Paikallisuutiset

Uusintajulkaisu: "Tunsin olevani kuin sorakasa vaimoni haudan äärellä" – Sieviläinen sananjulistaja Veli Tuomi koki jälleen totaalisen romahduksen – Katso video ihmisten auttajasta

Juttu on julkaistu Keskipohjanmaassa ensimmäisen kerran 21.8.2021

SieviläinenVeli Johannes Tuomi oli kuusi vuotta vaimonsa omaishoitaja. Vuosia Laura-vaimo makasi vuoteessa liikuntakyvyttömänä, joten hoitaminen kävi aviopuolisolle raskaaksi.

– Tunnemaailmani meni lukkoon ja hoidin häntä kuin kone, Tuomi muistelee.

Vaimo kuitenkin antoi miehelleen hyvän palautteen hoidosta. Hän oli ammatiltaan kätilöterveydenhoitaja. Pariskunta oli päättänyt välttää hoitolaitoksia viimeiseen saakka.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Viimein Veli Tuomi joutui luovuttamaan. Laura-vaimo kuoli vuonna 2014 oltuaan puoli vuotta hoivaosastolla.

– Eräs sairaanhoitaja sanoi minulle, että jos sinä et nyt ymmärrä lopettaa ja viedä Lauraa hoivakotiin, sinulle on vain kaksi vaihtoehtoa: joko mielisairaala tai sitten sinä näännyt kuoliaaksi.

Kumpikaan vaihtoehto ei toteutunut. Pariskunnan viimeiset yhteiset hetket olivat merkityksellisiä.

– Kuolinvuoteellaan Laura sanoi, että tässä maailmassa kukaan ei ole rakastanut häntä kuin sinä Veli olet rakastanut. Et ole vain rakastanut vaan teit sen, Tuomi kertoo silmäkulmiaan pyyhkien.

Hän sanoo luovuttaneensa Laura-vaimon oikealle sulhaselleen ja aviomiehelleen taivaassa.

Veli Tuomi kykeni järjestämään hautajaiset ja muut kuolemaan liittyvät asiat sujuvasti. Menetyksen suuruus iski päälle vasta kuukausien kuluttua.

– Tunnelukko naksahti auki tuolloin kuin munalukko ja minulla oli hirvittävä tuska. Minulla ei ollut enää vaimoa, olin hukassa.

Tuomi kertoo itkeneensä ja huutaneensa yksin kotona.

– Tunsin olevani kuin sorakasa vaimoni haudan äärellä. Toinen puoli minusta puuttui kokonaan.

Toipuminen kesti neljä vuotta.

– Tukenani oli pitkäaikainen ystävä, joka soitti minulle joka aamu. Edelleen me keskustelemme puhelimessa viikoittain.

Viimeiset jäähyväiset olivat kuitenkin jättämättä. Tuomi ei ollut kyennyt käymään vaimonsa haudalla kuukauteen, mutta kun hän meni sinne, tapahtui jotain ihmeellistä.

Uskovaisena ihmisenä Tuomi koki tapahtumat näin:

– Lähdettyäni haudalta Jumala pyysi minua palaamaan takaisin ja siunaamaan vaimoni haudan lepoon.

Tuomi palasi haudalle. Rakkaussuhde kahden ihmisen välillä oli ollut niin vahva, ettei kuolemakaan ollut saanut sitä poikki.

– Annoin Lauralle luvan lähteä. Sanoin hänelle, että minä päästän sinut vapaaksi ja voit mennä nyt oikean aviomiehesi luo. Minä tulen ajallaan perässä.

Nykyään Tuomi tuntee olevansa taas kokonainen ihminen. Ikävä on muuttunut hyviksi muistoiksi.

Monet esineet kotona muistuttavat Laurasta, mutta ne eivät herätä ahdistusta. Esimerkiksi liinavaatekaapin hyllyllä olevat alimmat lakanat ovat käyttämättömiä ja Lauran taittelemia.

Juhannuksen aikaan Veli Tuomi täytti 80 vuotta. Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä perheineen, ja myös sisaruksia on vielä elossa.

Lapsuudenperheeseen kuului 13 lasta ja 2 lasta isän aiemmasta avioliitosta.

Äiti oli ihana ihminen mutta isä oli kasvanut jäykkään lainomaiseen kristillisyyteen. Tämä heijastui myös lapsiin.

– Oli paljon kieltoja. Kun sain lapsuudessani huuliharpun, isä sieppasi sen pois ja heitti hellanpesään sanoen, että tuollainen maailmallinen peli ei sovi meille.

Lapset olivat taiteellisia ja musikaalisia – Veli Tuomi kävi muun muassa yksinlaulutunneilla ja opetteli maalaamaan. Lapsuudenkodin ilmapiiri oli liian usein lannistava lainomaisuuden vuoksi.

– Oli surullista, että sain lapsena kuulla olevani erikoisen tyhmä ja sarkajärkinen. Minusta ei tulisi koskaan mitään. Ikävä kyllä uskoin sen. Toki vanhempani eivät olleet edellisiin toteamuksiin syyllisiä. Väärä kuva itsestäni oli kuitenkin syntynyt ja luulin sen olevan totta pitkiä aikoja.

Teknisesti lahjakas Tuomi opiskeli itselleen ammatin ja hän sai työpaikan sähkötekniikan lehtorina Nivalan ammattioppilaitoksessa. Kun Sieviin muutti töihin Laura-niminen kätilö-terveydenhoitaja, Tuomi meni häntä kohta tapaamaan. He rakastuivat ja menivät ajallaan naimisiin.

Sitten alkoi Tuomen taistelu aikansa ahdasta kristillisyyttä vastaan. Hän myös koki opettajantyön raskaana, ja lopulta terveys petti. Tuomeen ei iskenyt burnout vaan täydellinen blackout, kun kaikki sulakkeet paloivat.

Psykiatri totesi, että et parane koskaan. Vaimo oli ihmeissään, mutta hän hoiti huushollin miehensä käydessä mielen tyhjennyskoulua.

– Olin täysin hukassa. Vietin kaksi vuotta pimeässä huoneessa ja luin psykiatriaa.

Erityisen merkittävä oli ihmisen kypsymistä käsittelevä Erik Ewaldsin kirja Matka minuuteen.

Kun Tuomi meni tämän jälkeen uudestaan psykiatrin luo, tämä totesi hänet terveeksi. Tämän Tuomi oli tiennyt toteutuvan koko ajan.

– Olin saanut tekniikasta tarpeekseni. Nyt Jumala alkoi opettaa minua, miten autetaan ihmisiä.

Auttajan roolissa Tuomi on ollut jo vuosikymmenten ajan. Psykiatrisen ja teologisen kirjallisuuden lisäksi hänen apunaan on elämänkokemus ja vertaiskokemus.

Parhaillaan hän auttaa muun muassa 61-vuotiasta ihmistä, jolla ei ole minuutta. Psykiatrit ovat todenneet hänet parantumattomaksi, mutta Tuomi on toiveikas niin kuin aina.

Hoidettava ihminen ei ollut koskaan saanut kokea rakkautta äidiltään, joten terve tunnemaailma on hänelle täysin vieras.

– Hän on erittäin järkevä ihminen mutta hänellä ei ole tunneminuutta. Hänellä tulee olla aina joku ihminen, josta pitää kiinni, muuten hän nääntyy.

Hoidokki soittaa Tuomelle joka ilta.

– Sen, joka ei ole koskaan kokenut samaa, on täysin mahdoton ymmärtää, mistä on kysymys, eli kun ihminen ei tunne itseään, Tuomi pohtii.

Tuomella on useita hoidokkeja, ja viime aikoina hoivan tarve on vain lisääntynyt. Tuomi ei kieltäydy auttamasta yhtäkään ihmistä ja auttaminen on maksutonta.

– Minulla ei ole potilaita, koska en ole ammatti-ihminen. Minulla on hoidokkeja ja ystäviä. Lääkkeeni on evankeliumi, Tuomi sanoo.

Tuomi toimii niin kuin laulussa lauletaan eli ”hän hoivan hellän antaa”. Hän tahtoo hoitaa hoidokit terveiksi.

Evankeliumilla ei voi kuitenkaan parantaa, jollei ihmisen sielu ja henki ole tasapainossa.

– Ihminen on ensin saatava henkisesti parantumaan, jotta hän voi ymmärtää evankeliumia. Voi viedä vuosia nähdäkseen, että ihminen parantuu. Tulee päivä, jolloin kaikki muuttuu.

Kyse on Tuomen mukaan toivosta, joka syntyy rukouksesta ja Jumalan sanan voimasta.

– Ei Jeesus asu Raamatussa vaan Raamattu kertoo hänestä. Kun rukoilet, ei Jeesus asu rukouksessa, vaan sinä lähestyt häntä rukouksessa. Jeesus kyllä asuu meissä, kun uskomme häneen, mutta meidän tulee tuntea hänet ensiksi persoonana, Tuomi opastaa.

Tuomi on toiminut sananjulistajana yli puolet elämästään. Hän on pitänyt myös kirkkokonsertteja ja joskus saarnannut samassa yhteydessä papin pyynnöstä, mutta etupäässä ulkomailla.

Sievin kirkon saarnatuoliin hän on päässyt kerran! ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”, voisi sanoa.

Muun muassa luottamushenkilönä, musiikkitoimikunnassa, teknisenä asiantuntijana ja kirkon esittelijänä hän on toiminut seurakunnassa pitkään.

Perinteisen seurakuntaelämän kannalta Tuomi on ehkä outo lintu, mutta hänen oma seurakuntansa sijaitseekin verkossa. Hänen raamattutuntejaan voi lukea ja kuunnellaSanavelin verkkosivuilta ja YouTubesta.

Hänen seurakuntalaisiaan on kymmeniä tai satoja tuhansia – määrää voi vain arvailla kävijätilastojen perusteella.

Luentojen ja saarnojen lisäksi hän on julkaissut kaksi hengellistä romaania Herran tulet ja Kaksi perintöä.

Äänitykset hän tekee itse ja missäpä muualla kuin Lauran liinavaatekaapissa. Siellä on täydellinen akustiikka.