Paikallisuutiset

Emilia-vauva sai syntyä turvassa – Alavieskaan kotiutunut suurperhe ei halua enää palata Ukrainaan: ”Tämä tuntuu kodilta”

Ensimmäiset sotaa paenneet ukrainalaiset saapuivat Alavieskaan maaliskuussa. Neljän ja puolen kuukauden aikana väkimäärä on yli kolminkertaistunut. Viikko sitten yhteisöön syntyi vauva.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aikaisin aamulla 24. helmikuuta. Samalla alkoi miljoonien ukrainalaisten pako turvaan sodan jaloista. Alavieskaan ensimmäiset ukrainalaiset saapuivat maaliskuun puolivälissä. Siitä on kulunut nyt neljä ja puoli kuukautta.

Maaliskuussa Alavieskassa oli 15 ukrainalaista, nyt heitä on 40 ja koko ajan tulee lisää.

– Kohta heitä on 50, Ukraina-koordinaattoriEevi Kiimamaa kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Osa alkuperäisistä on lähtenyt isompiin kaupunkeihin. Ukrainalaiset asuvat Alavieskassa pääosin samassa pihapiirissä, kolmessa Alavieskan Vanhustenkotiyhdistyksen omistamassa rivitalossa.

Kun ukrainalaiset tulivat Alavieskaan, Kiimamaan tavoitteena oli löytää aikuisille töitä ja lapsille koulu- tai hoitopaikat. Tehtävä ei ollut helppo, mutta se on toteutettu sataprosenttisesti.

– Lapsilla on koulussa oma luokka. Yksi siirrettiin jo keväällä tavalliseen luokkaan. Kaikilla on töitä. Meillä on vain yksi mummu ja yksi pappa, jotka hoitavat lapsenlapsiaan täällä, Kiimamaa iloitsee.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Työpaikkoja on löytynyt Alavieskan lisäksi esimerkiksi Kalajoelta ja Sievistä. Kiimamaa uskoo, että monet lähettävät palkastaan osan miehilleen Ukrainaan.

– Kaikki miehethän eivät ole sodassa. Osa on kotona erinäisistä syistä.

Katerina Brykunets pakeni sotaa maalaiskaupungista Pervomaiskista seitsemän lapsensa kanssa. Hänen miehensä jäi huolehtimaan heidän maatilansa eläimistä. Sotatilanne Pervomaiskin läheisyydessä kuitenkin kiristyi myöhemmin. Mies joutui nukkumaan kellarissa yöt ja lopulta hänen oli paettava vapaaehtoisten turvin.

Miehet saavat lähteä Ukrainasta, jos heillä on vähintään kolme lasta. Brykunetsin miehellä ei ollut kuitenkaan alkuperäisiä lasten syntymätodistuksia, vain kuvat niistä. Brykunets lensi Puolaan, että sai paperit rajalle.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vitaliy halaa Karina-siskoaan, joka ei ole enää kymmenhenkisen perheen pienin, kun Emilia-vauva syntyi. Katerina Brykunets kertoo perheen haluavan jäädä Alavieskaan.
Vitaliy halaa Karina-siskoaan, joka ei ole enää kymmenhenkisen perheen pienin, kun Emilia-vauva syntyi. Katerina Brykunets kertoo perheen haluavan jäädä Alavieskaan. Kuva: Clas-Olav Slotte

Nyt koko perhe asuu onnellisesti Alavieskassa. Se täydentyi viime viikon lauantaina vauvalla. Brykunets piti raskauden omana tietonaan melkein viimeiseen asti. Hän kertoi vasta kuukausi ennen laskettua aikaa odottavansa vauvaa.

– Hän on olettanut, että sota loppuu ja hän pääsee takaisin ja synnyttää siellä, Kiimamaa sanoo.

Nyt perhe aikoo kuitenkin jäädä Suomeen ja Alavieskaan, jos vain saavat jäädä. Heillä ei nimittäin enää ole kotia, johon palata. Koko pieni maalaiskaupunki on tuhottu.

– Vanhemmat lapset haluavat ehdottomasti jäädä. Heillä on täällä uusia kavereita, niin ukrainalaisia kuin suomalaisiakin. Tämä tuntuu kodilta. Ihmiset ovat kultaa, Brykunets kiittelee.

Vitaliy, Karina, Emilia, Katerina ja Denis Brykunets haluavat jäädä Alavieskaan. Ukrainassa heillä ei ole enää kotia eikä koko kotikaupunkia, jonne palata.
Vitaliy, Karina, Emilia, Katerina ja Denis Brykunets haluavat jäädä Alavieskaan. Ukrainassa heillä ei ole enää kotia eikä koko kotikaupunkia, jonne palata. Kuva: Clas-Olav Slotte

Muutama Alavieskan ukrainalaisnaisista on käynyt tapaamassa miehiään Ukrainassa. Matka oli raskas ja vaarallinen, sillä enää Ukrainassa ei pommiteta vain tiettyjä alueita, vaan ohjus voi iskeä minne tahansa. Vaara ei ollut kaukana, sillä ohjus iski sadan kilometrin päähän siitä paikasta, missä naiset kävivät. Pommituksessa kuoli kolme lasta ja useita aikuisia.

Hautajaisiin kukaan ei sentään ole vielä joutunut.

– Kaikkien miehet ovat vielä elossa. Itse ainakin ajattelin, että naiset menivät sinne vielä, kun miehet ovat elossa, Kiimamaa toteaa.

Yksi yhteisön iäkkäistä naisista on erityisen huolissaan tilanteesta kotimaassaan nyt, kun hänen diabetesta sairastava poikakin on viety rintamalle.

– Se mummu on ihan hermona, että kuoleeko poika sinne muutenkin.

Katerina Brykunets sai ensin miehensä kotiin, sitten vauvansa Emilian.
Katerina Brykunets sai ensin miehensä kotiin, sitten vauvansa Emilian. Kuva: Clas-Olav Slotte

Ukrainalaiset ovat sopeutuneet uuteen kotipaikkaansa hyvin ja osaavat arvostaa sitä, minkälaista apua he ovat saaneet. Ainoa, mikä varjostaa uutta onnea, on huoli niiden ystävien ja omaisten puolesta, jotka ovat sodan jaloissa.

Aluksi ukrainalaiset kärsivät unettomuudesta uudessa kotipaikassaan. Pommitukset tulivat uniin ja he saattoivat säikähtää jokaista rasahdusta. Helpotus tuli kuitenkin aina heti, kun he muistivat olevansa turvassa.

Kiimamaa on kiitollinen siitä, miten paljon suomalaiset ovat auttaneet ukrainalaisia. Viimeksi joku lahjoitti vastasyntyneelle lastenvaunut. On kuitenkin myös se toinen puoli, pieni mutta äänekäs sellainen, joka ei voi ymmärtää, että ukrainalaiset saavat ilmaiseksi tavaraa ja muita lahjoituksia.

– Vaunuistakin tuli heti semmoista, että osta itse ne vaunut. Ostaisin, jos minulla olisi rahaa. Se on vain pieni rypäs, joka toimii näin, mutta kyllä se pistää miettimään ihmisten raadollisuutta. Ei meillä olisi sotiakaan, jos kaikki olisivat hyväntahtoisia.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä