torstai 9.12.2021 | 03:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Saaliseläimestä ihmisen työkaveriksi – Tuhansien vuosien yhteinen taival sitoo ihmisen ja hevosen erottamattomaksi parivaljakoksi

Ti 19.10.2021 klo 06:00

Keskustelu hevosurheilusta käy kuumana. Ylen MOT keskittyi maanantai-iltana raviurheiluun raflaavalla otsikolla Loppuun pelatut hevoset. Otsikkoon saadaan näppärästi niputettua mielikuva alistetusta eläimestä, joka verenmaku suussa juoksee rahaa ahneelle ihmiselle.

Toivon seuraavaksi ohjelmaa Loppuun ajetut valmentajat, sillä hevosala on niin rankka työmaa, että vain aito hevosihminen selviää eläkeikään. Ne, jotka selviävät, jatkavatkin hautaan saakka. Työajat ovat epäinhimilliset, palkkaus huono ja työ itsessään fyysisesti rankkaa – riskitekijöitä unohtamatta. Silti moni alalle päätyy ja sitä täydestä sydämestä tekee. Kun ravikilpailujen voittajakehässä kysellään hevosen taustajoukkojen tuntoja, niin vastukset kuulostavat siltä kuin onnenkyynelten seasta soperreltaisiin ylisanoja ihmisestä – ei eläimestä.

Ihmisen ja hevosen symbioosi mitataan tuhansissa vuosissa. Saaliseläimestä tulikin lopulta kotieläin, eikä kesyhevosesta enää ole eläjäksi ilman ihmistä. Suomen metsissä se kuolisi nälkään ja janoon. Toisaalta ilman hevosta me emme eläisi nyt tällaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Suomenhevonen on alkuperäisrotuna yli sata vuotta vanha, mutta täälläkin on ollut hevosia ihmisen kanssa jo tuhannen vuoden ajan.Ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät 1200-luvulta, ja merkintä kasvatustoiminnasta vuodelta 1338.

Kun traktorit syrjäyttivät suomenhevoset maataloudesta, alkuperäisrotu olisi hävinnyt ilman raviurheilua. Olisiko Suomi sitten mukavampi paikka ilman hevosia, mene ja tiedä, mutta ihminen ei ole kyennyt katkaisemaan tätä tuhansien vuosien symbioosia.

Jo maatalouden alkuaikoina talonpojan hevonen oli tilan arvokkain eläin. Sillä oli etuoikeuksia. Kun sotiemme aikana hevoset otettiin rintamalle, oli talonväellä suuri suru ja pelko siitä, että eläin menehtyisi sotareissulla. Kyse ei ollut vain työjuhdasta, vaan perheenjäsenestä. Kun oman ruunan kanssa on kierretty raviratoja jo useampi vuosi, on siitä tullut yksi osanen kokonaisuutta eikä hevosta osaa mieltää eläimeksi, vaan kaveriksi.

Tunnettu yritysjohtaja totesi minulle, ettei hevosharrastusta kannata edes yrittää selittää sellaiselle, joka ei ole hevosesta kiinnostunut. Ihmisellä joko on hevosgeeni – tai sitten ei.Ravivarikon tunnelma on ainutlaatuinen, sillä se on täynnä työmuurahaisia, jotka jakavat yhteisen hevosgeenin. Kenellekään ei tarvitse selittää, miksi me joko harrastamme tai teemme ammatiksemme työtä hevosten parissa. Ala myös yhdistää täysin erilaiset ihmiset, raveissa ei kysellä puoluekantaa.

Raviväki tietää, että parhaimpaan tulokseen yltää hevonen, joka on mieleltään pirteä ja fysiikaltaan kunnossa. MOT puhuu iskuista varikolle. En ole kokenut, että hevoseni suuta tutkiva eläinlääkäri olisi hyökännyt varikolle, kyllä suututkimus on ollut kaikkien alan ihmisten tiedossa ja siihen suhtaudutaan myönteisesti. Käynnistihän laajan tutkimuksen Suomen Hippos neljä vuotta sitten. Viimeisen tutkimuksen tehneen Avin mukaan aikaisempaan tulokseen verrattuna hevosten kanssa oli tehty konkreettisia muutoksia mm. varustevalinnoissa ja käsittelyssä, joilla on pyritty ennaltaehkäisemään aikaisemmin esiintyneiden vaurioiden uusimista.

Liikkuminen on hevoselle elinehto. Se haluaa edelleenravata kovaa, laukata ja hypätä, eikä se juostessaan erota, onko mukana numerolappua vai ei.

Saaliseläimestä tulikin lopulta kotieläin, eikä kesyhevosesta enää ole eläjäksi ilman ihmistä.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »