Ihmiset 

Kiinan ulkopuolisessa maailmassa Kokkola on koboltin jalostuksen keskittymä – Sami Kallioinen johtaa australialaisomistukseen syksyllä siirtynyttä Jervois Finland Oy:tä: "Eettisten periaatteiden noudattaminen erottaa meidät monista kilpailijoistamme"

Ei voinut olla huomaamatta. Kahden ja puolen vuoden välein Kokkolan Halkokarilta kotoisin olevaSami Kallioinen ajoi sen ohi.

Päivittäinen työmatka vei Yhdysvaltain Ohiossa sijaitsevan Clevelandin kehyskaupungista Westlakesta aivan kaupungin sydämeen.Key Tower -nimisessäpilvenpiirtäjässä sijaitsi OM Groupin pääkonttori.

Clevelandiin Kallioisen perheen tie oli vienyt vuoden 2008 alussa. Outokumpu oli aloittanut Kokkolassakoboltin jalostamisen jo vuonna 1968. Merita-investointipankissa analyytikkona työskennellyt kauppatieteiden maisteri Kallioinen puolestaan noudatti vaimon neuvoa – saattoi jopa kallistua vaatimuksen puolelle, mutta ei mennä siihen – ja haki töitä kotikaupungista.

Tasan 30 vuotta siitä, kun kobolttia alettiin jalostaa Kokkolassa, Kallioinen tuli mukaan. Sillä tiellä on pysynyt. Yritysten logot ovat vaihtuneet ja myös Kallioisen tittelit talouspäälliköstä talousjohtajan kautta nykyiseksiJervois Finland Oy:n toimitusjohtajaksi.

Takaisin Clevelandin keskustaan. Työmatkan varrelle osui NBA-joukkue Cleveland Cavaliersin kotipyhättö, sponsorinimeltään Quicken Loans Arena. Sen viereisen kerrostalon seinään urheiluvälinejätti Nike oli ripustuttanut valtavan 10 kerrosta korkean mainoksensa.

Kuvassa oli kädet levällään Clevelandin naapurista Akronista kotoisin oleva megatähti – josta oli tuleva yksi kaikkien aikojen suurimmista – LeBron James. Julisteessa oli Niken swoosh-logon lisäksi vain neljä sanaa:

We Are All Witnesses.

NBA:ta seuraavalle Kallioisen Clevelandin ajoista kertoma aiheuttaa lievää(kö?) kateutta.

– Quicken Loans Arena tuli tutuksi. OM Groupilla oli siellä pysyväisjärjestely. Siellä oli aitio ja toiset paikat korin alla ensimmäisellä rivillä. LeBronin äidin paikka oli siinä vieressä.

Cleveland Cavaliers ei ollut vielä aivan valmis mestariksi, mutta kova joukkue sillä jo oli. Eikä todellakaan vähiten LeBron Jamesin ansiosta.

Palataan koripalloon lopuksi, mutta nyt on tähdellisempien asioiden aika.

Harmaa perjantai Kokkolan suurteollisuusalueella. Sami Kallioista on pitänyt hieman maanitella haastateltavaksi. Kokkolan kobolttitehdas oli OM Groupin vuosien jälkeen siirtynyt vuonna 2013 toisen amerikkalaisyhtiön, Phoenixissa Arizonassa pääpaikkaansa pitävänFreeport-McMoRanin omistukseen.

Kallioinen kehuu aikaisempaa omistajaa hyvin hoidetuksi kansainväliseksi yhtiöksi, mutta sen suhtautuminen julkisuuteen oli... pidättyvä.

– Jos olisimme vielä FCX-konsernin (Freeport-McMoRan) osa, emme olisi tällä hetkellä tässä, Kallioinen sanoo heti haastattelun aluksi.

Ei siis olisi mitään haastattelua.

Viime heinäkuun lopussa uutisoitiin, että australialainen Jervois Mining olipäättänyt tehdä kaupat.Se osti 160 miljoonalla eurolla Kokkolassa toimivan Freeport Cobaltin. Kauppa nostaa australialaisyhtiön maailman toiseksi suurimmaksi koboltintuottajaksi Kiinan ulkopuolella.

Miksi aussit tekivät näin merkittävän peliliikkeen? Perussyy on erittäin positiivisessa markkinanäkymässä.

Jervois Finland Oy valmistaa kobolttikemikaaleja ja –hienopulvereita, joita käytetään mm. kovametalleissa, katalyyteissä, ladattavissa akuissa sekä useissa eri kemianteollisuuden sovelluksissa. Erityisesti ladattavat akut on se juttu, joka selittää kiinnostusta kobolttibisnekseen.

Ihan pian niihin, mutta sitä ennen Kokkolan kobolttitehtaan tuoreimmista yritysjärjestelyistä hieman lisää. Niiden jäljiltä ei muuten ole henkilökuntaa saneerattu. Ei nytkään.

Toukokuussa 2019 Kokkolan kobolttitehtaan tuotanto jakaantui kahteen osaan, kun Freeport-McMoRan myi noin 60 prosentin osuuden liiketoiminnastaan belgialaiselleUmicorelle.

Kauppa sinetöitiin marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 2019. Samalla Sami Kallioisesta tuli Freeport Cobalt Oy:n toimitusjohtaja.

Tehtaiden työnkako menee niin, että Umicore valmistaa pidemmälle jalostettuja akkukemikaaleja. Freeportille jäänyt ja nyt siis Jervois´lle (nimi lausutaan ranskalaisittain ”shervuaa”) siirtynyt liiketoiminta taas keskittyy ladattavien akkujen raaka-ainetoimituksiin.

Yhtä kaikki, akunvalmistusketjussa Jervois Finland Oy:kin toimii. Yhtiön tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden liikevaihto oli runsaat 170 miljoonaa euroa. Työntekijöitä yrityksellä on tällä hetkellä noin 200.

Sekin on syytä todeta, että Jervois Finland Oy on juridisesti kokkolalainen yhtiö. Annetaan toimitusjohtajan selvittää tämä.

– Jervois Suomi Holding Oy on Kokkolaan rekisteröity yhtiö. Freeport Cobaltin koko liiketoiminta ostettiin tämän kokkolalaisen yhtiön alapuolelle. Kokkolalainen holding-yhtiö taas on suoraan australialaisen pörssiyhtiön omistuksessa.

Tämä selvä. Vielä muutama sana julkisuuspolitiikasta, joka on siis omistajanvaihdoksen jälkeen selvästikin muuttunut.

– Nyt on vähän erilainen tilanne.Tiedostetaan ja tunnustetaan tosiasiat, että meidänkin on pakko jonkin verran avautua. Se on varmasti etu myös meille – sekä pitkällä tähtäimellä että myös lyhyellä tähtäimellä.

On aika katsoa markkinanäkymää. Kuten jo todettua, se on erinomainen.

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan käydään monilla rintamilla. Ei ehkä suurin, mutta yksi kuitenkin sijaitsee niin Keski-Pohjanmaan maakunnan sydämessä Kaustisella kuin Kokkolan suurteollisuusalueella.

Maakunnan sylistä löytyy litiumia. Kokkolan suurteollisuusalueelle on tulossa litiumia jalostava kemiantehdas. Koboltin jalostamisesta taas on jo kymmenien vuosien perinteet. Siinä ehdittiin nähdä jo yksi buumikin älylaitteiden läpimurron ja älylaitteisiin tarvittavien akkujen ansiosta.

Nyt kuitenkin ollaan isomman murroksen edessä.

Fossiilisten polttoaineiden korvaaja numero yksi on sähkö. Sähköä taas pitää varastoida ladattaviin akkuihin.Miten enemmän liikenne sähköistyy, sitä enemmän tarvitaan ladattavia akkuja. Niiden valmistukseen taaskobolttia, litiumia ja nikkeliä.

Koboltin hinta on noussut tämän vuoden aikana yli 70 prosenttia. 2010-luvun puolessa välissä koboltin hinnassa nähtiin vieläkin hurjempi, lähes pystysuora nousu, jota seurasi yhtä jyrkkä lasku. Hinta ensin kolminkertaistui ja putosi sitten kuin kivi kolmannekseen huippunoteerauksesta.

– Se liittyi spekulaatioihin autoteollisuuden nopeasta sähköistymisestä. Varmaan markkinat ottivat jonkin verran etunojaa. Sitten kun huomattiin, että ei tämä ihan niin nopeasti menekään kuin suunniteltiin, tultiin nopeasti alas. Itse näen, että se oli jollakin tavalla ylilyönti.

Syntyi siis jonkinlainen kupla?

– No... näin voisi sanoa. Kun mennään noin voimakkaasti ylöspäin ja sitten tullaan alas, eihän se ihan tervettä ole.

Nyt näköpiirissä on reaalimaailmaan perustuvaa kysynnän kasvua eikä pelkästään markkinaspekulanttien hypetystä.

– Nyt (hinnan nousun) taustalla on ihan realistista kysyntää. Oikeasti kysyntä on kasvanut kovaa vauhtia. Aasiassa ja varsinkin Kiinassa nähdään autokannan nopeaa sähköistymistä. Se lähti jo pari kolme vuotta sitten voimakkaaseen nousuun. Eurooppa tulee nyt hyvää vauhtia perässä. Seuraavaksi sitten Pohjois-Amerikka.

Lähteestä riippuen markkinaennusteet puhuvat kymmenen prosentin molemmin puolin olevasta kysynnän kasvuvauhdista. Suomen ja monen muun länsimaan bruttokansantuotteen kasvu jää kauas tuosta.

Kyse on huomattavasta noususta, mutta ei mistään odotettavissa olevasta ”markkinajytkystä”.

– On paljon järkevämpää kehitystä, että mennään tasaisesti ylöspäin.

Juuri tämä kasvupotentiaali nähtiin kaukana Australiassakin.

– Se on perimmäinen syy minkä takia Jervois Global meidät omistukseensa hankki. Pääsivät kertaheitolla tällaiseen olemassa olevaan alan johtavaan toimijaan käsiksi. Pääsevät hyötymään meidän asiakaskunnastamme ja siitä infrasta, mitä me olemme rakentaneet maailmanlaajuisesti.

Todellakin alan johtavasta toimijasta – Umicoren kanssa johtavista – on kyse. Kiinan ulkopuolisessa maailmassa Kokkola on koboltin jalostuksessa ohittamaton paikka.

Mistä kobolttia sitten saa jalostettavaksi? Jervois Mining esimerkiksi on avaamassa ensi vuoden puolessa välissä kobolttikaivoksen Yhdysvaltain Idahon takamaille.

Se on yksi uusi, pienehkö kaivos, mutta ns. iso kuva kobolttibisneksessä on selvä. 70 prosenttia maailman kobolttivarannoista sijaitsee Kongon demokraattisessa tasavallassa. Demokratian kanssa voi tosin olla vähän niin ja näin. Talouden kanssa vielä enemmän, sillä Kongo on yksi maailman köyhimmistä valtioista.

Sieltä kobolttia Kokkolaankin laivataan. Mikä takaa, ettei Kokkolan suurteollisuusalueelle tuoda kongolaisten pikkupoikien käsiin keräämää kobolttia? Juuri tästä aiheestaYle teki viime maaliskuussa laajan jutun, johon pyydettiin silloisen Freeport Cobaltin toimitusjohtaja Sami Kallioisenkin kommentteja.

Niitä julkaistiin jutussa kaksi kappaletta. Kallioisen mukaan muitakin olisi ollut tarjolla.

Nyt tilaa vastauksille on tarjolla enemmän, mutta toistetaan vielä kysymys: tiedättekö varmasti, että Kokkolaan ei tule jalostettavaksi kymmenvuotiaiden kongolaisten pojansuikaleiden keräämää kobolttia?

Kallioinen ei todellakaan hätkähdä kysymystä. Päinvastoin. Ikään kuin hän olisi juuri sitä odottanut.

– Se on hyvä kysymys ja hyvin yleinen kysymys, kun kertoo jollekin uudelle ihmiselle, että on kobolttialalla.

Jos kobolttialalla aikoo ylipäätään toimia, Kongo on ohittamaton valtio?

– 70 prosenttia maailman kobolttivarannoista sattumoisin sijaitsee siinä valtiossa. Sen valtion kannalta varmaan hyvä juttu, että näin on.

Ei se nyt niin kovin hyvä juttu ole, kunKongon demokraattinen tasavalta on maailman kuudenneksi köyhin maa?

– Ilman kobolttia se olisi varmaan vielä köyhempi.

Onhan se mahdollista.

Vaan siihen toimitusketjun eettisyyteen.

– Tämä on asia, jonka kanssa olemme tehneet töitä pitkän aikaa. OMG:n aikanahan me omistimme sulaton Kongossa (Lubumbashissa sijaitseva Big Hillin sulattamo). Siinä sulatossa oli noin 300 ihmistä töissä. Sitä pyöritettiin ihan täysin länsimaisten pelisääntöjen mukaisesti. Se oli tehdas siinä kuin missä tahansa muussakin maailmankolkassa.

Kallioinen korostaa, että Kokkolaan ei tuoda käsin kerättyä ja kaivettua pienkaivosten (alan termi onASM eli Artisanal and Small-Scale Mining) kobolttia, jota sitten myytäisiin toreilla. Juuri tässä, rutiköyhien ihmisten ”bisneksessä” lapsityövoiman käyttö on yleistä.

– Kun sulatosta aikanaan luovuttiin, meidän raaka-ainepaletissamme on ollut pelkästään isojen kuparikaivosten tuottamaa sivutuotekobolttia. Ostamme kobolttia kuparikaivoksista, jotka tekevät kuparimetallia.

Mikä tämän takaa?

– Meillä on intensiiviset auditointiohjelmat miten näitä asioita tarkkaillaan. Meidän toimitusketjumme on sertifioitu. Olimme ensimmäinen (koboltikemikaalien tuottaja) maailmassa joka saiResponsible Minerals Initiative (RMI) -järjestönserfikaatin (joulukuussa 2020).

Sertifikaatin ylläpito pakottaa valvomaan jatkuvasti omaa toimintaa.

– Se mitä sanomme meidän toimitusketjustamme, pitää myös paikkansa. RMI perustuuOECD:n periaatteisiin. Meillä on yhtiössä puolitoista henkilöstöresurssia, joka päivätyönään varmistaa toimitusketjumme olevan sen mukainen kuin me sanomme sen olevan.

Kuinka tärkeää bisneksellenne on, että toimitte todella niin kuin sanotte, eettisten periaatteiden mukaisesti?

– Se on äärimmäisen tärkeää. Se erottaa meidät monista kilpailijoistamme.

Kiinalaisista?

– Esimerkiksi monista kiinalaisista.

Jos kävisi ilmi, että ette toimikaan niin kuin kerrotte, sillähän olisi aivan massiivisen negatiivinen vaikutus yrityksen imagoon?

– Nimenomaan maineriskin takia meillä ei ole varaa olla harmaalla alueella. Jos yhden kerran menetät pelin ja jäät kiinni jostain, se tarkoittaa, että olet menettänyt pelin ikuisesti. Ei sitä mainetta enää takaisin saa – ainakin se olisi hyvin vaikeaa.

Markkinoilla on joka tapauksessa toimijoita, joilla ei ole samoja periaatteita, mutta samoilla markkinoilla ne kuitenkin toimivat?

– Kyllä. Pitää paikkansa. Kun minä aikanani tulin kobolttibisnekseen, ei näistä asioista hirveästi puhuttu. Tänä päivänä se alkaa olla erittäin merkittävä asia – ja hyvä niin.

Kuten selväksi on käynyt, talous- ja sittemmin toimitusjohtajan aika ei ole päässyt käymään pitkäksi. Yritysjärjestelyt ovat työllistäneet ja tietysti itse se normaali työkin. Milloin missäkin päin maailmaa.

– Ennen koronaa vuonna 2019 matkapäiviä tuli noin sata. Paljon olen saanut matkustaa ja nähdä maailmaa, mutta aina on ollut mukava palata Kokkolaan.

Ei varsinainen toimitusjohtajan mieliaihe, mutta näinveropäivän alla on melkein puheeksi otettava. Sami Kallioisen nimi lienee – tai on varmasti – taas listojen kärkipäässä ensi keskiviikkona (10.11.).

– Noo...tämä on sellainen aihealue, jota en ole halunnut hirveästi lähteä retostelemaan. Tällaista järjestelmäähän ei ole kuin Suomessa. Aika erikoista, että julkistetaan verotietoja tällä tavalla. Mutta okei, se on maantapa. Joku on varmaan kokenut, että se on hyvä asia.

Jos sinä saisit päättää, verotiedot eivät olisi julkisia?

– Kyllä minä siihen kallistuisin. Ihmiset tietysti ajattelevat näistä asioista monella tavalla. Kaikkeen myös tottuu. Semmoinen olisi tietysti muistettava, että enhän minä omia palkkojani määrää, vaan omistajat. Se on sellainen asia, joka varmasti monesti unohtuu.

Pitänee paikkansa.

Alun lupaus oli siis palata lopuksi koripalloon ja Clevelandin vuosiin. Myös tulevaan vuoteen.

– Nautin ehdottomasti koripallon seuraamisesta. Lapsetkin nauttivat sen katsomisesta. Kaksi vanhinta pelasikin silloin jenkeissä. Jokainen on myös täällä Kokkolassa pelannut sarjat läpi.

Yksi koronan vuoksi lunastamatta jäänyt lupauskin odottaa Sami Kallioista.

– Kun poika (Olli) täytti 20 sovittiin, että mennään New Yorkiin katsomaan korista. Jospa keväällä vihdoin pääsisi sinne.

Mikäs siinä. Niin New York Knicks kuin varsinkin mestarisuosikki Brooklyn Nets ovat laatujengejä, mutta ihan vain vienoksi vinkiksi ja harkittavaksi seuraava.

Maaliskuun 22. päivänä Lauri Markkanen ja kumppanit isännöivät ClevelandinRocket Mortgage FieldHouse -nimeä nykyisin kantavalla ja Kallioisten perheelle hyvin tutulla areenalla Los Angeles Lakersia. Samalla tietysti myös Akronin suurta poikaa LeBron Jamesia.

Miten se menikään. We are all witnesses...

// Päivitetty 4.11. kello 21.30. Kirjoitusvirheitä korjattu ja linkkejä lisätty.