torstai 11.8.2022 | 02:05
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Blogi

Pohjoismaisen taidekoulun perilliset -blogissa Hanna Johansson: Kuvataideakatemian matka Ateneumista Myllyyn

Hanna Johansson
La 8.1.2022 klo 07:30

Suuri osa Pohjoismaisen taidekoulun oppilaista on jatkanut opiskelua joko Kuvataideakatemiassa tai muussa pohjoismaisessa taideakatemiassa.

Kuvataideakatemian opiskelijoita Ateneumissa 1971.
Taideyliopiston Kuvataideakatemia

Ateneumin vihkiäisissä vuonna 1887 professori Carl Gustav Estlander määritteli uuden talon toteamalla, että rakennus eroaa niin paljon kaikista aiemmista rakennuksista, että sitä voidaan kutsua oman ajan lapseksi.

Olisiko meidän mahdollista käyttää samoja sanoja tänään kuvaamaan Kuvataideakatemian uutta Myllyä, joka on itse asiassa ensimmäinen taideopetukselle omistettu uudisrakennus Suomessa sitten Ateneumin 1887.

Ainakin siinä mielessä kysymykseen voi vastata kyllä, että Myllyn tilojen ja toiminnan suunnittelussa on lähdetty liikkeelle nimenomaan oman aikamme eli 2020-luvun taiteilijakoulutuksen tarpeista. Tilojen suunnittelua on tehty vuoropuhelussa opettajien ja opiskelijoiden kanssa.

Itse asiassa voimme myös havaita, että Myllyssä ja Ateneumissa on ajallisesta erosta huolimatta monia samankaltaisuuksia.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ripustavat syksyllä 2021 tehdyistä töistä päivän ajan kestäneen näyttelyn 15.12.
Hanna Westerberg

Vapaan taiteen ihanteen mukaisesti taiteilijakoulutuksessa nojataan edelleen pitkälti 1500-luvun Firenzestä polveutuvaan Taideakatemian traditioon. Giorgio Vasarin perustaman Accademia del Disegnon piirissä käsillä tekeminen ja idean hahmottaminen eli ajattelun prosessi tulivat nimenomaan piirtämisessä yhteen.

Näyttelyn ripustusta 15.12.2021 Myllyssä. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden syksyn 2021 teoksia.
Hanna Westerberg

Tätä praktiikan ja teorian liittoa harjoitamme Kuvataideakatemiassa edelleen. Puhumme siitä tänään taiteellisena ajatteluna.

Ateneum rakennettiin aikanaan Suomen taideyhdistyksen kokoelmien ja yhdistyksen piirustuskoulun sekä Taideteollisuusyhdistyksen kokoelmien ja koulun käyttöön. Vapaa taide ja muotoilu elivät Ateneumissa rintarinnan, toisinaan toisiaan tukien toisinaan taas haastaen ja vastaan kapinoiden.

Ensimmäiseltä koulupäivältä Kuva/tila-galleriassa Piirustuksen ja havainnon kurssilta 2021.
Hanna Westerberg

Mylly on yliopistollinen taideakatemia, jossa kuvataide kohtaa nyt esittävät taiteet. Nähtäväksi jää millaisia uusia yhteistyön ja kiistan aiheita tämä yhteiselo tuottaa.

Meidän tavoitteemme on kuitenkin selvä. Kuten eräässä Ateneumin suunnittelukokouksessa vuonna 1876 lausutuissa sanoissa; ”yhdessä olemme vahvoja, erikseen heikkenemme”, myös me uskomme Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteistyöhön yhteisellä kampuksella.

Voidaankin ajatella, että sittemmin hyvinkin tunnetuksi tullut Ateneumin fasadiin suurin kirjaimiin päätynyt niin kutsuttu Concordia-lause: “Concordia res parvae crescunt” (Sovussa pienet asiat kasvavat) sopii hyvin myös Sörnäisten kampuksen tunnuslauseeksi.

Kuvataideakatemia osana Taideyliopistoa on siis sekä taideakatemia että yliopisto. Yliopistoideaalin mukaan ovat Myllyn ovet auki kaikille ja opetus niin pitkälle kuin mahdollista julkista. Samaan aikaan Mylly on Kuvataideakatemian oma tila; paikka opiskella, opettaa, tehdä taidetta ja olla yhdessä tai yksin itsensä kanssa.

Uuteen tilaan kohdistuu mittavia paineita, joita on purkautunut syksyn aikana suurten toiveiden ja todellisuuden, erilaisten käyttäjien ja katsojien kohtaamisissa. Tällaiset kohtaamiset ja niihin liittyvät kiistat ovat osa nykytaiteilijaksi kasvamista ja nykytaiteen luonnetta.

Kuten ei mikään tila, ei myöskään Mylly ole neutraali taiteilijakoulutuksen abstrakti tausta vaan tilan käytössä syntyvien kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten merkitysten tuottamisen paikka.

Kuvataiteen opiskelu onkin jatkuvaa julkiseksi asettamisen ja asettumisen sekä yksityisen ja intiimin vuoropuhelua. Kuvataideakatemian opetuksen keskiössä on opiskelijoiden itsenäinen taiteellinen työskentely ja sen edellytyksenä jokaisen opiskelijan käytössä oleva oma ateljee.

Tämä hyvin yksityisen ja vetäytyneen taiteellisen toiminnan, ja sen julkiseksi tekemisen välistä suhdetta on Myllyn tiloissa nyt mahdollista kokeilla aiempaa luontevammin ja monipuolisemmin. Myllyn useat näyttelytilat, ja ennen muuta avara ja valoisa Kuva/tila galleria, mahdollistavat paitsi näyttelyiden toteuttamisen opiskelun kanssa saman katon alla myös taiteellisten prosessien avaamisen ja testaamisen yhteisessä tilassa.

Myllyn myötä Sörnäisten kampuksesta tulee aiempaa moninaisempi, aktiivisempi ja keskeisempi osa kaupunginosan kulttuurielämää.

Kun maailmamme ja ihmiskuntamme elää tänään monenlaisissa kriiseissä, ja kun kulttuurin ja taiteen tila tuntuu ajautuneen ahtaalle, on vapaan taiteen koulutukselle omistettu uudisrakennus kuin ihmeellinen lahja.

Hanna Johansson.
Petri Summanen / Taideyliopisto

Nykyisessä tilanteessa on tärkeää korostaa vapaan taiteen – tai taiteen vapauden – olevan kuvittelukyvyn vapautta. Tämä tarkoittaa myös mahdollisuutta todentaa maailman toisin kuvittelu yhteisesti jaettavana asiana; esineenä, tapahtumana, kohtaamisena, paikkana tai kuvana, joka säilyy ja elää ajassa ja aikojen yli.

Myllyllä on tämän vuoksi valtava symbolinen ja näin ollen yhteiskunnallinen merkitys.

Teksti on Hanna Johanssonin Kuvataideakatemian uuden koulurakennuksen Myllyn avajaispuheesta. Kuvataideakatemia on yksi akatemioista jotka vuonna 2013 yhdessä Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun muodostivat nykyisen Taideyliopiston. Hanna Johansson on taidehistorioitsija ja nykytaiteen tutkija, joka toimii Kuvataideakatemian dekaanina. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, ja hän on myös taidehistorian dosentti Helsingin yliopistossa.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »