tiistai 5.7.2022 | 21:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jouni Nikulan kolumni: Luin vahingossa todella hyvän kirjan – Yläasteesta on jo iäisyys, mutta suhteeni kaunokirjallisuuteen on edelleen kompleksinen

Ti 24.5.2022 klo 06:30

Tartuin vahingossa mielettömän hyvään kirjaan. Kun tajusin virheeni, oli jo liian myöhäistä. Tarina vei mukanaan.

Olen tietokirjaihminen. Lempijuttujani on tarttua summamutikassa uutuuksiin, joita kustantamot lähettävät toimitukseen. Metodi avaa ovia, joille ei muuten eksyisi. Jordan B. Petersonin 12 uutta elämänohjetta avarsi ajatteluani, Hymyn vanhan päätoimittajan Sami Lotilan henkilökuva Cindy Sunista taas tarjosi aikuisviihdeteollisuudesta bisneslähtöisemmän kulman.

Erityismaininnan annan Mikko Kuustosen omaelämänkerran sivulle 62, jossa pohditaan suomigospelin suomigospelmaisuutta. Olen aina ihmetellyt, miksi s-kirjain lausutaan lässyttämällä ja sitä, miksi keikkayleisöksi kelpaa vain niin sanotusti valmis yleisö. Suomigospelin merkittävimmissä liemissä marinoitu Kuustonen antoi tähän oman vastauksensa: Uskon, että ilmaisuvoiman puolivillaisuus johtuu musiikin välineellistämisestä. Jos taiteen arvo nähdään vain viestin alustana, ollaan tekemässä mainosmusiikkia ja inhimillisyys jää jalkoihin. Aamen!

Kirjan kuvituksen ja nimen perusteella luulin, että Valheet joihin uskomme on salaliittoteorioihin pureutuva käännösteos maailmalla tunnustusta saaneen ajattelijan kynästä. Kun tajusin lukevani romaania, en malttanut enää lopettaa.

Olin löytänyt vahingossa helmen.

Valheet joihin uskomme (WSOY) on vuonna 1968 syntyneen Jukka Hakalan esikoisromaani, jossa modernista työelämästä leivotaan satiiria: Growth enabler kertoi menevänsä fiiliksen mukaan, joskus hän työskenteli aamusta iltaan, toisinaan hän lähti heti herättyään surffaamaan tai viidakkoon maastopyöräilemään. Keskimäärin hän arvioi tekevänsä päivässä nelisen tuntia töitä. Nautin joka hetkestä.

Minulla on kompleksinen suhde kaunokirjallisuuteen. Kaikki alkoi yläasteella, jolloin sepitin kirjaesitelmän mieluummin päästäni kuin jaksoin lukea pojasta ja lokista satoja sivuja.

Kaikki kulminoituu jouluisin. Joululla on pyhä liitto Finlandia-palkittujen kirjailijoiden kanssa. Viime jouluna aloitin tuplapalkitun Jukka Viikilän Taivaallisen vastaanoton. Olin innoissani, kunnes kirja katosi jonnekin olohuoneen pinojen alle. Olli Jalosen Taivaanpallo alkoi kerätä pölyä jo noin kolmenkymmenen sivun kohdalla.

Tiedän lukijoita, jotka saavat hurmostiloja rakenteellisesta näppäryydestä. Minua kiinnostavat enemmän ajatukset. Pitkät virkkeet kaikkine mahdollisine välimerkkimausteineen nautin mieluiten runokirjoista.

Tiedän myös sen, että olen kirjallisesti sivistymätön ja siksi täysin väärä ihminen arvottamaan kaunokirjallisuutta. Minun pitäisi oppia lukemaan romaaneja. Yritän tehdä vahinkoja jatkossakin.

Kaikki alkoi yläasteella, jolloin sepitin kirjaesitelmän mieluummin päästäni kuin jaksoin lukea pojasta ja lokista satoja sivuja.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »