tiistai 4.10.2022 | 03:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijat nousivat puolustamaan koulujen ruokalistalta poistettua inhokkia: "Pinaattikeittohan on jumalten ruokaa!"

Ke 14.9.2022 klo 16:00

Katariina Anttila

Keskipohjanmaan uutinen, että pinaattikeitto on poistettu Kokkolassa koulujen ruokalistalta, kirvoitti Facebookissa vilkkaan sananvaihdon. Uutisessa kerrottiin, että kouluruokakyselyn perusteella pinaattikeitto on jätetty pois ruokalistoilta. Kommenteissa pinaattikeitto sai kiivaita puolustajia.

Varttuneemmissa lukijoissa uutinen herätti muistoja menneitten vuosien kouluruokailuista, joissa ei juuri oppilaitten inhokkeja ja suosikkeja kyselty.

Minna Roukkio-Taipale: Meillä oli silakkapihvit ja kesäkeitto niitä inhokkeja. Myös kanaviilokki oli välillä erittäin epämiellyttävää, vaikka meidän keittiön malli oli maultaan ihan ok. Pinaattikeitto ja hernekeitto olivat niitä hyviä ruokia.

Els-Maj Kåla: Pinaattikeitto on niin hyvää, syön sitä voisilmällä, jos en ole keittänyt munia. Mutta ei kaikesta voi pitää.

Tiina Isotalus: Apua! Päiväkoti-ikäisenä meillä ”munasoppa” oli ihan suosikki. Paras arkilounas!

Joni Autio: Pinaattikeittohan on jumalten ruokaa. Olisivat poistaneet ennemmin tomaattisilakat.

Mia Kumpulainen: ...tai janssoninkiusauksen.

Hanna Cygnel: Merimiespata oli ainoa ruoka, mitä en meinannut millään pystyä syömään. Pinaattikeitto oli hyvää!

Raija Hietala-Kiviaho: Pinaattikeitto on erittäin pidetty lasten keskuudessa. Tämä suuntaus keittojen vähentämiseen ruokalistoilta on muutenkin ihan väärin. Nyky lasten kotona keittoja ei juuri valmisteta mutta ovat lasten mieleen.

Heidi Salo: Meidän muksut ovat aina pitäneet pinaattikeitosta. Joten pitääpä muistaa tarjota sitä sitten useammin kotona jos se kerran poistuu koulun ruokalistoilta.

Kauko Niemi: Tilliliha ja sienikeitto olis olleet syitä jäädä niinä päivinä pois koulusta. Meidän aikaan ruoka oli pakko syödä, ei ollut vaihtoehtoja.

Nina Kåla: Sama oli minulla Vittsarissa. Köksä lusikoi annoksen ja ei päässyt ulos, ennen kuin lautanen tyhjä. Olin pieni, laiha ja pieniruokainen, joten ne annokset olivat todella suuria, ja yksin kökötin ja yritin niellä jo kylmäksi mennyttä ruispuuroa. Aloin käyttämään isoja housuja, jotta pystyin työntämään sitä ruokaa housuntaskuihin. Siitä nyt äiti ei ollut järin iloinen...

Mari Pitkänen: Alakoulussa tätä kyllä syödään, ei kaikkien suosikki, mutta maistuu kuitenkin aika monelle!

Kari Kurvinen: Kansakoulussa 60-luvun puolivälissä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi. Ennen ei päässyt välitunnille. Inhosin pinaattikeittoa yli kaiken ja kakoen söin lautasen tyhjäksi. Päätin, että jos joskus saan itse päättää mitä syön, pinaattikeittoa en suuhuni laita. Enkä ole reilusti yli 50 vuoteen laittanut. Enkä laita.

Janne Seppälä: Pinaattikeitto keitettyjen kanamunien kera oli just yks parhaista kouluruoista ja maistuu edelleen aikuisiälläkin! Kaalikääryleet puolestaan olivat niitä inhokkeja, jotka tökkivät edelleenkin.

Mitä mieltä itse olet?

Lue lisää aiheesta:

Hyvästit pinaattikeitolle: "Se on pahaa", tiivistää seiskaluokkalainen Linnea Kinnunen –  Kokkolassa ruoan arvostusta yritetään nyt nostaa työharjoittelulla koulun keittiössä

Pääkirjoitus: Kouluruoka hyödyttää vain syömällä – Osalle lapsia koulussa tarjottava ruoka on päivän ainut lämmin ateria

Tiedätkö, paljonko kouluruoka maksaa kotikunnassasi? – Lue, minkälaisia eroja ateriahinnoissa on Keskipohjanmaan levikkialueella ja mitkä syyt selittävät hintaeroja

Lukija muistelee: "Kotimatkalla Lestijoen siltaa ylittäessäni heitin makkaran koskeen"

Muistoni mukaan kouluruoka oli pääsääntöisesti maittavaa oppilaitoksesta ja ajanjaksosta riippumatta. Mikä oli parasta, vaikea sanoa, ehkä lätyt, joita sai joskus alakouluiässä.

Parhaiten on jäänyt mieleen ruuat, joita oli vaikea tai lähes mahdoton syödä. Yksi josta en koskaan oppinut pitämään oli kesäkeitto, jota ei sen muotoisena juuri missään enää tarjoillakaan.

Alakouluiässä toinen oli makaronilaatikko ja varsinkin sen palanut pinta. Jos mahdollista, yritin aina vältellä sen saamista, ja sitä syödessä meinasi kyllä tulla väkisten ylös. Nykyään pidän makaronilaatikosta ja varsinkin se osittain palanut pinta on herkkua. Näin ne mieltymykset muuttuu.

Kävin kansakoulun Riuttasissa, pieni muutamien kymmenien oppilaiden kyläkoulu, joka oli Lestijoen rannalla.

Meillä oli 60-luvun loppupuolella mukava mutta tiukka naisopettaja 1–2-luokilla, ja sen ajan tapojen mukaan kaikki piti syödä.

Toisinaan oli tarjolla maksamakkaraa. Siihen aikaan se oli löysää ja höllyvää ainetta, jota inhosin. Jos olisin sitä joutunut syömään, oksennus olisi varmuudella tullut.

Teinkin niin, että kun opettajan silmä vältti, sujautin maksamakkarasiivun reppuni sivutaskuun. Kotimatkalla Lestijoen siltaa ylittäessäni heitin makkaran koskeen.

Kerran kuitenkin sen unohdin. Muutaman viikon kuluttua tästä tunnilla piti kaivaa jotain erikoista repusta. Tuntemus ja tuoksu olivat mieleenpainuvia, kun kaivelin repun sivutaskua ja viikkoja muhinut makkara sattui sormiini.

Nykyään myös maksamakkara maistuu

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »