torstai 2.12.2021 | 02:08
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vili Ruuskan kolumni: Merten taa -juttusarja on varsinainen aarreaitta kielentutkimukselle – Voit myös kuunnella kolumnin

Su 21.11.2021 klo 06:30

Kuuntele kolumni tästä (kolumni on luettavissa alla):

Kerran sosiolingvisti, aina sosiolingvisti. Siis henkilö, joka kieltä tutkiessaan lähtee siitä taustaoletuksesta, että kieli heijastaa yhteiskuntaa ja päinvastoin. Jos pystyt kiistämään tämän, kuuntelen perustelut kernaasti.

Olen lukenut suurella mielenkiinnolla Keskipohjanmaan Merten taa -siirtolaisaiheista juttusarjaa. Sille annankin vahvan lukusuosituksen.

On kiehtovaa kuulla, miten siirtymä kulttuurista ja maasta toiseen on sujunut. Kuvauksia siirtolaisten suhteesta kotiseutuun – tai joissakin tapauksissa tulomaahan – on ollut ilo lukea ja katsoa.

Koulutustaustani myötä syvennyn herkästi tarkastelemaan muutoksia yksilön kielenkäytössä. Mitä kieltä tai kieliä hän puhuu? Mitä kieltä hän käyttää ensisijaisesti? Miten suomen kielen on käynyt? Puhuuko hän synnyinpaikkaa, -aikaa tai sukupuolta paljastamatonta yleispuhekieltä vai kotipitäjänsä murretta?

Tutkimuskysymyksiä lähentelevä teoreettinen pajatus sikseen. Noukin pari tapausesimerkkiä.

Ruotsissa syntynyt ja koko ikänsä asunut Piia Tainio vietti lapsuus- ja nuoruuskesiään Kannuksessa. Hän hallitsee sekä riikinruotsin että suomen kielen. Olivathan Kannuksen-lomat varsinaisia kielikylpyjä.

Ensireaktioni tilanteesta luettuani oli: "Vau!". Mitä kielellistä monimuotoisuutta ja kieliasenteellista avoimuutta!

Kanadaan 70 vuotta sitten Kokkolasta muuttanut Håkan Jacobson kertoo videolla itsestään englanniksi. Hän toteaa unohtaneensa suomen ja ruotsin, tosin kykenee pyynnöstä kommunikoimaan suomeksi.

Puhutaan siis kielivalinnasta, jonka taustalla voi olla pragmaattisia syitä tai kokemus siitä, että keskustelut suomeksi ovat vaikeita tai epämiellyttäviä. Kyseessä lienee myös identiteettikysymys, kenties kieliyhteisöstä kumpuavaa epäsuoraa painettakin.

Kunpa kuulisin, puhuuko Jacobson suomea käyttäessään murretta vai paikallisuuksista riisuttua yleispuhekieltä. On nimittäin todennettu eräissä tutkimuksissa, että toiseen maahan aikoja sitten muuttaneet saattavat pitäytyä hyvinkin tiukasti äidinkielessään – vieläpä nimenomaan kotimurteessaan. Toki vastaesimerkkejäkin löytyy.

Koska he ovat eläneet muualla, heidän murteensa ei ole ollut alttiina Suomessa tapahtuneille puhekielen muutoksille, ennen muuta murteiden sekoittumiselle. He ovat saattaneet huomaamattaan säilöä omaksumaansa vanhakantaista murretta, heitetään nyt esimerkkinä 1950-luvun Kälviän murretta.

Tämänkaltaisissa tapauksissa voidaan puhua siirtolaisista eräänlaisina "puhekielen elävinä fossiileina". Tätä ei pidä käsittää loukkauksena tai paheena vaan valtavan arvokkaana asiana. Kielentutkimuksen näkökulmasta ja muutenkin.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »