tiistai 25.1.2022 | 09:38
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

"Isäni oli matkamies, hän halusi nähdä uudempaa maailmaa", kertoo 70 vuotta sitten Kanadaan muuttanut Håkan Jacobson – katso videolta, kuinka teinipoika löysi paikkansa uudesta kotimaastaan

Hanna Kauppinen, teksti /// Håkan Jacobsonin ja Caryn Drabittin kotialbumit, kuvat
La 30.10.2021 klo 12:00 | päivitetty la 13:49

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Merten taa -juttusarjassa kuullaan keskipohjalaislähtöisten siirtolaisten tarinoita.

Minun täytyi hankkia kunnioitusta, ja vasta voitettuani muutaman tappelun minut jätettiin rauhaan.

Håkan Jacobson

TeinivuosinaanHåkan Jacobson oli usein tappeluissa. Kyse ei ollut siitä, että hän olisi ollut riidanhaastaja, vaan siitä, että kokkolalaispoika oli Kanadassa maahanmuuttaja, siirtolainen, joka ei puhunut kunnolla uuden kotimaansa kieltä ja muutti usein.

– Minun täytyi hankkia kunnioitusta, ja vasta voitettuani muutaman tappelun minut jätettiin rauhaan. Sitä tapahtui Croftonissa, mutta myös Port Arthurissa ja Terrace Bayssa. Ja varsinkin Ruotsissa, missä minua kiusattiin, koska en puhunut heidän hienoa ruotsiaan, vaan Kokkolan-ruotsia, nyt 81-vuotias Jacobson kertoo.

Hän lähti Kokkolasta Kanadaan vanhempiensa Meeri ja Holger Jacobsonin kanssa elokuussa 1951 ollessaan 11-vuotias, ja Ella-sisko seitsemän. Sitä ennen oli käyty kokeilemassa siirtolaiselämää Ruotsin Västeråsissa, josta tultiin vielä takaisin Kokkolaan myymään omaisuus ja selvittämään asiat lopullista lähtöä varten.

– Isäni oli matkamies, hän halusi nähdä uudempaa maailmaa. Hän kai halusi nähdä, millaista Kanadassa on.

Håkan ja Ella Jacobson vuonna 1954.

Kokkolassa Jacobson ehti käydä kolme ensimmäistä luokkaa. Perhe asui Närvilässä, Peikkolinnankadulla, sukulaisten ympäröimänä.

– Isoäitini talo oli heti kadun alussa, sitten tien varrella setäni Roy Jacobsonin talo, jossa serkkuni Bert, Bruno ja Märta asuivat. Meidän talomme oli siinä vastapäätä.

Jacobson muistelee lapsuuttaan lämpimästi.

– Kävelin joka päivä kouluun serkkujeni Bert Jacobsonin ja Fjalar Holmqvistin kanssa. Olimme erottamattomat. En olisi halunnut lähteä pois, mutta minulla ei ollut vaihtoa.

Jokatalvisissa sukulaisten välisissä hiihtokisoissa Jacobson oli pitelemätön. Hän kertoo voittaneensa ne kolmena vuonna peräjälkeen.

– Olin kaikkein nopein, eivätkä serkkuni saaneet minua kiinni. Sain palkinnoksi ainakin vyön ja hansikkaat.

Kanadassa 11-vuotias poika joutui aloittamaan koulunsa ensimmäiseltä luokalta, koska ei osannut kieltä.

– Eihän se ollut kovin mukavaa, kun olisin kuulunut viidennelle luokalle. Mutta neljässä kuukaudessa, jouluun mennessä, olin edennyt jo kuudennelle luokalle. Koska Suomessa opetus oli pidemmällä, kielen opittuani kaikki oli helppoa, ja valmistuinkin alakoulusta vuoden etuajassa, kertoo Jacobson, jonka etunimi on Kanadassa taipunut muotoon Hokan å-kirjaimen tuntemattomuuden takia.

Itse asiassa valtaosa tutuista kutsuu häntä Jakeksi.

Sukulaisia vierailulla vuonna 1955. Setä Erik ja täti Selmi Jacobson Kanadassa.

Elokuussa 1951 Jacobsonit siis lensivät ensin Montrealiin, josta jatkettiin junalla Port Arthuriin eli nykyiseen Thunder Bayhin. Tuolloin se oli vielä kaksi kaupunkia, Port Arthur ja Port William.

Port Arthurissa Jacobsonit asuivat kaksi ja puoli vuotta pienessä talossa, jonka vuokra oli 20 dollaria kuukaudessa. Sitten isä sai töitä sellutehtaalta Terrace Baysta 1953.

– Matka Port Arthurista Terrace Bayhin oli noin 140 kilometriä, ja isä tuli aina kotiin viikonlopuiksi. Kunnes hän löysi meille talon yhtiönsä puolesta. Vuokra taisi olla jopa 45 dollaria kuukaudessa, muistelee Jacobson, joka kävi tuohon aikaan lukiota.

Terrace Bayn aikaa kesti vuoteen 1956, jolloin isä oli saanut töitä Croftonista, toiselta puolelta maata, noin 3 500 kilometrin päästä. Meeri Jacobson järjesteli muun perheen junalla länsirannikolle, läpi preerioiden ja kalliovuorten, josta matkattiin vielä lautalla Vancouverinsaarella sijaitsevaan Croftoniin.

– Asuimme isän serkkujen kellarissa kolme kuukautta, kunnes saimme oman talomme rakennettua.

Håkan Jacobson pääsi osa-aikatöihin uuden sellu- ja paperitehtaan rakennustyömaalle jo teini-iässä. Kun tehdas sitten valmistui, koulunsa päättänyt poika sai sieltä vakituisen työn.

– Olin siellä 41 vuotta, 18-vuotiaasta 59-vuotiaaseen. Minut koulutettiin mekaanikoksi, tienasin hyvin ja sain hyvän eläkkeen, Jacobson kiittelee.

Caryn Drabitt isosiskonsa Lisa Jacobsonin sylissä vuonna 1971.

Caryn Drabitt on Håkan ja Rae Jacobsonin nuorin lapsi. Vaikka isä ei ole opettanut lapsille suomen tai ruotsin kieltä, suomalaiset juuret ovat aina näkyneet heidän elämässään.

Esimerkiksi tiettyjä suomalaisia perinteitä on vaalittu.

– Olemme aina juhlineet joulua jouluaattona, kuten suomalaiset (Yhdysvalloissa ja Kanadassa joulua juhlitaan joulupäivänä), ja meillä on käynyt joulupukki. Meillä on myös tehty suomalaisia pannukakkuja, joita syömme omankin perheeni kanssa, koska kaikki rakastavat niitä, kertoo Drabitt, joka asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Sookessa, noin 120 kilometrin päässä vanhempiensa kotikaupungista Ladysmithista.

Drabitt sanoo olevansa ylpeä suomalaisista juuristaan.

– Kulttuurillisesti on paljon syitä ihailla Suomea. Erityisesti koulutus, joka mainitaan täälläkin hyvin usein hienona esimerkkinä.

Drabittille on myös tärkeää pitää yhteyttä suomalaisiin sukulaisiinsa.

– On mielenkiintoista nähdä vaikka Facebookissa, mitä he tekevät vapaa-ajallaan. Ja sehän on hyvin samanlaista kuin mitä mekin täällä teemme eli erilaista ulkoilua, kuten vaeltamista, telttailua ja pyöräilyä. Tunnen yhteyttä heihin tätä kautta.

Håkan Jacobson

Syntynyt 14.6.1940 Vaasassa, asuu Kanadan Ladysmithissa.

Vanhemmat Meeri ja Holger Jacobson muuttivat Kokkolasta Kanadaan perheensä kanssa vuonna 1951.

Työskenteli 41 vuotta paperi- ja sellutehtaalla Croftonissa.

Perheeseen kuuluu vaimo Rae, kolme aikuista lasta ja kuusi lastenlasta.

Harrastaa metsästystä, kalastusta ja vaellusta.

Caryn Drabitt

Syntynyt 2.9.1971 Ladysmithissa, Kanadasssa, asuu Sookessa.

Opiskellut tietojenkäsittelyä Vancouver Islandin yliopistossa, työskentelee toimistopäällikkönä kansainvälisessä sisäoppilaitoksessa Victoriassa.

Perheeseen kuuluu aviomies Aaron sekä lapset Lindsay, 18, ja Miles, 16.

Harrastaa telttailua, vaellusta, ruuanlaittoa ja lautapelejä.

Caryn Drabitt (edessä) Lisa-siskonsa ja miehensä Aaronin sekä lastensa Lindsayn ja Milesin kanssa.

Drabitt kuvailee suomalaisia hyvin koulutetuiksi, Suomen ja koko maailman politiikasta perillä oleviksi ja lähellä luontoa eläviksi. Hän sanoo tunnistavansa itsessään suomalaisia luonteenpiirteitä. Esimerkiksi katsoessaan erästä dokumenttia, jossa kerrottiin suomalaisten olevan hyvin "tehokkaita" kielenkäytössään.

– Siis sillä tavalla, että he eivät haaskaa aikaansa turhan puhumiseen. Muistan ajatelleeni, että nuo ovat minun ihmisiäni, Drabitt nauraa.

– Koska takkuilen aina, kun keskustelen ihmisten kanssa, joiden puheessa on paljon kiertoilmauksia ja "kukkaiskieltä". Kun minä haluaisin vain päästä asiaan. Ja minusta tuntuu, että niin haluavat suomalaisetkin.

Drabitt ei ole koskaan käynyt Suomessa, mutta haluaisi kovasti. Hän on suunnitellut Suomen-matkaa yhdessä isosiskonsa Lisan kanssa, mutta korona on siirtänyt toteutusta.

Lähtönsä jälkeen Håkan Jacobson on käynyt Kokkolassa vain kerran, vuonna 1996 vaimonsa kanssa.

– Se oli hienoa ja nostalgista. Talommekin oli vielä pystyssä, mutta sitä alettiin juuri purkaa. Tapasin Kokkolassa pari vanhaa kaverianikin 45 vuoden jälkeen.

Jacobsonit viipyivät Suomen-reissullaan viisi viikkoa, ja kävivät myös Kalajoella, Rovaniemellä ja Kuusamossa.

– Helsingissä tapasimme myös serkkuni Bruno Jacobsonin, ja Kokkolassa asuimme Fjalar ja Märta Holmqvistin luona.

Håkan ja Rae Jacobson asuvat isän rakentamassa talossa.

Håkan Jacobson kertoo puhuneensa isänsä kanssa ruotsia ja äitinsä kanssa suomea.

– Nyt olen unohtanut suomen ja ruotsin, mutta Suomessa ollessani kielet muistuivat mieleeni, Jacobson uskottelee, mutta jutustelee silti pyynnöstä varsin sujuvalla suomella.

Meeri Jacobson kuoli jo vuonna 1969, Holger vuonna 1981.

– Äidin kuoleman jälkeen isä meni uusiin naimisiin Vieno-nimisen naisen kanssa, jolla on myös suomalaiset juuret. He ehtivät olla naimisissa kymmenen vuotta ennen kuin isäni kuoli.

Vieno halusi miehensä kuoltua palata kotiseudulleen, joten Jacobson asettui vaimonsa kanssa isänsä vuonna 1965 rakentamaan taloon, jossa edelleen asuu. Ella-sisko asuu myös lähellä veljeään.

Caryn Drabitt ei muista kovinkaan paljon isoisästään, sillä tämä kuoli hänen ollessaan kymmenvuotias.

– Muistan käyneeni syömässä hänen ja Vienon luona, ja ne olivat aina hyvin huolella laadittuja illallisia. Kerran oli todella kylmä, ja isoisä opetti minulle, kuinka lämmitellä takapuolta takan edessä, Drabitt nauraa.

Håkan Jacobson vaalii edelleen suomalaisia jouluperinteitä ja valmistaa suomalaista "kalasoppaa" lohesta.

Kanadan-kodissa on myös puusauna, mutta se on toimittanut usean vuoden ajan vain varaston virkaa, koska kiuas on rikkoontunut.

– Kerran laitoin pesään vääränlaista puuta, ja lämpötila kohosi 140 asteeseen. Mutta olin saunassa 15 minuuttia ja selviydyin, vaikka tulinkin pelottavan punaiseksi, Jacobson naurahtaa.

Hän on harrastanut metsästystä lähes 40 vuotta eri puolilla Kanadaa ja Yhdysvaltoja. Jääkiekkoa hän pelasi 12-vuotiaasta kuusikymppiseksi. Tällä hetkellä mieluisin penkkiurheilulaji on kuitenkin amerikkalainen jalkapallo, koska siinä käytetään kovempia otteita.

Ja tehtäköön sekin selväksi, että jääkiekkoa katsoessaan Jacobson on aina ja ehdottomasti Suomen puolella.

– Totta kai, Jacobson huudahtaa.

– Suomalaisilla on enemmän sisua kuin kanadalaisilla.

Kerro oma tai sukulaisesi tarina maakunnassa käynnissä olevalle hankkeelle. Voit lähettää tarinasi sähköpostilla osoitteeseen kauppi.virkkala@gmail.com tai postitse Kauppi Virkkala, Taunonpolku 5, 69600 Kaustinen. Hankkeen kotisivu on keskipohjanmaansiirtolaisuus@wordpress.com

Merten taa -sarjassa aiemmin julkaistuja juttuja:

Huhdan yksitoistahenkinen perhe muutti Ullavasta Hallstavikiin: "Meitä arvostettiin hirveästi työntekijöinä" – katso video Huukien Ruotsin-muistoista

Kun teini-Erja palasi Kannukseen viiden Australian-vuoden jälkeen, hän osasi hiihtää vain vesisuksilla ja konvat tuntuivat tylsiltä – katso video

Kokkolalainen Marianne Cygnel rakensi hirsitalon amerikkalaiseen metsään, purjehti Atlantin ympäri ja soitti kansanmusiikkia eri puolilla Yhdysvaltoja – Katso video Amerikan-vuosista

Siirtolaistarinat kertovat ihmisten elämästä –  Lehti kertoo kymmenen erilaista siirtolaistarinaa ensi viikon sunnuntaina alkavassa Merten taa -juttusarjassa

Australiaan lähdössä olleiden keskipohjalaismiesten nimet saatiin selville – Lue jutusta, onko kuvassa tuttuja henkilöitä

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »