sunnuntai 22.5.2022 | 05:29
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Blogi

Eilan pläjäykset -blogissa Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-sarjan toinen teos Nuoruus – Omaelämäkerrallinen kirja on muistutus toisenlaisesta maailmasta

Eila Rekilä
Ke 19.1.2022 klo 19:00

Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-sarjan toinen teos Nuoruus, suomentanut Katriina Huttunen (S&S. 191 s.) on suoraa jatkoa edellisessä blogissani käsittelemälleni Lapsuus-kirjalle.

Eleetöntä, lähes toteavaa tekstiä vailla hurmioitumista siihen tai tähän elämän ilmiöön. Lukijalle merkitys tulee siitä, miten peilaa lukemaansa itseensä ja kokemaansa. Ymmärrän, että niukkailmaisuinen teksti voi jättää ulkokohtaisuuden tunteen. Minulle teksti loi vahvoja visuaalisia kuvia Toven elämästä ja olosuhteista. Huumoria on, vaikka sitä ei heti huomaa. Sen kuvittelisi innostavan itseironiaan taipuvaisia keskipohjalaisia.

Tove täyttää 18. vuotta. Hän menee töihin, kynnenalukset mustana surkeisiin paikkoihin. Hän muuttaa pois kotoaan toinen toistaan mahdottomampiin, kylmiin ja pieniin asuntoihin. Mutta yksi on, on oma vapaus kirjoittaa runoja. Jos jaksaa.

Hän vierailee harvakseltaan kotonaan, jossa äiti puhuu naimisiin menosta. Tove kyllä haluaisi ammattimiehen, ”mutta sana kunnollinen tukkii kaikki valoisat tulevaisuudenhaaveet”.

Elämä on täynnä yksinäisyyttä. Isä käy vaihtelevasti työssä, mutta tuntuu hyväksyvän Toven kirjoittamisen. Tovesta alkaa tuntua siltä, että hän ei pääse työelämässä eteenpäin, ellei anna miesten käpälöidä itseään. Hän uskottelee rakastuneensa, mutta kokee siinäkin osaamattomuutta. Hän tunnistaa, ettei hallitse seurustelua. Hänen ulkonäöllään ei miehiä saada.

Yksinkertaisesti sanottuna, hän ei viihdy elämässä. Kipeästi hän vaistoaa, mitä kouluttamattomuus ja kodin sivistymättömyys elämässä merkitsevät. Vain yhtä hän haluaa. Julkaista runokokoelman. Siihen teos päättyykin. Me jäämme odottamaan kolmannen osan suomennosta.

Metoon putkahdellessa esiin yhä uusilla elämänaloilla Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen kirja on muistutus toisenlaisesta maailmasta. Siinä oli lähes itsestään selvää, että johtaja sai kohdella törkeästi nuoria naisalaisiaan. Tovella tosin oli ymmärtäväinen isä. Työpaikalla ei tarvitse sietää mitä tahansa. Puistattavaa on lukea, miten kiihkottoman toteavasti Ditlevsen asiasta kirjoittaa.

Ditlevsen osaa mainiosti kytkeä yhteiskunnan tilan yksityisen ihmisen kokemuksiin. Britannian tapahtumat ja Hitlerin nousu ovat luonteva osa Toven elämää. Mitä kuuluu radiosta, mitä kantautuu surkean kämpän seinän lävitse. Vähäisen koulutustason merkitys työn luonteelle on Tovelle kipeän selvää.

Toven pohdinnat persoonansa merkityksestä työn saannissa vievät minut pohtimaan muistamisen luonnetta. Muistanko todella oikein, miten koin ensimmäiset työpaikkani taimitarhalla ja pankissa? Vai annanko muistamiselleni selityksen jälkeen tulleiden vuosikymmenten perusteella. Kirjoittaako aikuinen Tove nuoren Toven ”tuntemuksista” kuin nuori vai kuin nuorta Tovea tarkkaileva aikuinen. Nuoruuteni tyyppisten kirjojen lukemisen myötä asia on yhä enemmän alkanut vaivata minua. Uskommeko kaikkia muisteluita? Entä mitä ajattelet sinä? Suosittelen Ditlevsenin lukemista. Sitä paitsi on viihdyttävää.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »