ja WhatsApp eivät. Lamppu syttyy – tosin hitaasti – pääni päällä: häikkä ei johdukaan verkkoyhteydestä.

Pian paljastuu, että Facebookin palvelut ovat kaatuneet. Laitan puhelimen sivuun. Olkoon siinä. Aamulla tilanne on korjaantunut, ajattelen.

On ikävää – mutta pakko – myöntää, että maanantainen some-palvelujen käyttökatkos tuntui siltä kuin olisi eristetty muutamaksi tunniksi ulkomaailmasta.

Huomasin viimeistään silloin, kuinka suurta roolia sosiaalinen media näyttelee elämässämme. Asian voi muotoilla niinkin, että olemme suorastaan riippuvaisia sosiaalisesta mediasta. No, ei käytännöllisesti katsoen, eli esimerkiksi henkiinjäämisemme tai yhteiskuntamme perustoiminnot eivät riipu sosiaalisen median käytettävyydestä.

Eroa on vaikeaa kielentää. Se on pieni mutta oleellinen. Emme pysty olemaan ilman sosiaalista mediaa. Jokin pakottava tarve ajaa meidät ruudun ääreen.

Olemme koukussa sosiaaliseen mediaan.

Onko some-riippuvuus hyvä vai huono asia? Näen siinä kumpiakin puolia. Maanantaina käyttökatkon aikana kokemani – ja monen muun kokema – eristäytyneisyyden tunne kertoo siitä, että yhteisöillä on yhä merkitystä.

Olemme edelleen kiinnostuneita siitä, mitä muut tekevät elämässään. Koemme tärkeäksi kuulua yhteisöön ja olla aktiivinen osa sitä. Väline ja keinot vain ovat vaihtuneet.

Olemmeko tottuneet liian hyvään? Tilanne on nimittäin huolestuttava siinä tapauksessa, jos ollaan yhden välineen – sosiaalisen median – armoilla. Ei löydetä keinoa kommunikoida toisen kanssa niin sanotuin perinteisin menetelmin. Vielä huolestuttavampaa on, jos siihen ei kyetä ylipäätään. Toivottavasti näin ei ole käynyt tai käymässä.

Ja vielä: kun kuuli katkoksen syyn, tuli kummallisella tavalla hyvä mieli. Taustalla oli tiettävästi inhimillinen virhe.

Elämä automatisoituu, mutta ihmisen toiminnalla on yhä merkitystä. Niin sen olla pitääkin.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »