tiistai 16.8.2022 | 00:42
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Pääkirjoitus

Päätoimittajalta: Suru jättää elämään jäljen – Älä puhu minulle tarkoituksesta, ei sitä aina ole

La 6.8.2022 klo 20:00

Kuolonuhreja vaatinut liikenneonnettomuus Savonlinnassa herätti ihmisten yhteisöllisen surun viime viikolla. Heinäkuinen viikonloppu näyttäytyi erilaisena sen jälkeen, kun uutinen kerrottiin.Kesäaamu oli kaunis ja murheen täyttämä. Kolmen nuoren aikuisen kuolemaan ja yhden vakavaan loukkaantumiseen johtanut turma oli uutisaihe koko Suomessa. Minulle onnettomuuspaikka on tuttuakin tutumpi. Tänäkin kesänä olen ajanut rinnakkaisväylää pitkin monta kertaa.

Nuorten liikenneonnettomuudet puhuttavat, kun samaan aikaan keskustellaan ajokorttilain uudistamisesta. Mutta tässä onnettomuudessa ei ollut kysymys alaikäisestä kuljettajasta, sillä kaikki autossa olleet olivat täysi-ikäisiä.

Tässä päätoimittajalta -kirjoituksessa ei käydä läpi nuorten liikennekulttuuria eikä päivitellä muitakaan asioita. Savonlinnassa Pyhän Olavin juhlan jälkeisenä aamuna tapahtuneen inhimillisen tragedian ympärillä on arvioitu syitä ja seurauksia, mutta nyt hiukan muuta.

Tämän kirjoituksen aihe on suru. Ja järkytys. Jokainen, joka on saanut puhelinsoiton jostakin järkyttävästä asiasta, tietää, että ajanlasku jotenkin muuttuu sillä hetkellä. Oli elämä ennen sitä puhelua ja sen jälkeen. Kun puhelimessa kuulee, että omalle läheiselle on tapahtunut jotakin peruuttamatonta, se ei unohdu koskaan.

Itse en tunne Savonlinnan nuoria uhreja, mutta tunnen sen tunnelman, joka kaupungissa vallitsee. Olen itsekin kauan sitten saanut yöllä puhelun, joka muutti oman ja monen muun ihmisen elämän. Siksi tunnen myötätuntoa tuntemattomia läheisiä kohtaan.

Myös Keski-Pohjanmaalla on surullista kokemusta nuorten kuolonkolareista. Niistä kuullessa tai niistä kirjoittaessa tulee mieleen yksi sana: turha. Nuoren kuolema öisessä kolarissa on niin turhaa, surullista ja lopullista. Moni meistä muistaa esimerkiksi muutaman vuoden takaisen liikenneonnettomuuden Kalajoelta. Lokakuinen yö ja aamu eivät unohdu heiltä, joiden elämään onnettomuus pysyvästi vaikutti.

Onnettomuuksien hetkellä suru usein tiivistyy yhteiseksi. Ihmiset kokoontuvat kirkkoon ja seurakunnat lähtevät nopeasti liikkeelle. Savonlinnassakin kirkkoherran sijaisena toimiva rovasti Toivo Loikkanen ryhtyi järjestämään surutilaisuutta kirkkoon. Myös muita keskustelumahdollisuuksia tarjottiin. Facebook täyttyi surullisista ja ihmettelevistä kommenteista.

Uhrien läheisten elämän tämänkaltainen menetys muuttaa kokonaan. Se läheisten, ystävien, työ- ja opiskelukavereiden joukko voi olla suuri.

On normaalia, että suru muuttaa muotoaan ja jossain vaiheessa sen kanssa oppii elämään, suru jopa lievenee. En silti tarjoaisi lohdutukseksi klisettä ajan auttavasta vaikutuksesta. Tuoreen menetyksen keskellä se ei lohduta, vaikka olisi tottakin. Järkyttävän tapahtuman tarkoitustakaan ei ehkä ole syytä pohtia. Ei kaikella ole mitään tarkoitusta.

Kannattaa kuitenkin ottaa osaa, kuunnella tai olla vain hiljaa läsnä. Itse olen surun kohdatessa arvostanut sitäkin, että lähimmäinen uskaltaa kohdata. Mikään ei loukkaa enemmän kuin se, että tuttu ihminen vaihtaa tien toiselle puolelle, kun ei löydä sanoja toisen surun hetkellä. Ollaan ihmisiä toisillemme.

En tarjoaisi lohdutukseksi klisettä ajan auttavasta vaikutuksesta. Tuoreen menetyksen keskellä se ei lohduta.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »