Paikallisuutiset

Loistotuloksesta viime vuonna kertoneen UPM:n sellu- ja paperitehtaiden lakko on jatkunut kohta kuukauden – "Puhumalla ja kuuntelemalla ratkaisu löytyy", Pietarsaaren tehtaan johtaja Simon Fagerudd korostaa – "Ainahan kyse on kompromissien hakemisesta", pääluottamusmies Sauli Tiala säestää

Rahasta ei pitäisi olla kiinni. Metsäjätti UPM takoo erinomaista tulosta. Siitä saatiin todiste torstaina, kunUPM julkisti viime vuoden tuloksensa.Sitä voi luonnehtia loistavaksi.

Sanotaan sekin ihan duunarikielellä suoraan ja kiertelemättä, että aivan persaukista porukkaa eivät paperityöntekijätkään ole.Kuuluvat ansiotasoltaan palkansaajien eliittiin. Ovat kuuluneet jo vuosikymmeniä.

Miksi sitten ollaan tilanteessa, jossa UPM:n sellu- ja paperitehtaat kautta Suomen ovat seisoneet Paperiliiton julistaman lakon vuoksi kohta kuukauden?

Mennään pian siihen, mutta annetaan ensin puheenvuoro miehille, jotka ovat arjessaan tämän kiistan ytimessä. Vastapuoliksikin voi UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan johtajaaSimon Fageruddia ja pääluottamusmiesSauli Tialaa tässä tilanteessa nimittää. Ainakin vastapuolten edustajiksi.

Siitähän se lähtee, että istutaan alas ja nostetaan kissa pöydälle. Eihän se ratkaisu tule muuten kuin neuvottelemalla. Sauli Tiala UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan pääluottamusmies

Ilman maanitteluita herrat mahtuvat hyvin samaan kuvaan Pietarsaaren tehtaan portilla. Miehet eivät riitele. Asiat sen sijaan kyllä.

Eivätkä ihan vähän.

Sopiminen on aina sellaista, että on kuunneltava mitä toisella osapuolella on sanottavana. Puolin ja toisin. Puhumalla ja kuuntelemalla ratkaisu löytyy. Simon Fagerudd UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan johtaja

Ennen kuin annetaan puheenvuoro Pietarsaaren miehille, puristetaan iso riita pieneen pähkinänkuoreen.

UPM:n johto haluaa, että yhden yrityskohtaisen työehtosopimuksen sijasta solmittaisiin viisi liiketoimintakohtaista sopimusta. Nuo liiketoiminta-alat ovat graafiset paperit, tarrat, erikoispaperit, sellu ja biopolttoaineet.

Paperiliitolle se ei käy. Se on valmis vain koko yritystä koskevaan diilin. Sellaiseen, jotka kaksi muuta suomalaista metsäjättiä, Stora Enso ja Metsä Group ovat tehneet. Se ei UPM:lle käy. Seurauksenavuoden alussa alkoi UPM:n sellu- ja paperitehtailla lakko, jossa on 2 200 UPM:n leivissä olevaa paperiliittolaista.

Toistaiseksi neuvottelut ovat olleet kuin tuuleen huutamista. Oikeasti virallisia neuvotteluja ei ole edes käyty. Kulisseissa toki, mutta läpimurrosta ei ole tihkunut mitää vihiä.Nykyisillä päätöksillä lakko jatkuu helmikuun 19. päivään saakka, mikäli ratkaisua ei ennen sitä tule.

Jos ei tule, se jatkuu vielä pidempään. Ainoa takaraja on sopimukseen pääseminen. Jos asian brutaalisti ilmaisee, sodat loppuvat sotimalla. Joskus. Ilman molempien joustamista taistelun päättymisen ajankohta on sankan usvan peitossa.

Tässä tapauksessa se maksaa rutosti rahaa. Arvio on, että jokainen lakkopäivä kustantaa UPM:lle 2–3 miljoonaa euroa.Pahimmillaan jopa 20 miljoonaa euroa viikossa, Inderesin UPM:ää seuraava analyytikko Antti Viljakainen arvioi. Pitkittyneessä kiistassa tietysti kärsivät taloudellisesti molemmat osapuolet. Lakkoavustukset eivät tietenkään ole likimainkaan yhtä kuin normaali paperityöntekijän liksa.

Kyse ei ole siitä, etteikö UPM:n kassa kestäisi vaikka kuinka pitkää lakkoa. Se todellakin kestää. Periaatteilla on hintansa, joita nyt mitataan raskaimman jälkeen. Puolin ja toisin.

Kielenkäyttökin on ollut kovaa. Torstaina (27.1.) toimitusjohtaja Jussi Pesosen puheissa oli vain niukasti verhoiltua uhkailua, ainakin sellaiseksi tulkittavaa. Lakkoilu voi Pesosen mukaan vaikuttaa myös tuleviin investointeihin.

Sellutehtaista Pietarsaari ja Lappeenrannan Kaukas tulevatTaloussanomien mukaan ensimmäisenä elinkaarensa päähän. Pesosen mukaan investointeihin tarvittaisiin vakaata toimintaympäristöä eli ei lakkoilua.

Neuvottelupöydässä kaikki työriidat tietysti joskus ratkeavat, missäpä muualla. Näin asian pelkistää myös UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan johtaja Simon Fagerudd.

– Sopiminen on aina sellaista, että on kuunneltava mitä toisella osapuolella on sanottavana. Puolin ja toisin. Puhumalla ja kuuntelemalla ratkaisu löytyy.

Ainakin kiistan ulkopuoliselle on syntynyt kuva, että toistaiseksi ei ole enempää puhuttu kuin kuunneltukaan. Vaan annetaan Fageruddin jatkaa:

– Meidän näkemyksemme on, että liiketoimintakohtaiset sopimukset palvelevat parhaiten sekä firmaa että työntekijöitä. Tavoitteenamme on saada sovittua asiat siten kuin ne sopivat parhaiten esimerkiksi sellun tuotannolle ja sellun tuotannon henkilöstölle.

Fagerudd ottaa esimerkiksi Tampereen Tesomalla sijaitsevanUPM:n tarralaminaattitehtaan (Raflatac). Siinä missä sellu on raaka-ainetta, jota bulkkitavaraksikin voi nimittää, tarralaminaattitehtaalla tuotteet ovat tarkasti asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä. Myös markkina on erilainen kuin sellutehtaalla. Siinä missä sellua valmistetaan vuoden ja kellon ympäri varastoon, tarrapuolella tuotteita valmistetaan tilauksien mukaan.

– Bisnekset ovat hyvin erilaisia. Sen takia meidän kaikkien etu olisi, että meillä olisi työehtosopimukset, jotka olisi sovittu lähemmäksi tuotantoa ja oikeata elämää. Löytäisimme hyviä malleja, joilla voitaisiin tehdä töitä, firma kukoistaisi ja myös työntekijät saisivat hyvää palkkaa, Fagerudd perustelee.

Onko tällä tilanteella ollut esimerkiksi Pietarsaaressa vaikutusta työilmapiiriin tai työnantajan ja työntekijöiden edustajien?

Fageruddin vastaus on nopea ja kielteinen. Ei ole vaikuttanut.

– Ihan hyvin on mennyt. Mehän keskustelemme päivittäin, eihän siinä mitään. Totta kai pystymme keskustelemaan asioista, tekemään työmme ja sopimaan käytännön asioista täällä tehtaalla. Se ei ole mikään ongelma.

Julkisuudessa esitetyt arviot UPM:n johdon ideologisesta ristiretkestä eivät Fageruddin mielestä myöskään pidä paikkaansa.

– Ei tässä mitään ideologista tappelua ole menossa. Haluamme rakentaa UPM:n tehtaille hyvän tulevaisuuden riippumatta siitä mikä se lopputuote on, hän vakuuttaa.

Paperiliittolainen näkemys on likimain 180 astetta erilainen. Seuraavaksi siihen.

Turhautuminen ja tuskastuminenkin välittyy UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan pääluottamusmies Sauli Tialan äänestä. Lakossa on Pietarsaaressa 180 Paperiliittoon kuuluvaa työntekijää.

– Tätä samaa jauhamista tämä on ollut pitkän aikaa. Tuntuu, että minkään näköistä lähestymistä ei tapahdu.

Keskiviikkona tosin osapuolet tapasivat – ilman tulosta. Uudesta tapaamisesta ei sovittu.

Arvio tai väite UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin ja yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesosen johtamasta ideologisesta ristiretkestä ay-liikettä ja tässä nimenomaisessa tapauksessa Paperiliittoa vastaan on Tialankin näkemys.

Hän viittaa Paperiliiton tekemiin yrityskohtaisiin sopimuksiin muiden metsäjättien kanssa.

– Kyllä minä väittäisin, että kyse on ideologisesta kannasta. 70–80 prosenttia alan sopimuksista on tehty, ja UPM jäänyt ainoaksi (ilman sopimusta). Kun mikään ei kelpaa, niin onhan tämä ihmeellinen tilanne, Tiala kummastelee.

Metsä Groupilla ja Stora Ensolla näyttää olevan aivan erilainen linja kuin UPM:llä?

– Niinhän se on. Eihän Paperiliitto edes voi tehdä huonompaa sopimusta – eikä liioin parempaa. Nämä muutkin (sopimuksen jo tehneet) ovat Paperiliiton jäseniä. Tämä on ristiriitainen tilanne.

Miksi Paperiliitto ei voi hyväksyä UPM:n vaatimusta liiketoimintakohtaisista sopimuksista?

– Aikanaan jo liittokokouksessa päätimme, että lähdemme viemään yhtä sopimusta. Se on siellä linjattu puheenjohtajaa (Petri Vanhala) myöten. Se ei käy, että pantaisiin ihmiset eriarvoiseen asemaan eli tulisi erilaisia korotuksia eri liiketoiminta-aloille. Yhdessä olemme liittona vahva ja niin sen pitää olla. Kaikki ovat samanarvoisia ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Tialan mukaan nykyinen tilanne on alkanut heijastua myös henkilöstön haluun jatkaa yhtiön palkkalistoilla. Onko UPM:n maine työnantajana siis kärsinyt tästä jupakasta?

– Ei se ole ainakaan hyvää tehnyt. En halua mitenkään mollata UPM:ää. Olen itsekin sieltä leipäni saanut pitkän tovin, mutta eihän se hyvää ole tehnyt (yhtiön maineelle). Pitäisi saada rekrytoitua uutta innokasta porukkaa, ja UPM on joka päivä (negatiivisissa) otsikoissa.

Kuinka pitkä lakosta voi arviosi mukaan pahimmillaan tulla?

– En osaa sanoa mitään aikaa, mutta voihan siitä tulla pitkä. Toivoisin tietenkin, että se loppuisi ja päästäisiin jonkinlaiseen yhteiseen kompromissiin. Tuloksen pitää kuitenkin olla sellainen, että sen kanssa pystyy elämään. Ei näitä työehtoja saa heikentää. Niiden pitää pysyä joko samoina tai parantua.

Osapuolten kannat tuntuvat lukituilta. Mikä se pattitilanteen purkava kompromissi voisi olla?

– Siitähän se lähtee, että istutaan alas ja nostetaan kissa pöydälle. Eihän se ratkaisu tule muuten kuin neuvottelemalla. Ainahan kyse on kompromissien hakemisesta eli jossain pitää myöntyä, Tiala painottaa.

Jos asiat koettaa paketoida työmarkkinoiden kokonaistilanteeseen, kyse ei ole pelkästään yhdestä – toki erittäin suuresta – firmasta ja sen sisäisestä asiasta.

Niin isot kuin pienetkin yritykset ovat vaatineet jo vuosia paikallista sopimista. Vähintään yrityskohtaisia sopimuksia, jopa henkilökohtaisia.

Perustelu on sinänsä järkeenkäypä. Yleisvaltakunnalliset koko alaa koskevat yksityiskohtaiset sopimukset työehdoista eivät millään pysty ottamaan huomioon yksittäisten yritysten erilaisia tilanteita.

Nykyisen tilanteen perusta voidaan palauttaa runsaan vuoden taakse.Lokakuun 1. päivänä vuonna 2020 Metsäteollisuus ry ilmoitti, että se enää vuosina 2021 ja 2022 päättyvien työehtosopimusten jälkeen neuvottele uusista valtakunnallisista työehtosopimuksista.

Viime helmikuussaUPM kertoi neuvottelevansa kaikkien toimihenkilöidensä kanssa tulevaisuudessa yksilöllisesti.

Ammattiyhdistysliikkeessä pelätään, että työpaikkatason sopiminen ei ole aidosti tasavertaisesta. Kyse on yrityskulttuurista, joka parhaimmillaan mahdollistaa asialliset neuvottelut ja järkevät kompromissit. Pahimmillaan kyse on sanelusta.

Avainsana on luottamus. Sitä joko on tai ei ole. Välimallin ratkaisu luottamus ei voi koskaan olla.