sunnuntai 28.11.2021 | 01:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Kino-Keskipohjanmaa ja elokuva-arvostelu Mika Kaurismäen Yö armahtaa -elokuvan parissa – Kaurismäen terveiset videoblogissa

Hannu Björkbacka
Pe 15.10.2021 klo 17:30

Kino-Keskipohjanmaa verkossa ja diginäköislehdessä saa virtuaalivieraakseen ohjaaja Mika Kaurismäen. Tämän elokuva Yö armahtaa on juuri saapunut teattereihin. Mika Kaurismäki, 66, on tehnyt parikymmentä pitkää fiktioelokuvaa yli 40-vuotisella urallaan – lisäksi dokumentteja, tv-elokuvaa ja lyhytfilmejä. Kun pikkuveli Aki Kaurismäki ohjaa leimalliseen tyyliinsä, Mikan teokset ovat hyvin vaihtelevia ja niitä löytyy kaikissa lajityypeissä. Vlogissa Mika Kaurismäki kertoo filmistään sekä paljastaa myös kaikkien aikojen leffasuosikkinsa.

Yö armahtaa. Ohjaus Mika Kaurismäki. Käsikirjoitus Kaurismäki ja Sami Keski-Vähälä. Kuvaus Jari Mutikainen. Pääosissa Timo Torikka, Kari Heiskanen, Pertti Sveholm, Anu Sinisalo. 85 min. S. Kino Virta, Kalajoki. Kinokulma, Oulainen. Bio Rex, Kokkola.

★★★★

Nuoret ja kauniit saavat paljon anteeksi. Kun he tyrivät, se on vain söpöä.

Vanhoille – ja nykyään keski-ikäisetkin lasketaan vanhoiksi – ei anneta anteeksi mitään. Onneksi yö armahtaa äijätkin Mika Kaurismäen ensi-iltaelokuvassa.

Yö armahtaa muistuttaa asetelmiltaan ja toteutukseltaan Kaurismäen aiempaa ”miesfilmiä”, Kolmea viisasta miestä (2008). Siinä Pertti Sveholm, Kari Heiskanen ja Timo Torikka kokoontuivat jouluaattona karaokebaariin. Illan keskeytti naisen saapuminen paikalle.

Yö armahtaa käyttää samoja, hyviksi havaittuja näyttelijöitä, mutta roolit ovat toiset. Saapuva nainen on nyt Anu Sinisalo, yhden äijäkööriläisen vaimo. Tapahtuma-aika on joulun sijasta vappu, juhla sekin.

Kuten Kolmessa viisaassa miehessä, tässäkin jukeboksi luo elämän soundtrackin. Pääteeman vetää ja tunnelman luo Dave Lindholmin Pienen ja hennon otteen syvälle viiltävä sello. Kuten aikaisemmassakin teoksessa, näyttelijät improvisoivat oman vuoropuhelunsa Mika Kaurismäen ja tämänkertaisen käsikirjoittajaparin Sami Keski-Vähälän tarinan pohjalta. Siksi puheet vaikuttavat tuoreilta ja välillä kömpelöiltä ja toisteisilta. Se vain lisää aidon tilanteen tuntua.

Juoneen ja ”elokuvallisuuteen” ei paljon panosteta. Luotetaan siihen, että miesten ajatukset ja vankkataitoisten näyttelijöiden persoonat kantavat. Ja kantavathan ne. Asetelma on klassisen toimiva. Ajan ja paikan yhteys rikotaan lyhyillä, taustoittavilla välähdyksillä kolmikon yhteistä iltaa edeltävistä vapun tapahtumista. Niistä kertovin on asuntoonsa linnoittautunut tytär, jolle isä vie ruokakassin. Timo Torikka esittää sosiaalityöntekijä Juhania, joka on juuri tullut kriisitilanteesta. Kari Heiskanen on lääkäri Risto, jonka nuori potilas kuoli. Pertti Sveholmin Heikki pitää baaria, jolta korona vei asiakkaat. Hän on saapunut työpaikalleen miettimään toiminnan lopettamista.

Juhani ja Risto tunkevat sisään omia aikojaan. Vielä ei ole pimeää, mutta sinnepäin mennään. Miesten jukeboksissa voisi suomi-iskelmän lisäksi soida Dylanin myöhäistuotanto.

Risto, Juhani ja Heikki ovat kukin tavallaan eksyneet sivuraiteelle, sijaiselämään, kuten lääkäri toteaa. Juhani on eronnut ja suhde omaan asiakkaaseen tuo ongelmia. Riston avio Eevan (Sinisalo) kanssa on käynyt etäiseksi. Heikin puoliso on kuollut ja tärkein suhde liittyy baariin. Siinäkin menee huonosti. Juopa elämäniloisiin, vappua karkeloiviin nuoriin on iso. Joka mies saa oman monologinsa. Ne toimivat näyttelijäin bravuureina. Torikan sosiaalivirkailija avautuu ennestään tuntemattomille keskustelukumppaneille ylilyönnistään. Heiskasen lääkärin on potilaan menetys suistanut pohtimaan avioliittoaan ja elämänvaihetta: ”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän suojaukset putoo.” Sveholmin baarinomistajan muistelma piirtää laajimman kaaren ravintolan historiasta aina Venäjän Aminoffien sukuun.

Anu Sinisalon ilmaantuminen miesten pakeille voisi tuntua pakkopullalta: eihän tänä päivänä voi tehdä elokuvaa vain miehistä? Mutta Eevan ja Riston keskustelussakin toteutuu se, mikä filmissä parhaiten toimii. Mikä on improvisoitua, mikä käsikirjoitusta, mikä näyttelijäntaidetta, mikä omakohtaista läpikäytyä kokemusta?

Katsoja ihmettelee, arvuuttelee ja ihailee. Näyttelijöiden improvisoinneissa kuuluvat samat säröt kuin ihmisten avautumisissa. Tunne ilmaisee enemmän kuin sanat. Eniten Mika Kaurismäen uutuus kertoo miestenvälisestä tuesta ja lämpimistä suhteista. Yö armahtaa henkilöhahmonsa ja hiljentää katsojankin ”kuin hyvä viini”. Kuvaaja Jari Mutikaisen hienosti tavoittama Helsingin aamu on iltaa viisaampi.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »